Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies on aina vihainen
26.10.2013 |
Mies on ollut työtön nyt neljä vuotta, käy työvoimatoimiston kursseilla mutta inhoaa niitä, ei nää tulevaisuutta työelämässä. On koko ajan vihainen tai väsynyt ei jaksa tehdä mitään muuta kun pelata tai nukkua.
Hänen kanssaan on todella vaikea elää ja minun elämänlaatuni kotona ollessani on sen takia huono. Saattaa ruveta huutamaan ja puhumaan rumasti mistä tahasa pienestä syystä. En halua tapella kotona lasten edessä eli mun paras tapa olla kotona on olla puhumatta hänelle ollenkaan. Nytkään ei olla puhuttu kolmeen päivään mutta sekään ei tietenkään ole kivaa.
Mitä neuvoksi? Ei suostu hoitoon vaikka on selvästi masentunut.
Kommentit (8)
Ymmärsinkö oikein, että myös sinä olet kotona lapsia hoitamassa? Vai oletko töissä? On kyllä väärin, että purkaa pahaa oloaan sinuun. Kyllä teidän pitäisi pystyä puhumaa asiasta. Tai sinulla on oikeus kertoa, että koet hänen purkavan pahaa oloaan sinuun. Toiset ihmiset ovat niin alkeellisia, että keksityttyään syntipukin elämänsä ongelmiin, alkavat ihan oikeasti uskoa näihin kuvitelmiinsa. Ehkä se on heillä ainoa keino pitää psyyke koossa. Muuten musertuisivat syylllisyyden ja häpeän alle, jos joutuisivat tunnustamaan oman osallisuutensa ongelmiensa synnyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule, ehkä itsekin hyötöyisit ulkopuolisesta keskusteluavusta. Eihän tuo oma käytöksesikään ihan ok ole.
Onko teillä lapsia? Jos ei, niin melkein mieli tekisi sanoa, että erotkaa. Kuvittele tilanne toisinpäin - jos olisit työttömänä kurssilla, kestovihainen (siis purkaisit nonstop pahaa oloasi mieheesi, mököttäisit, murjottaisit , laittaisit pystyyn mielenosoituksellisia teini-ikäisen kohtauksia) - kuinka kauan tämä mies seisoisi rinnallasi? Kukaan ei voi häntä auttaa, jos hän itse päätää lyödä päätään seinään.
Voisit tietysti vielä yrittää keskustella miehen kanssa ja sanoa suoraan, miltä sinusta tuntuu. Ei ole sinun vikasi, että miehen tilanne näyttää hänestä näköalattomalta. Jos hän jatkaa umpimielistä mökötystään ja vihan purkamista sinuun - sanot vaan, ettet ole hänen äitinsä ja parempi että jatkatte omiin suuntiin. Todennäköisesti siitä saa lisää vettä mylllyynsä, että tämäkin vielä ja kukaan ei ymmärrä häntä. Mutta hänen pitää hakea apua ongelmiinsa ulkopuolelta, eikä purkaa pahaa oloaan sinuun.
On heillä lapsia. Ap kirjoittaa "lasten edessä".
Onko mies kiltti lapsille? Auttaako lasten hoidossa, tekee kotitöitä?
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 09:26"]
On heillä lapsia. Ap kirjoittaa "lasten edessä".
Onko mies kiltti lapsille? Auttaako lasten hoidossa, tekee kotitöitä?
[/quote]
Niinpäs olikin. Kestämätön tilanne joka tapauksessa. Miehellä on kovat paineet menestyä ja hän kokee epäonnistuneensa. Tilanne on hänen kannaltaan nolo ja nöyryyttävä. Silti hänen olisi pärjätäkseen pakko päästä noiden negatiivisten ajatusten ja tunteiden kehästä, niihin juuttuminen ei edistä asiaa.
Kuinkahan moni muukin tässä maassa parhaillaan käy jotain työkkärin kurssia, joka todennäköisesti ei johda mihinkään? Niitä kursseja ei ole mitenkään "päivitetty" vuosikymmeniin. Syyllistetään työttömiä tilanteistaan ja kuvitellaan, että tavaamalla jotain cv:tä skitsofrenisesti milloin minkäkin muodin mukaan, että tämä lisää systeemin ulkopuolelle tipahtaneiden työllisyyttä. Suhdanteet ovat alaspäin, työpaikkoja vähennetään, kilpailu kovenee - siinä ei juurikaan auta se, että työnhakuasiakirjassa käyttää verbejä tai kertoo laveasti harrastuksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vaikeasti masentuneena sanon, että yritä ensinnäkin hommata mies hoitoon- jo lääkityksen saamïnen voi auttaa, samoin puhumaan pääseminen.
Anteeksi ap, mutta minä eroaisin...
Alue: Aihe vapaa
Minusta nykyään erotaan liian helposti mutta tilanne on sietämätön enkä tiedä kuinka kauan tätä jaksan katsella. Hän todellakin tuntee että kontrollia omassa elämässä ei ole ollenkaan kun mikään ei muutu eikä mikään yritys tuota tulosta. Ja kohdistaa kaikki vihansa tästä minuun. Lapsille hän on kiltti ja noin pari kertaa viikossa vie heitä puistoon tmv. Ja kyllä tekee osansa kotitöistä ja on muutenkin vastuuntuntoinen, käy kursseillaan, ei juo, ei tuhlaa rahaa jne.
Keskustelu ei auta, olen yrittänyt monta kertaa mutta tuntuu siltä että en voi olla oma itseni ilman että hän suuttuu. Valittaa jatkuvasti että koti on sekainen, ei koskaan saa nukkua tarpeeksi (totta, lapset ovat pieniä ja huonounisia), arvostelee valintojani ja muuta asiatonta. Sanoo että en puhu hänelle tarpeeksi kunnioittavasti??
Meillä on kotona seesteisempää kun en puhu hänelle ja teen vaan omia juttujani ja hoidan lapsia mutta joo, kiva parisuhde. Ei todellakaan suostu hoitoon enkä voi mitenkään häntä sinne pakottaa. Jos hän vaan pääsisi jonnekin töihin olisi kaikki paremmin. Hän ei ollut ollenkaan tällainen kun tapasimme. Hän nautti työstään, kävi kavereiden kanssa ulkona, oli iloinen ja rakastava puoliso.
ap