Tyyttö sotkee, kieltäminen väärin?

Teit ihan oikein. 2-vuotiaan voisi odotttaa tekevän tuollaista, ei noin ison. 

Ilman muuta noin iso siivoaa sotkemisensa. Ja kun tuo ei ole edes mikään vahinko, vahingot siivotaan sitten yhdessä.

Siis ihan seinille suihki, ei ilmaan? Totta kai panet siivoamaan jäljet, tuo ei tee esim. maalipinnoille ollenkaan hyvää. Kysypä siltä mieheltäsi, että kenen ne jäljet sitten hänen mielestään pitäisi siivota - ja mitä lapsi oppii vastuunkannosta, jos joku muu aina siivoaa hänen tunarointinsa jäljet.

Tosin sinuna olisin komentanut siivoushommiin jo hiukan aiemmin illalla, jos mahdollista.

10-vuotias on muutenkin hereillä vielä tuohon aikaan,mitä miehesi ehdotti vaihtoehdoksi? Että sinä olisit siivonnut hänen lapsensa jäljet?

Olisin antanut saman rangaistuksen 6-vuotiaalle tyttärelleni ja olisin myös ollut oikein tyytyväinen jos vaimoni (tytön äitipuoli) olisi antanut tämän rangaistuksen. Toki 6-vuotiaan tapauksessa olisin varmaan jossain vaiheessa tullut vähän avuksi, siis näyttänyt mistä on vielä siivoamatta yms.

Onko mies muutenkin vähän tossukka lapsen kanssa, pelkää lapsen itkua ja suuttumusta? Tuntee yhä suurta syyllisyyttä kun on erolla muokannut suuresti lapsen elämää?

Oletko kysynyt syytä? Itse nimittäin yritin lapsena peittää vessan kamalaa hajua pursottamalla hammastahnaa pönttöön. Vanhemmat eivät luonnollisesti oikein käsittäneet, vaan suuttuivat tahnan tuhlaamisesta. Vessanraikastin oli se jota olisi tarvittu. Haju oli niin kamala, että oli vaikea käydä vessassa.

Lapsen selitys oli että "kun se tuoksui niin hyvälle". Ajankohta oli myöhäinen sillä tapahtuma sattui hampaidenpesun yhteydessä. Mies ei ollu se joka 9 vuotta sitten erota halusi joten ehkä sen suuttumusta ei voi tuolla perustella, enkä omalta suuttumukseltani kyennyt miehen riitelyyn vastaamaan millään tavalla. Annoin hänen puoleltaan asian olla. Mielestäni yhteisessä kodissa lasten komentaminenkin on yhteistä ja toisen päätöksiä tuettava vaikka se ei itseään miellyttäisi.