Mikä on rohkeutta ihmisessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että uskaltaa tehdä sen mitä pitää tehdä, pelosta huolimatta. Ei selittele, ei pakene, ei väisty ja seisoo periaatteidensa puolesta.

Ja myös uskaltaa pysähtyä, tutkia sydäntään ja myöntää jos on ollut väärässä. Joskus rohkeutta on myös se, että muuttaa mieltään. Ja sitten sekin on rohkeutta, että pyytää apua jos yksin ei pysty tai uskalla. Kyllä me kaikki ihmiset olemme tavalla tai toisella heikkoja. Kukaan ei täällä jaksa yksin, eikä tarvitsekaan.

Totta kai, kunhan ei mene selittelyn ja pakenemisen tai hyväksikäytön puolelle(vaikka sellainen itsessään voi olla kierolla ja pahalla tavalla myös rohkeata).

No mun mielestä ei voi olla rohkeutta, jos ei ole totuutta. Ei ole kieroa ja pahaa rohkeutta. Silloin ei ole itselleen rehellinen.

Rohkeus ei itsessään ole sidottu mihinkään ideaaleihin oikeudenmukaisuudesta tai totuudesta(ei mikään kovin kevyt vaatimus muuten!). On hyviä rohkeita ihmisiä ja on pahoja rohkeita ihmisiä. Ihmisiä, joilla on munaa ja jotka uskaltavat.

Totuus taas on ihmisen mielessä ja käsissä ikuinen sipuli, jota voi kuoria loputtomiin. (-OT)

Kyllä sieltä sipulista löytyy kuitenkin ydin kun tarpeeksi kuorii. Mutta kyllä voi elää läpi elämänsä "unessa" ja irrallaan omasta sipulin ytimestään. Suurin osa meistä ihmisistä elää näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että uskaltaa tehdä sen mitä pitää tehdä, pelosta huolimatta. Ei selittele, ei pakene, ei väisty ja seisoo periaatteidensa puolesta.

Ja myös uskaltaa pysähtyä, tutkia sydäntään ja myöntää jos on ollut väärässä. Joskus rohkeutta on myös se, että muuttaa mieltään. Ja sitten sekin on rohkeutta, että pyytää apua jos yksin ei pysty tai uskalla. Kyllä me kaikki ihmiset olemme tavalla tai toisella heikkoja. Kukaan ei täällä jaksa yksin, eikä tarvitsekaan.

Totta kai, kunhan ei mene selittelyn ja pakenemisen tai hyväksikäytön puolelle(vaikka sellainen itsessään voi olla kierolla ja pahalla tavalla myös rohkeata).

No mun mielestä ei voi olla rohkeutta, jos ei ole totuutta. Ei ole kieroa ja pahaa rohkeutta. Silloin ei ole itselleen rehellinen.

Rohkeus ei itsessään ole sidottu mihinkään ideaaleihin oikeudenmukaisuudesta tai totuudesta(ei mikään kovin kevyt vaatimus muuten!). On hyviä rohkeita ihmisiä ja on pahoja rohkeita ihmisiä. Ihmisiä, joilla on munaa ja jotka uskaltavat.

Totuus taas on ihmisen mielessä ja käsissä ikuinen sipuli, jota voi kuoria loputtomiin. (-OT)

Kyllä sieltä sipulista löytyy kuitenkin ydin kun tarpeeksi kuorii. Mutta kyllä voi elää läpi elämänsä "unessa" ja irrallaan omasta sipulin ytimestään. Suurin osa meistä ihmisistä elää näin.

Monesti ihmisen totuus on sellainen kuin tämä parhaan itsetuntemuksensa - joka on aina riittämätön - perusteella pystyy hahmottamaan, eli ei koskaan täydellinen tulkinta. Tietysti päätöksiä täytyy jokaisen tehdä oman parhaan tulkintansa mukaan elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että uskaltaa tehdä sen mitä pitää tehdä, pelosta huolimatta. Ei selittele, ei pakene, ei väisty ja seisoo periaatteidensa puolesta.

Ja myös uskaltaa pysähtyä, tutkia sydäntään ja myöntää jos on ollut väärässä. Joskus rohkeutta on myös se, että muuttaa mieltään. Ja sitten sekin on rohkeutta, että pyytää apua jos yksin ei pysty tai uskalla. Kyllä me kaikki ihmiset olemme tavalla tai toisella heikkoja. Kukaan ei täällä jaksa yksin, eikä tarvitsekaan.

Totta kai, kunhan ei mene selittelyn ja pakenemisen tai hyväksikäytön puolelle(vaikka sellainen itsessään voi olla kierolla ja pahalla tavalla myös rohkeata).

No mun mielestä ei voi olla rohkeutta, jos ei ole totuutta. Ei ole kieroa ja pahaa rohkeutta. Silloin ei ole itselleen rehellinen.

Rohkeus ei itsessään ole sidottu mihinkään ideaaleihin oikeudenmukaisuudesta tai totuudesta(ei mikään kovin kevyt vaatimus muuten!). On hyviä rohkeita ihmisiä ja on pahoja rohkeita ihmisiä. Ihmisiä, joilla on munaa ja jotka uskaltavat.

Totuus taas on ihmisen mielessä ja käsissä ikuinen sipuli, jota voi kuoria loputtomiin. (-OT)

Kyllä sieltä sipulista löytyy kuitenkin ydin kun tarpeeksi kuorii. Mutta kyllä voi elää läpi elämänsä "unessa" ja irrallaan omasta sipulin ytimestään. Suurin osa meistä ihmisistä elää näin.

Monesti ihmisen totuus on sellainen kuin tämä parhaan itsetuntemuksensa - joka on aina riittämätön - perusteella pystyy hahmottamaan, eli ei koskaan täydellinen tulkinta. Tietysti päätöksiä täytyy jokaisen tehdä oman parhaan tulkintansa mukaan elämässään.

Ihminen hahmottaa maailmaa oman egonsa kautta. Se on aina tulkintaa ja heijastusta. Se värittyy menneisyyden kokemuksilla, odotuksilla, sosiaalisilla normeilla jne jne. Totuus on - ei mitään muuta kuin se, mikä on. Tässä ja nyt. Se tulee viimeistään sitten kun aika pysähtyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että uskaltaa tehdä sen mitä pitää tehdä, pelosta huolimatta. Ei selittele, ei pakene, ei väisty ja seisoo periaatteidensa puolesta.

Ja myös uskaltaa pysähtyä, tutkia sydäntään ja myöntää jos on ollut väärässä. Joskus rohkeutta on myös se, että muuttaa mieltään. Ja sitten sekin on rohkeutta, että pyytää apua jos yksin ei pysty tai uskalla. Kyllä me kaikki ihmiset olemme tavalla tai toisella heikkoja. Kukaan ei täällä jaksa yksin, eikä tarvitsekaan.

Totta kai, kunhan ei mene selittelyn ja pakenemisen tai hyväksikäytön puolelle(vaikka sellainen itsessään voi olla kierolla ja pahalla tavalla myös rohkeata).

No mun mielestä ei voi olla rohkeutta, jos ei ole totuutta. Ei ole kieroa ja pahaa rohkeutta. Silloin ei ole itselleen rehellinen.

Rohkeus ei itsessään ole sidottu mihinkään ideaaleihin oikeudenmukaisuudesta tai totuudesta(ei mikään kovin kevyt vaatimus muuten!). On hyviä rohkeita ihmisiä ja on pahoja rohkeita ihmisiä. Ihmisiä, joilla on munaa ja jotka uskaltavat.

Totuus taas on ihmisen mielessä ja käsissä ikuinen sipuli, jota voi kuoria loputtomiin. (-OT)

Kyllä sieltä sipulista löytyy kuitenkin ydin kun tarpeeksi kuorii. Mutta kyllä voi elää läpi elämänsä "unessa" ja irrallaan omasta sipulin ytimestään. Suurin osa meistä ihmisistä elää näin.

Monesti ihmisen totuus on sellainen kuin tämä parhaan itsetuntemuksensa - joka on aina riittämätön - perusteella pystyy hahmottamaan, eli ei koskaan täydellinen tulkinta. Tietysti päätöksiä täytyy jokaisen tehdä oman parhaan tulkintansa mukaan elämässään.

Ihminen hahmottaa maailmaa oman egonsa kautta. Se on aina tulkintaa ja heijastusta. Se värittyy menneisyyden kokemuksilla, odotuksilla, sosiaalisilla normeilla jne jne. Totuus on - ei mitään muuta kuin se, mikä on. Tässä ja nyt. Se tulee viimeistään sitten kun aika pysähtyy.

Menee hiukan runolliseksi ja metafyysiseksi. Itse tiedostan osan virheellisestä todellisuudentulkinnastani ja jopa senkin, että on paljon itsessä vaikuttavia asioita, joita en vielä tiedosta tai joita en ehkä koskaan tule tiedostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että uskaltaa tehdä sen mitä pitää tehdä, pelosta huolimatta. Ei selittele, ei pakene, ei väisty ja seisoo periaatteidensa puolesta.

Ja myös uskaltaa pysähtyä, tutkia sydäntään ja myöntää jos on ollut väärässä. Joskus rohkeutta on myös se, että muuttaa mieltään. Ja sitten sekin on rohkeutta, että pyytää apua jos yksin ei pysty tai uskalla. Kyllä me kaikki ihmiset olemme tavalla tai toisella heikkoja. Kukaan ei täällä jaksa yksin, eikä tarvitsekaan.

Totta kai, kunhan ei mene selittelyn ja pakenemisen tai hyväksikäytön puolelle(vaikka sellainen itsessään voi olla kierolla ja pahalla tavalla myös rohkeata).

No mun mielestä ei voi olla rohkeutta, jos ei ole totuutta. Ei ole kieroa ja pahaa rohkeutta. Silloin ei ole itselleen rehellinen.

Rohkeus ei itsessään ole sidottu mihinkään ideaaleihin oikeudenmukaisuudesta tai totuudesta(ei mikään kovin kevyt vaatimus muuten!). On hyviä rohkeita ihmisiä ja on pahoja rohkeita ihmisiä. Ihmisiä, joilla on munaa ja jotka uskaltavat.

Totuus taas on ihmisen mielessä ja käsissä ikuinen sipuli, jota voi kuoria loputtomiin. (-OT)

Kyllä sieltä sipulista löytyy kuitenkin ydin kun tarpeeksi kuorii. Mutta kyllä voi elää läpi elämänsä "unessa" ja irrallaan omasta sipulin ytimestään. Suurin osa meistä ihmisistä elää näin.

Monesti ihmisen totuus on sellainen kuin tämä parhaan itsetuntemuksensa - joka on aina riittämätön - perusteella pystyy hahmottamaan, eli ei koskaan täydellinen tulkinta. Tietysti päätöksiä täytyy jokaisen tehdä oman parhaan tulkintansa mukaan elämässään.

Ihminen hahmottaa maailmaa oman egonsa kautta. Se on aina tulkintaa ja heijastusta. Se värittyy menneisyyden kokemuksilla, odotuksilla, sosiaalisilla normeilla jne jne. Totuus on - ei mitään muuta kuin se, mikä on. Tässä ja nyt. Se tulee viimeistään sitten kun aika pysähtyy.

Menee hiukan runolliseksi ja metafyysiseksi. Itse tiedostan osan virheellisestä todellisuudentulkinnastani ja jopa senkin, että on paljon itsessä vaikuttavia asioita, joita en vielä tiedosta tai joita en ehkä koskaan tule tiedostamaan.

Ja se juuri on rohkeutta, että tiedostamme oman rajallisuutemme. Elämme täällä maailmassa omien egojemme kanssa, siitä emme erillemme pääse elämämme aikana.

Nainen, joka ei värjää tukkaa ja ei ole irtoripsejä jne. On niin naturelli kuin mahdollista. Ei ole lähtenyt mukaan tähän itsensä koristeluun ja paranteluun. Se on rohkeutta. 

Rohkeutta on se että pelkää jotakin, mutta tekee sen silti.

Vierailija kirjoitti:

Rohkeutta on uskaltaa esiintyä.

Tämän takia en ole opiskellut kuin Amis tasoisen ammatin,en ikinä uskaltaisi esiintyä ryhmän edessä. Olen niin kateellinen Sanna Marinille,olen saman ikäinen mutta pelokas luuseri.

Ei se ole rohkeaa, jos ei se alunperinkään pelota. Jotkut tykkää esiintyä ja puhua joukoille. Ei se silloin vaadi rohkeutta. Esiintymispelkoiselta toki vaatii. Tai voi sanoa että on rohkeaa hypätä laskuvarjolla, jos se pelottaa, mutta tekee sen silti. Jos se ei pelota, ei siihen tarvita rohkeutta. Rohkeus on omien pelkojen voittamista.

Kikan kohdalla tuo oli rohkeutta koska se tuli hänestä itsestään (ei ollut päälleliimattua aluksi, loppuvaiheessa valitettavasti alkoi olla) ja 80-luvulla aika oli eri kuin nyt, naisia kohdeltiin huomattavan erilailla esim. median toimesta eikä seksikkyys ollut normi vaan pikemminkin poikkeavaa.

Rohkeutta on se että tekee sitä mitä pelkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rohkeutta on uskaltaa esiintyä.

Tämän takia en ole opiskellut kuin Amis tasoisen ammatin,en ikinä uskaltaisi esiintyä ryhmän edessä. Olen niin kateellinen Sanna Marinille,olen saman ikäinen mutta pelokas luuseri.

Ei se ole rohkeaa, jos ei se alunperinkään pelota. Jotkut tykkää esiintyä ja puhua joukoille. Ei se silloin vaadi rohkeutta. Esiintymispelkoiselta toki vaatii. Tai voi sanoa että on rohkeaa hypätä laskuvarjolla, jos se pelottaa, mutta tekee sen silti. Jos se ei pelota, ei siihen tarvita rohkeutta. Rohkeus on omien pelkojen voittamista.

No sitten en ole rohkea.

T. Se luuseri 85vm

Rohkeutta on minusta se, että uskaltaa avata uusia näkökulmia omissa ajatteluissa ja nähdä asioita uusin tavoin, uudistua sisältäpäin.

Myös erilaisten henkisten esteiden ja taakkojen ikäänkuin pudottelu ' omasta ekosysteemistään' on sellaista.

Myös sen ymmärtäminen, että itsellä on arvo, vaikka kaikki eivät sitä näkisikään, pysyminen, sellainen vakaus, tuulessakin, on rohkeutta.

Ap Kirjoitti hyvin. Kikka eli hullusti, ei rohkeasti tai viisaasti. Rauha hänen sielulleen.

Mies52v

Selkärankaa tehdä asioita joita muut eivät pysty tekemään vaikka pitäisi. Subjektiivisilla tuntemuksilla ei ole väliä.