ETÄTYÖLÄISET
Teetkö kotona vai mökillä etätöitä? Tekisitkö mieluummin töitä toimistolla? Kuinka etätyö sujuu. Oletko tuotteliaampi etänä kuin työpaikalla. Mitä hyvää ja huonoa mielestänne etätyössä on? Kaikki ajatukset etätyöstä tervetulleita.
Kommentit (20)
Olen tuotteliaampi etänä. Toimistolla keskityn juoruiluun, jota etätyöpäivinä tulee ikävä.
Ihan sama mulle. Teen kotona sängyssä. Aika mökkihöperöksi kyllä tulee.
Voin AP:na itse aloittaa. Teen etätöitä ja minusta on tullut tuotteliaampi etänä. Se seurauksena teen töitä enää 5h päivässä ja lopetan aikaisin hommat tai aloitan ne myöhään. Käytännössä tuotto on samaa kuin ennen, mutta nyt motivaatio sen avokonttorin jälkeen on noussut ja olen alkanut kehitellä uusia kikkoja, miten työtäni voi tehostaa. Rakensin exceliin laskukaavoja, valmiita raportin pohjia ja muuta kivaa.
En kaipaa enää kaupunkielämää ja haaveilen koirasta ja jopa autosta. Jos koronan jälkeen saadaan jatkaa etätyöskentelyä, niin muuta kauemmaksi maalle. Olen alkanut tekemään itse ruokaa ja kotini on siisti. Migreenikohtaukset ovat hävinneet. Huonoa on ehkä sosiaalisuuden puute. Kaipaan työyhteisön vitsejä ja muuta tyhjänpäiväistä rupattelua. Kahvi- ja ruokataukoja. Jopa pomoa välillä ikävä. Teen julkisella sektorilla töitä. Käsittelen yritysten laskutuksia.
Tekisin mielelläni 3pv viikossa kotoa käsin ja 2pv toimistolla. Meidän mökki sijaitsee netin suhteen katvealueella, joten töitä en voi sieltä käsin tehdä
Kaipaan työkavereita, kahvitaukoja ja kuulumisten vaihtoa. Kun työskentelee samassa työhuoneessa työkavereiden kanssa, niin siinä kuulee myös uusia asioita ja oppii samalla kun työkaveri tekee omia töitään. Toimistolla ollessa pääsee myös helpommin irtautumaan töistä -> työt loppuvat kun lähdet kotiin, lounaalla mennään ulos syömään jne. Etäillessä se läppäri on koko ajan näkyvissä ja vaikeampaa irtautua työnteosta. Etäpäivät ovat aika intensiivisiä ja raskaita, lounastakaan ei aina tahdo ehtiä syödä tai sen syö teams-palaveriin osallistuen.
Etätöissä on ihanaa kun aikaa säästyy päivässä. Itselläni työmatkat vievät päivittäin lähes 1.5h, nyt tämä aika on käytettävissä muuhun. Lisäksi ei tule laittauduttua niin paljon, joten sieltäkin puolelta säästyy minuutteja.
Yleisesti ottaen jatkaisin mielelläni etätöissä, mutta mielelläni kävisin myös toimistolla säännöllisesti.
Etätöissä jatkuvat korvakäytäväntulehdukseni ovat rauhoittuneet. Kotona en joudu käyttämään suljettuja kuulokkeita, joiden lämmössä tulehdus usein saa alkunsa.
Moni varmaan arvaakin miltä toimistotilamme joissa työskentelen normaalisti, näyttävät.
M/40
Olisin aina etätöissä jos mahdollista. Aivan ihanaa kun ei tarvii kuunnella työkavereiden vinkumista. En kaipaa työyhteisöä. Etätyö on ihan parasta, kotona etäilen,ei ole mökkiä.
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla aina etätyössä. Ei ole kaipuuta hälyiseen avokonttoriin.
Sama. Työskentelen avokonttorissa itsekin, ja välillä on ihan jumettu meteli, ei kuule omia ajatuksiaankaan enää. Etätyössä saan keskittyä kunnolla! Parhaimpia työkavereitani tosin kaipaan, lounastaukoja ja niissä käytyjä keskusteluja sekä naurua.
Haluaisin aina tehdä etätöitä, mutta tehokkaampi en ole. Työmatka on väh. tunnin suuntaansa kolmella eri julkisella liikennevälineellä. Olen ainoa työntekijä, eikä keskustelu esimiehen kanssa tietenkään koskaan ole sama asia kuin työkaverin kanssa, joten mitään mitään sellaisia sosiaalisia suhteita ei siellä ole, jota voisi kaivata.
Kotona olen ihan yhtä laiska kuin ennenkin. En laita ruokaa enkä siivoa. Käytän työmatkoista vapautuneen ajan netissä.
Vierailija kirjoitti:
Voin AP:na itse aloittaa. Teen etätöitä ja minusta on tullut tuotteliaampi etänä. Se seurauksena teen töitä enää 5h päivässä ja lopetan aikaisin hommat tai aloitan ne myöhään. Käytännössä tuotto on samaa kuin ennen, mutta nyt motivaatio sen avokonttorin jälkeen on noussut ja olen alkanut kehitellä uusia kikkoja, miten työtäni voi tehostaa. Rakensin exceliin laskukaavoja, valmiita raportin pohjia ja muuta kivaa.
En kaipaa enää kaupunkielämää ja haaveilen koirasta ja jopa autosta. Jos koronan jälkeen saadaan jatkaa etätyöskentelyä, niin muuta kauemmaksi maalle. Olen alkanut tekemään itse ruokaa ja kotini on siisti. Migreenikohtaukset ovat hävinneet. Huonoa on ehkä sosiaalisuuden puute. Kaipaan työyhteisön vitsejä ja muuta tyhjänpäiväistä rupattelua. Kahvi- ja ruokataukoja. Jopa pomoa välillä ikävä. Teen julkisella sektorilla töitä. Käsittelen yritysten laskutuksia.
Julkinen sektori = SUOJATYÖPAIKKA, yhtä kahvi- ja lounastaukoa koko päivä ja rupattelua. Julkinen sektori valtion loizz zz ztoimisto. Onko kiva olla loiz zz zena.
Tekisin mieluummin toimistolla, mutta niin, että työkaverit ovat siellä. Nyt toimisto on ihan autio, niin ei kiinnosta mennä sinne yksin pakertamaan. Kotona on ihan kiva aloittaa työpäivä, mutta se, että tylpäivä päättyy ja olen samassa paikassa edelleen ei ole mukavaa. Mökkihöperöidyn 🤤
Suoraan sanottuna teen vahingossa enemmän kuin pitäisi kun en aina muista edes pitää taukoja kun aika menee niin mukavasti ja olen paljon tuotteliaampi tietenkin myös, uskallan väittää siis alkaneeni pitää työstäni kotona, enkä palaa enää sinne toimistohelvettiin. Saa ihan erilaisen flown päälle kuin konttorilla älämölössä ja kaaoksessa. Vapaa-aikaa on aivan järjettömästi enemmän kun päivästä ei mene 2-4h (VR:stä riippuen) kulkemiseen, eikä aamuiseen ehostautumiseen.
Mun puolisoni etätyöpäivät menevät niin, että hän tekee aamulla töitä lounaaseen asti. Sen jälkeen pitää 2-4 tunnin "siestan", jos ei ole palavereja eikä tule puheluita. Ja ne puhelut tulevat ilman ennakkovaroituksia, joten jos minä vaikka leivon (koneety pitävät ääntä) joudun keskeyttämään vatkaamisen/taikinan alustamisen siksi aikaa kun hän puhuu puhelimessa. Hän ei myöskään kerro etukäteen, milloin hänellä on niitä palavereja. Ja illalla, kun kaikki lapset ovat tulleet koulusta, hän aloittaa uuden työrupeaman, ja lasten pitäisi silloin olla kuin k*si sukassa.
Eli silloin kun hänellä on etäpäivä, meidän koko elämämme pyörii hänen työnsä ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Mun puolisoni etätyöpäivät menevät niin, että hän tekee aamulla töitä lounaaseen asti. Sen jälkeen pitää 2-4 tunnin "siestan", jos ei ole palavereja eikä tule puheluita. Ja ne puhelut tulevat ilman ennakkovaroituksia, joten jos minä vaikka leivon (koneety pitävät ääntä) joudun keskeyttämään vatkaamisen/taikinan alustamisen siksi aikaa kun hän puhuu puhelimessa. Hän ei myöskään kerro etukäteen, milloin hänellä on niitä palavereja. Ja illalla, kun kaikki lapset ovat tulleet koulusta, hän aloittaa uuden työrupeaman, ja lasten pitäisi silloin olla kuin k*si sukassa.
Eli silloin kun hänellä on etäpäivä, meidän koko elämämme pyörii hänen työnsä ehdoilla.
Voisitko vain ottaa asian puheeksi ja sanoa, että teidän muiden elämät eivät voi mennä hänen työnsä ehdoilla. Itse laittaisin miehen vaikka kirjastoon tekemään töitä. Voisiko hän tehdä niitä jossain muualla kuin keittiössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun puolisoni etätyöpäivät menevät niin, että hän tekee aamulla töitä lounaaseen asti. Sen jälkeen pitää 2-4 tunnin "siestan", jos ei ole palavereja eikä tule puheluita. Ja ne puhelut tulevat ilman ennakkovaroituksia, joten jos minä vaikka leivon (koneety pitävät ääntä) joudun keskeyttämään vatkaamisen/taikinan alustamisen siksi aikaa kun hän puhuu puhelimessa. Hän ei myöskään kerro etukäteen, milloin hänellä on niitä palavereja. Ja illalla, kun kaikki lapset ovat tulleet koulusta, hän aloittaa uuden työrupeaman, ja lasten pitäisi silloin olla kuin k*si sukassa.
Eli silloin kun hänellä on etäpäivä, meidän koko elämämme pyörii hänen työnsä ehdoilla.
Voisitko vain ottaa asian puheeksi ja sanoa, että teidän muiden elämät eivät voi mennä hänen työnsä ehdoilla. Itse laittaisin miehen vaikka kirjastoon tekemään töitä. Voisiko hän tehdä niitä jossain muualla kuin keittiössä?
Ei hän niitä töitä yleensä keittiössä tee, vaan olohuoneessa. Joskus puhuu puheluita makuuhuoneessa. Mutta täällä kuuluu kaikki äänet kaikkiin huoneisiin. Ei voi tehdä kirjastossa tai muuallakaan julkisissa tiloissa työtään, koska hänellä on asiakkaiden kanssa salassapitosopimus. Eli julkisissa tiloissa työskennellessä saattaisi asiakkaiden liikesalaisuuksia paljastua henkilöille, joille ne eivät kuulu. En tosin tiedä, kuinka kotona työskentely olisi mahdollista, jos olisin töissä heidän kilpailijallaan?
Onneksi niitä etätyöpäiviä ei tänä syksynä ole ollut montaa.
Minulla työhyvinvointi on kotoa tehdessä ratkaisevasti paremmalla tasolla kuin toimistolla jossa joutuu kuuntelemaan muiden kiukuttelut ja puhelut. Tämä näkyy jopa konkreettisesti työterveyskäyntien tasolla.
Jos omistaisin mökin, tekisin todennäköisesti sieltä käsin. Nyt kun ei ole, kotitoimisto on kerrostalossa.
Olin aiemmin sitä mieltä, että koti on niin pyhä paikka, etten halua tuoda töitä sinne. Koronan takia tuli etätyösuositus ja siirryin itsekin tekemään töitä kotona, enkä enää vaihtaisi toimistolle. Aamulla pääsen ennen seitsemää työpöydän ääreen, kun ei mene aikaa laittautumiseen ja työmatkaan. Iltapäivällä voin lopettaa työt samaan aikaan, kun teinini tulee koulusta ja iltaisin on enemmän aikaa ulkoilla, lukea, katsoa tv:tä ym. Olen introvertti ja viihdyn kotona, en kaipaa työkavereita, päivittäiset puhelut riittää, kahvilla en työpaikallakaan käynyt. Ja nyt voin sen 15 minuutin taukoni, jonka ennen käytin netissä surffailuun, käyttää vaikka imuroimalla kodin 👍 Toivottavasti etätyöt jatkuvat vielä vuodenvaihteen jälkeenkin!
Teen aina etänä, toimistolla käyn ehkä muutaman kerran kuussa (kesällä edes sitäkään). Tein näin jo ennen koronaa. Enkä aio vaihtaa tätä ikinä enää toimistopakertamiseen!
Olen tuotteliaampi, tehokkaampi, kehitän juttuja itsekseni jo, unohdan usein pitää taukoja ja tänäänkin söin myös lounaan samalla kun tein töitä. Aamu ja iltapäiväkahvit kuluu töissä (joten työnantajalle tehokasta)... aikaa säästyy tuhottomasti kun työmatkani on 50min/suunta + kaikki se joutava laittautumisaika.
Työasiat pyörii iltaisin mielessä mutta niin ne tekisi myös vaikka kävisin toimistolla koska olen johtavassa vastuullisessa asemassa - ei työt katso enää kellonaikaa muutenkaan.
En keksi mitään huonoa tästä. Saan kyllä puhua päivittäin ihan tarpeeksi puhelimessa ja palavereissa että sosiaalinen kiintiö kyllä täyttyy!
En halua mennä toimistoon vaikka saisin. Olen ollut kotona koko ajan ja tykkään siitä.
En jaksa laittaa hiuksia ja meikkiä ja jotain ihme jakkupukua päälle. On kivaa syödä rauhassa aamupala ja katsoa ekat meilit sängyssä kahvikupin kanssa. Voin kuunnella väliin pari hyvää biisiä, lauleskella ja tanssia... ja jatkaa sitten töitä. On kivaa kun ei tarvitse jutella joutavia työkavereitten kanssa. Tärkeät asiat voi vaihtaa puhelimessa ja teamsissa.
Olen iloisempi työntekijä, vaikka tuottavuus olisi joinain päivinä alhaisempi. Joinain se kuitenkin on isompi, koska tiivistän tekemisen tehokkaasti. Joku sanoisi että tee sitten enemmän jos jää aikaa!! Mulla ei onneksi ole mikromanageeraavaa pomoa.
Ennen tein etänä yhden päivän viikossa, nyt maaliskuusta lähtien jatkuvasti. Tässä on tietysti hyvät ja huonot puolensa.
Työmatkoihin ei mene aikaa, ja töitä saa tehdä ilman häiriöitä (jos naapurit sattuvat olemaan hiljaa). Ei tarvitse meikata tai laittautua, eikä miettiä, mitä päällensä pistää. Säällä ei ole merkitystä. Voi halutessaan nukkua pidempään. Pyykit voi heittää koneeseen kesken työpäivän.
Toisaalta ei tule työmatkaliikuntaa, ja lounaat pitää ostaa, tai tehdä itse. Kaipaan työpaikkani yhteisöllisyyttä, sosiaalisia kontakteja, kahvihuonetta, ja omaa ergonomista työhuonettani. Meillä on kiva työporukka. Asun yksin, joten viikot ovat aika yksinäisiä. Toki olen introvertti muutenkin, mutta silti kaipaan tuttujen kanssa ohimennen jutustelua ja vitsailua, muutenkin kun Skypessä. Kaipaan kovasti myös linjastolounasta. :D
Mikäli jatkossa työt voisi tehdä pysyvästi etänä, muuttaisin täältä pk-seudulta maalle. Neliöt ovat siellä huomattavasti halvempia. Kaipaan kunnollista työhuonetta, tilaa ja ergonomiaa. Asuntoni on pieni, eikä tänne mahdu esim. sähköpöytää. Fysiikkani selvästi kärsii huonon ergonomian takia, vaikka toki yritän lenkkeillä ja jumpata, etten ihan jäykisty pysyvästi istuvaan asentoon. Kotona ei tule paljoa pidettyä taukoja työpäivän aikana, ja tulee jämähdettyä staattisesti tietokoneen äärelle tuntikausiksi kerrallaan.
Huomaan olevani ihminen, joka pitää tietyistä rutiineista. En ole onnistunut vielä luomaan kunnollisia rutiineja näihin etätöihin. Kaipaan kunnon siirtymiä töistä kotiin ja esim. lomalle. Nyt se siirtymä on siirtymä keittiön pöydän äärestä sohvalle. Kokeilin yhteen aikaan aloittaa ja päättää työpäiväni pienellä kävelylenkillä. Se ei jotenkin tuntunut itselleni luontevalta. Mutta katsotaan, millaisia rutiineja tässä saa vielä kehitettyä, tai ehtiikö niitä edes muodostua. Etänä teen töitä nyt ainakin vuoden loppuun asti.
Voisin olla aina etätyössä. Ei ole kaipuuta hälyiseen avokonttoriin.