Onko suhteella toivoa jos huomaa hakevansa jotain mitä ei omasta suhteestaan tunnu saavan niin muualta?

Niinpä sitä joutuu vaan miettimään, mitkä partisuhdetoiveet on itselle ne kaikkein tärkeimmät.



Itselleni esimerkiksi toisen ' samlla aaltopituudella' olemmin ja syvälliset keskustelut on ehdottoman välttämätön asia, mutta ulkonäkö ei ole niin kovin tärkeä asia. Jonkun toisen mielestä keskusteöeminen ei ole kovin tärkeää, mutta vaikka urheilullisuuden jakaminen voi olla jne..

Haluaisin kaiken nyt ja heti. Toisen lapsen, vapautta, sitoutumista, omaa aikaa, perhe-elämä, ravintola iltoja.....



Tulen pian hulluksi

tylsistynyt?

vaihtoehto on hakea virikkeitä. eikä sen tarvitse tarkoittaa sivusuhdetta.

Jos suhteesta puuttuvat kunnioitus, arvostus, luottamus tai seksi (tai ne kaikki), ei siinä ole mitään.

eli riippuu vähän mitä on hukassa ja mitä hakemassa. Jos tarve liittyy suoraan mieheen: esim. että osallistuisi enemmän kotitöihin, saisi parempaa seksiä, enemmän läheisyyttä, tasavertaisen puhekumppanin jne. voi vaihtamista ajatella.. tosin joka parisuhteesta tuntuu tuolta joskus: Asioiden eteen on tehtävä töitä



Joskus tai useimmiten ongelmat ovat omassa itsessä: on tylsää, masentunut tms.

Luulen että kyse on kuitenkin pitkälti siitä, että eihän meistä kukaan ole täydellinen, kaikissa on jotain vikoja ja parisuhde aikaa myöden muuttuu " arkiseksi" , senhän nyt kaikki tietää. Sitten kun kohtaa jonkun mielenkiintoisen ihmisen, josta ei välttämättä siis ole kiinnostunut seksuaalisessa mielessä, mutta hänen seurassaan viihtyy tms.. ja hänessä tuntuu olevan sitä jotain, mitä omassa kumppanissa ei ole, niin se hetken huuma pistää pään pyörälle! Ei oikein edes tiedä, hakeeko tästä ihmisestä kaveria vai jotain muuta (ja siis olettaen nyt että kysymyksessä on vastakkaisen sukupuolen edustaja). Tuskin silti suhdetta kannattaa hukkaan heittää ihan niin kevyesti, ellei siinä suhteessa sitten ole varsinaisesti jotain tosi pahasti pielessä.

En osaa auttaa enempää, mutta ehkä ne on sellasia vaiheita vaan elämässä:)

se, että varattuna, ok suhteessa ihastuminen on merkki oman elämän tylsyydestä. Vaikkei dramaattisia ongelmia olisi ja löytyy työtä, harrastuksia ja ystäviä, elämässä on jostakin syystä tyhjä aukko, jonka ihastus ihanasti täyttää. Kun aukkoon keksii täytteen, ihastumisia ei tule.

Mites olisi, jos harrastaisit ystäväsi kanssa vaikka kulttuuria, jos et miehesi kanssa sitä tee.



Kokeilkaa parisuhdekurssia. Ihmeesti oma mieskin alkaa kiinnostaa!



Hengelliset tarpeetkin kaatuvat usein puolison niskaan.

Osa fiiliksistäni voisi tosiaan johtua työpaikastani. Työ on ihan ok, mutta niin hirvittävän rankaa ja kiireistä. Toisaalta en viihdy siellä ollenkaan, mutta toisaalta sine on vain niin hirvittävän helppo mennä ja tehdä työ jonka siellä osaa...,

Itsekin mietin joskus tuollaista. Vaadinkohan liikaa parisuhteelta ja mieheltä

keskustelua. Kiinnostumista asioistani. Huomioon ottamista. Kaikkea pieniä asioita...



Kuitenkaan en olisi valmis aloittamaan mitään suhdetta alusta.



T:ap