Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole yhtään ystävää
26.10.2013 |
Tuttavapariskunta oli istumassa iltaa. heidän lähdettyään mies totesi, mitä oikein saan ystävyydestä tämän naisen kanssa, hån kuulemma vain kaataa ongelmansa minun niskaani, muttei ikinä ole kiinnostunut minun kuulumisistani. Suutuin ensin, muyta tajusin, että mies on oikeassa. Haluan vain uskoa, että tämä naine olisi ystäväni, mutta ystävyys on tosi yksipuolista. Olen tosi huono ihmisten kanssa ja tajusin, ettei minulla ole oikeastaan yhtään yståvää.
saisinko vain haihtua pois?
Kommentit (27)
Mun mies vitsaili eilen kun kerroin tilanneeni uuden kännyn netistä, että sittenhän mulla on kaksi ystävää (tabletti ja känny) yhden sijasta. Oikeassahan tuo on, olen töiden takia ulkomailla vielä reilun vuoden, enkä ole saanut täältä kunnon ystäviä itselleni (kielimuuri..) ja koto-Suomessa olevat ovat etääntyneet minusta, tuskin enää voi kutsua kunnolla ystäviksi. Rahaa tulee, mutta olen todella yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan ole ystäviä. Pitäisi varmaan perustaa jonkinlainen ystävänhakupalvelu meille yksinäisille.
Jep, ystäviä on aika vaikea saada aikuisena. Vaan minusta tuntuu, että monen vuoden "etsimisen" jälkeen minulla alkaa olla niin monta mukavaa tuttavaa, että muutama heistä on muuttumassa ystäväksi. - Mutta kyllä se on omaa aktiivisuutta vaatinut; kotoa ei tule kukaan hakemaan.
Minullakaan ei ole ystäviä. Pari tuttua, joita näen kerran kolmessa kuukaudessa, jos sitäkään. Mutta eivät ole oikeita ystäviä, eikä ikinä puhuta mitään syvällisempää, tms. Minulle riittäisi yksi kunnon ystävä, mutta ei ole sellaista vielä löytynyt. Ihana mies ja lapsi kyllä on. Seuraan netistä paria blogia ja youtuubbaajia ystävänkorvikkeina...
Miksi te ystävättömät ette hanki niitä ystäviä? Se on aikuisena vaikeaa ei ole mikään vastaus. Kaikki muutkin ovat joutuneet niitä hankkimaan, eikä se ole aina helppoa. Ihmissuhteiden luomiseksi pitää olla itse erittäin aktiivinen, eikä vain valitella että kun ei ole ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisikohan jostakin netistä hakea vertaisystäviä? Esim. tällainen 40+ nainen, joka haluaisi jonkun vastaavassa tilanteessa olevan naisystävän?
Vai onko kaikki vaan seksuaalista nykyään, tosi ystäviin ei löydy hakua?
Eipä se mullakaan yhtään ystävää.Kavereita vaan,joita näkee kerran pari vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te muut ystävättömät olette kotoisin? Minä asun Espoossa.
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 01:50"]
Tuttavapariskunta oli istumassa iltaa. heidän lähdettyään mies totesi, mitä oikein saan ystävyydestä tämän naisen kanssa, hån kuulemma vain kaataa ongelmansa minun niskaani, muttei ikinä ole kiinnostunut minun kuulumisistani. Suutuin ensin, muyta tajusin, että mies on oikeassa. Haluan vain uskoa, että tämä naine olisi ystäväni, mutta ystävyys on tosi yksipuolista. Olen tosi huono ihmisten kanssa ja tajusin, ettei minulla ole oikeastaan yhtään yståvää.
saisinko vain haihtua pois?
[/quote]
Toisaalta saatat olla ainut ihminen jolle tuo nainen haluaa puhua ongelmistaan. Ei ystävyydessä aina kannata laskea "hyötysuhdetta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä... Ihmettelen tätä nykytouhua. Joka paikassa neuvotaan hankkiutumaan eroon tuttavista jotka eivät ole "ihan just" hengenheimolaisia tai joista ei mitenkään voi hyötyä. Ehkä sille toiselle kuitenkin juuri se yksi tietty ystävyyssuhde on se joka pitää kiinni tässä elämässä?
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 20:10"]
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 01:50"]
Tuttavapariskunta oli istumassa iltaa. heidän lähdettyään mies totesi, mitä oikein saan ystävyydestä tämän naisen kanssa, hån kuulemma vain kaataa ongelmansa minun niskaani, muttei ikinä ole kiinnostunut minun kuulumisistani. Suutuin ensin, muyta tajusin, että mies on oikeassa. Haluan vain uskoa, että tämä naine olisi ystäväni, mutta ystävyys on tosi yksipuolista. Olen tosi huono ihmisten kanssa ja tajusin, ettei minulla ole oikeastaan yhtään yståvää.
saisinko vain haihtua pois?
[/quote]
Toisaalta saatat olla ainut ihminen jolle tuo nainen haluaa puhua ongelmistaan. Ei ystävyydessä aina kannata laskea "hyötysuhdetta".
[/quote]
Minä asun Vantaalla Tikkurilan kupeessa. Otan mielelläni vastaan ystävän, ei väliä onko lapseton vai perheellinen. Olen todella yksin välillä tässä arjessa palkkatyön ja kolmilapsisen perheen koirineen työllistämänä. Tuntuu että kukaan ei ymmärrä, ei kukaan, yhtään mitään mitä tarkoitan tai ylipäätänsä mitään siitä mikä on mulle tärkeää. Ehkä tärkeintä olisi vain se tunne että joku ymmärtäisi joskus. Tervetuloa meille vaikka heti tänään. Glögiä löytyy---
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ohikulkija palstalla... Helsingistä, 31v. Minäkin voisin alkaa hyvin tyyppien ystäväksi! :)
Minullakaan ei ole yhtään ystävää... ei edes ketään kaveria.
Eikä aviomieskään välitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se ystävä edes tarkoittaa? Minä olen aina luullut, että ystävä on ihminen, joka on kiinnostunut toisen elämästä, suruista ja murheista, iloista ja onnesta. Ihminen, joka kuuntelee, jakaa omat ilonsa ja surunsa, kyselee kuulumisia, auttaa vaikeuksissa ja on olemassa silloin, kun tarvitaan tukea, viettää aikaa toisen kanssa ja niin edelleen. Näillä kriteereillä mä en voi kutsua miestäni ystäväksi, hän on ensimmäinen vetäytymässä takavasemmalle kun mulla on suruja, murheita tai stressiä, ja ensimmäinen lyttäämässä, kun elämääni tulee iloa tai onnea. Mulla on ihmisiä, jotka sanovat olevansa mun ystäviä, mutta joista ei kuulu koskaan mitään, paitsi kun haluavat hyötyä tai apua itselleen. Minä kuulen heidän asioistaan, ongelmistaan ja iloistaan vasta viimeisenä. Kyllä he kuuntelevatkin, mutta monesti kieltävät mun murheet eivätkä ota niitä tosissaan. Kun tarvitsen apua, soittokierros on turha - kukaan ei auta kuitenkaan. Kyllä he neuvoja antavat, esimerkiksi parisuhteen hoidosta. Pitäisi järjestää kahdenkeskistä aikaa, mennä pariterapiaan ja parisuhdekurssille, pitäisi jättää lapset hoitoon ja ottaa omaa aikaa, matkustaa, pitäisi huolehtia itsestään ja käydä lääkärissä, hammaslääkärissä ja gynekologilla, ja hieronta ja kauneushoidotkin tekisi hyvää. No, kyllähän sitä kaiken tekis, jos olisi joku, jolle jättää lapset hoitoon, mutta kun ei ole. Mä olen lukemattomia kertoja joutunut perumaan jo varatut lääkäriajat sen takia, etten voi ottaa lapsia mukaan enkä saa heille hoitajaa edes päiväsaikaan tunniksi. Miten se onnistuisi illaksi tai viikonlopuksi?
Ei aikuisena taida enää oikeita ystäviä saada.
Tietääkö kukaan onko netissä jotain "ystäväpalvelua"?
Sulla sentään on mies, joka vaikuttaa välittävän susta.
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 01:51"]
Täältä niitä saat?
[/quote]
Tuskin. Te joilla on lapsia ja ystäviä, olkaa iloisia ja kiitollisia heistä. Antaisin mitä vaan, että minullakin olisi.
ap
No mulla ei ole miestä, ei ystäviä, ei tuttavia, sukulaisten kanssa en ole tekemisissä. Mä en ole olemassa kuin täällä av:lla, jos sitten täälläkään.
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 02:10"]
[quote author="Vierailija" time="26.10.2013 klo 02:00"]
No mulla ei ole miestä, ei ystäviä, ei tuttavia, sukulaisten kanssa en ole tekemisissä. Mä en ole olemassa kuin täällä av:lla, jos sitten täälläkään.
[/quote]
Täällä on hyvä. Aina joku kommentoi, joskus joku peukuttaa. Joku reagoi siihen mitä juuri snoin. Hyvällä mielikuvituksella voi kuvitella, että jotakuta kiinnostaisi. Av on aikuisen mielikuvitusystävä. :) Kiitos teiille tuntemattomiölle.
[/quote]
Mulla on joskus vähän samanlaisia tuntemuksia.