Perustuiko parisuhteesi alunalkaen erinomaiselle seksille? Miten kävi?

Ei perustunut. Olen paljon järkevämpi ja perustan tärkeimmän ihmissuhteeni aivan muille asioille kuin seksille. Mutta seksi on hyvää ja on parantunut vain vuosien varrella.

Perustui. Sitten kun se seksi loppui, (mies alkoi pihtaamaan) jäljelle ei jäänyt yhtään mitään.

Opinpahan ainakin sen, ettei suhteeseen kannata syöksyä "pillu edellä", vaan seuraavaan saatan jopa haluta tutustua rauhassa ennen sänkyyn hyppäämistä. Tämäkin piti näköjään oppia kantapään kautta...

Seksi on ollut hyvää alussa ja se on vain parantunut vuosien varrella, mutta samalla valitettavasti harjoittamistiheys on myös harventuntunut. Suurin onglema on se että kumpikin kokee elävänsä puutteessa.

Paranee vaan vanhetessaan. Sekä seksi että parisuhde. 17 vuotta takana, toivottavasti monta edessä:)

Ei perustunut. Olimme yhdessä pitkään ennen kuin harrastimme seksiä. Mies olisi halunnut, minä taas en omista ongelmistani johtuen. Suhteemme siis ei koskaan ole perustunut seksiin eikä se perustu vieläkään. Ehkä siksi meillä seksi onkin niin hyvää ja paranee vuosi vuodelta. Kummallakaan ei ole seksiin paineita eikä kummallekaan tuota ongelmaa kieltäytyä jos ei huvita tai jaksa. Seksi on meille ainoastaan ihana etu, suhteemme varsinainen tarkoitus on jakaa elämän ilot ja surut yhdessä. Meillä on vuosien varrella ollut aikoja, jolloin seksiä on ollut hyvin harvoin ja toisaalta niitä aikoja, jolloin seksiä on melkein joka päivä. 

Ei perustunut, seksiä kyllä oli hyvin nopeasti ja siis suhde ei lähtenyt mitenkään puhtaasti "järkipohjalta" tai hitaasti liikkeelle, mutta merkittävämpää oli henkinen samankaltaisuus ja luontevuus olla toisen seurassa. Voisin sanoa, että ihastuminen oli hyvin kokonaisvaltaista, myös fyysistä muttei erityisen voimakkaasti nimenomaan fyysistä.

Olen toisaalta tuntenut ihan hillitöntä seksuaalista vetovoimaa ja panetusta joihinkin miehiin, mutta en ole heidän kanssaan päätynyt seksiä harrastamaan kuitenkaan joten en tiedä, olisiko seksi oikeasti niin mahtavaa heidän kanssaan vai kuvittelenko vaan. Se joka tapauksessa on fakta, että jotkut toiset vaan sytyttävät ja saavat minut haluamaan paljon "alkukantaisemmalla" ja voimakkaammalla tavalla kuin oma mies. Suhteen alkupuolella kyllä tosiaan aidosti halusin kyllä seksiä hänen kanssaan ja olin itsekin aloitteellinen, mutta silloinkaan se ei ollut mitään järisyttävää himoa.

Nyt olemmekin sitten vain kavereita minun puoleltani, en tunne mieheen mitään seksuaalista vetoa enkä saa seksistä (silloin kun siihen saan itseni ryhtymään) mitään.

Sitä helposti kuvittelisi, että tällainen minun kuvaamani alkutilanne olisi suorastaan täydellinen: on fyysistäkin vetovoimaa mutta kaiken kaikkiaan ihastuminen on kokonaisvaltaista ja siinä on merkittävässä osassa luonteiden samankaltaisuus ja luontevuus sekä "tuttuus" toisen seurassa ollessa. Luulisi, että olisi ihan mahtavat lähtökohdat vaan ei. Tässä sitä nyt ollaan pattitilanteessa, kun seksi mättää todella pahasti.

Tämän kokemuksen perusteella, jos ero joskus tulee, en oikein tiedä mitä olen oppinut jos mitään. Ehkä eniten sen, että minulla katoaa seksihalut kun toinen on liian tuttu. En siis osaa sanoa, mitä tekisin seuraavassa suhteessa toisin. Kyllä tässä tilanteessa olen miettinyt, että sitä kunnon seksuaalista himoa pitäisi olla ettei kävisi samoin kuin nyt, toisaalta taas jos ei ole henkistä yhteenkuuluvuutta niin suhde kaatuu siihenkin. Ehkä ihmistä vaan ei ole tarkoitettu pitkään parisuhteeseen, ainakaan osaa ihmisistä :(

Seksi oli meille hyvin tärkeää. Yhteinen seksielämämme alkoi jo heti ekoista treffeistä kun emme voineet olla koskematta tosiimm.  Se, että molemmat haluavat suurin piirtein yhtä paljon ja samanlaista seksiä on tärkeää parisuhteelle.  Suhde voi erittäin hyvin, eikä tule seksistä riitaa tai puutetta. sovimme niin hyvin seksuaalisesti yhteen. Mutta ei se ole ainut asia mikä meidät pitää yhdessä, vaan meillä on tottakai vahva henkinen yhteys. En olisi alkanut suhteeseen jossa olisi ollut pelkästään vahva henkinen yhteys ilman seksiä. Se on mielestäni pelkkä ystävyyssuhde.

Fyysinen ja henkinen puoleensavetävyys on ollut meillä se "jokin". Tai henkinen ja fyysinen, kuinka vain, yhdessä oltu jo monta vuotta.

Niin(olen edellinen) vastaaja..Seksi on vain parantunut kun oppii toista tuntemaan paremmin. Eka kerrasta menimme sänkyyn.

Minulle vuodesta toiseen kestävän seksin perusedellytys on kunnioitus. En voi haluta ihmistä, jota en pidä älykkäänä ja hyvänä ihmisenä, jolle en voi kertoa ongelmistani ja saada niihin ymmärrystä. Myös luottamus toisen henkiseen ja fyysiseen apuun on todella tärkeää. 

Eri asia ovat ne puhtaan himontunteet, joita joskus tulee. Viimeksi tuli eräällä luennolla enkä koko luennon aikan voinut muuta ajatella kuin miltä tuntuisi harrastaa seksiä luennoitsijan kanssa. En kuitenkaan erehdy luulemaan, että seksuaalinen vetovoima säilyisi muutamaa vuotta enempää heihin.

Alkujaan vietimme aikaa yhdessä. Juttelimme, olimme lähekkäin, suutelimme. Nautimme toistemme seurasta,  Aika pian tuli seksi mukaan kuvioihin. Mistä molemmat nautti. Moni asia loi pohjan hyvälle parisuhteelle. Kuitenkin oli hyvin pian selvää meille molemmille, että tässä suhteessa on kohdillaan kaikki ne ainekset mitä hyvä parisuhde vaatii ja tarvitsee.

Intohimo ja se syvä rakkaus toista kohtaan on säilynyt ja jopa kasvanut kaikkien vuosien aikana. Yhä edelleen mulla on perhosia vatsassa ja sellainen tajuttoman hyvä fiiilis, kun vain katson miestäni.

Yhdessä olemme olleet 18v.

Ei perustunut seksille, mutta fyysinen vetovoima oli mukana alusta asti. En epäile, etteikö joillakin onnistuisi aloittaa onnellinen parisuhde seksillä, mutta mielestäni silloin voi myös helposti jäädä jumiin vääränlaiseen ihmiseen...

Sanoisin että kannattaa tutustua ihmiseen paremmin, arvoihin, taustaan, persoonaan ja jutella ehkä tulevaisuuden suunnitelmistakin....jos hän on juuri itselle sopiva ja tunne molemminpuolinen, eikä kumpikaan pysty pitämään näppejä erossa, niin sitten vaan sänkyyn! 

Ei perustunut. Pikemminkin päinvastoin. Koska aluksi oli niin surkeaa, päätin kokeilla vielä pari kertaa lähtisikö sujumaan harjoittelulla. Lähti se ja tilanne kääntyi päälaelleen.

Periaatteessa voisi sanoa, että perustui loistavalle seksille.

Tavattiin netissä ja juteltiin pari viikkoa siellä, vaikka asuttiinkin vain reilun kilometrin päässä toisistamme. Aika alusta asti oli selvää, et ollaan tosi yhteensopivia arvomaailmaltamme, kiinnostuksenkohteiltamme ja muutenkin, mut kumpikaan ei etsinyt mitään parisuhdetta, koska oltiin molemmat vastaeronneita. Kuvia ei vaihdettu, eli ei kumpikaan tiedetty ihan tarkkaan miltä toinen näyttää.

Sit tavattiin eräänä iltana, kun mies kutsui katsomaan leffaa. Meni seksiksi noin vartissa, ja samalla kaavalla ilman mitään suuria sitoumuksia jatkettiin pari vuotta. Periaatteessa oltiin alkuun ihan vain fuckbuddyjä (seksiä harrastettiin tosi monipuolisesti ja paljon monta vuotta) ja vähitellen alettiin viettää enemmän ja enemmän aikaa yhdessä muutenkin kuin seksin merkeissä.

Nyt on kulunut 7 vuotta ensitapaamisesta, 3 vuotta ollaan asuttu yhdessä. Suhde on hyvä ja olen valinnut oikean ihmisen. Paitsi. Se seksi. Se on kuollut meidän suhteesta melkein täysin, kun mies ei vain halua.

Saa nähdä kuinka kauan jaksan kuivaa kautta. Mieheltä on lupa käydä vieraissa, mut en haluaisi. Haluan seksiä just tuon oman mieheni kanssa. Aika näyttää mitä tapahtuu.