Onko hoikkuus mielestäsi syy pitää itseään parempana ihmisenä?

Vierailija kirjoitti:

Hoikkana eli terveempänä olet ainakin parempi veronmaksaja. Persoona voi sitten olla ihan mitä vaan painoon katsomatta, siksi olisi hyvä määritellä mikä se hyvä ihminen on.

Vähän sama kuin sanoisi, että alhaisen kolesterolin omaavana, olet parempi veronmaksaja, kuin huonomman kolesterolin omaava.

Tai: terveselkäisenä olet parempi veronmaksaja, kuin huonoselkäinen.

Kaikkiin voi vastata: Ei välttämättä ole, riippuu muistakin tekijöistä tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä on liskoaivot, jotka määrää oikeastaan kaiken.

Jos itse on hoikka, lihavat on huonompia. Jos itse on hyvässä työssä, työttömät on huonompia. Jos itse on älykäs, tyhmemmät on huonompia.

Ja sille ei voi mitään, koska lisko sanoo niin.

Höpöhöpö, en minä ainakaan koe noin, olen itse hyvässä työssä ja vakituisessa työsuhteessa, koska minulla oli pirun hyvä tuuri, en koe olevani muita älykkäämpi, vaikka joiltain osin tutkitusti olenkin jne.

Liskoaivot ei sitäpaitsi ymmärrä tällaisista asioista mitään, ei liskot mieti, että onko joku niitä parempi vai huonompi, ne vaan elää vaistojensa varassa ja toimii sen mukaisesti (tai ainakin vanhan tiedon mukaan näin ja siitä tuo nimityskin).

Et taida tietää mitä liskoaivot tarkoittaa.

lihavuus,narkkaus,sama asia mun silmissä, ei itsekuria ja mukavuudenhalu ylittää kaiken muun niillä.

Vierailija kirjoitti:

Olen hoikka enkä koe itse niin. Mutta huomaan kyllä monien asenteen. Terveydenhuollossa minua pidetään ihanteellisena ja terveet elämäntavat omaavana, työpaikalla oletetaan heti että olen reipas ja ahkera jne.

Tämä on sinänsä aika hauskaa, koska en elä mitenkään erityisen terveellisesti.

Mulla tismalleen samat kokemukset. Olen ollut koko elämäni hoikka ja olen sitä edelleen näin nelikymppisenä (170/59). Syön kuitenkin melko epäterveellisesti enkä liiku juuri ollenkaan. Silti esim juuri terveydenhuollossa saan aina kuulla kehuja ”hyvistä elintavoista”, jotenkin se on monella automaattioletus että elää terveellisesti kun on hoikka.

Myös työhaastattelussa kerran valehtelin harrastavani juoksua, kun se kuulosti jotenkin hienommalta kun että olisin sanonut vaan makaavani sohvalla joka ikinen ilta ja syöväni roskaruokaa. Sain paikan. Tuskin nyt tuosta asiasta pelkästään oli kiinni, mutta ehkä haastattelija ajatteli että olen terveet elämäntavat omaava liikunnallinen ihminen, todennäköisesti siis töissäkin ahkera.

Ei omasta mielestäni, mutta en olekkaan koskaan pitänyt hoikkia sen takia hyvännäköisinä vaan muut asiat päällimmäisenä.. Ja terveydestäkin sen verran että sekään ei hoikkuuteen liity ainakaan mun lähipiirissä tai tuttavapiirissä.

Pidän hoikkaa itseäni parempana kuin vähän ylipainoista minää. Terveempi ja energisempi. Mutta siihen se paremmuusvertailu jääkin.

En pidä itseäni parempana ihmisenä verrattuna muihin, mutta olen tyytyväinen itseeni, että olen pysynyt hoikkana viiskymppiseksi asti. Minulla on hoikan ihmisen identiteetti ja tiedän, että huonon itsetunnon omaavana en kestäisi henkisesti sitä, että olisin ylipainoinen.

Ei ole syy itseään parempana ihmisenä. Väkisinkin sen tosin huomaa että ympäristö antaa monin paikoin positiivista vastakaikua kun on hoikka, ilmeisesti se yhdistetään hyvään itsekuriin, tehokkuuteen, aktiivisuuteen ym. Vaikka painolla ei olisi mitään yhteyttä näihin piirteisiin.

Olen ollut koko ikäni normaalipainoinen mutta pari vuotta sitten elintapojen muutoksen myötä (jotka eivät liittyneet painoon/ulkonäköön) paino putosi ja nyt olen hoikka. Eron yleisessä suhtautumisessa huomaa.

Olen hoikka, kouluttamaton sossupummi. Kaverini on lihava, korkeasti koulutettu, töissä käyvä perheenäiti. Kumpi meistä on parempi?

Ainakin olen tyytyväisempi itseeni, kun saan pidettyä painon kurissa. Se vaatii paljon työtä ja uhrauksia, ei voi syödä mitä huvittaa vaikka herkkuja tekeekin mieli siinä missä muillakin. Siltä pohjalta ehkä pidän itseäni vähän parempana kuin jotain joka on antanut periksi, mutta sehän on vain yksi asia elämässä.

Sattumalta olen hoikka. Geenit tai mikä lie syy? Eniten taidan inhota itseäni? Vikoja on jopa muille jaettavaksi. Pahimmat niistä on korvien välissä. Mies ei tietenkään saisi valittaa. Ei edes nuita fyysisiä vaivoja. Yksi murhe menee jo niveliin. Vielä kestän sen särkylääkkeillä. 

Älytöntä on haukkua tai inhota jotain ulkonäön kuten lihavuuden takia. Ylimielisyys on todella vastenmielistä. Ehkä pitää vähän kärsiä että osaa olla edes jotenkin ihminen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ihmisillä on liskoaivot, jotka määrää oikeastaan kaiken.

Jos itse on hoikka, lihavat on huonompia. Jos itse on hyvässä työssä, työttömät on huonompia. Jos itse on älykäs, tyhmemmät on huonompia.

Ja sille ei voi mitään, koska lisko sanoo niin.

Höpöhöpö, en minä ainakaan koe noin, olen itse hyvässä työssä ja vakituisessa työsuhteessa, koska minulla oli pirun hyvä tuuri, en koe olevani muita älykkäämpi, vaikka joiltain osin tutkitusti olenkin jne.

Liskoaivot ei sitäpaitsi ymmärrä tällaisista asioista mitään, ei liskot mieti, että onko joku niitä parempi vai huonompi, ne vaan elää vaistojensa varassa ja toimii sen mukaisesti (tai ainakin vanhan tiedon mukaan näin ja siitä tuo nimityskin).

Et taida tietää mitä liskoaivot tarkoittaa.

Selkeästi ei tiedä. Liskon aivot vain haluaa. Ne ei selitä eikä käytäydy järkevästi. Helppo tapa taantua ja kokeilla ne omat liskon aivot on törkeä määrä alkoholia.