Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tärkeää teille on yhdessä asuminen?
22.10.2013 |
Eroaisitteko esim. jos parisuhteessa toinen ei haluaisi koskaan muuttaa yhteen?
Kommentit (10)
Tässä ensimmäisessä liitossa se yhdessä asuminen on tärkeää ja kyllä olisin eronnut, jos toinen ei olisi halunnut asua yhdessä. Jos olisin toisella kierroksella, niin ainakin lasten vuoksi erillään asuminen voisi olla hyvä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle ei taida olla kamalan tärkeää. Me asuttiin jonkin aikaa avioitumisen jälkeenkin vielä erillään. Mutta kyllä se yhdessä asuminen nyt on mulle tärkeää, kun lapset on pieniä, ihan käytännön syistä siis.
Muta voisin taas kuvitella, että jos olisin esim. kuoleman vuoksi myöhemmin uusperhe-tilanteessa, niin olisi ihan luontevaa asua erilläänkin.
Eipä ollenkaan tärkeää.
10 vuotta ollaan seurusteltu, eikä ole vieläkään tullut tarvetta asua yhdessä, vaikka tiiviisti yhdessä ollaankin.
Asuisin mieluummin erillään. Asun nyt avoliitossa, eikä tämä ainakaan mitään hyvää tee meidän suhteellemme.
[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 20:56"]
Asuisin mieluummin erillään. Asun nyt avoliitossa, eikä tämä ainakaan mitään hyvää tee meidän suhteellemme.
[/quote]
Riitelettekö enemmän vai? Onko (henkistä) tilaa liian vähän? Ihan mielenkiinnosta kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua asua kenenkään kanssa. Olen seurustellut nyt 3 vuotta ja asutaan erillään. Ei ole aikomustakaan muuttaa yhteen. Ollaan nelikymppisiä.
Me ollaan oltu etäsuhteessa naimisissaoloaikana, ja kyllä siinä oli hirveä ikävä. Voin kestää sen väliaikaisesti muutamia kuukausia kerrallaan tai vuoden parikin, mutta en haluaisi sitä pysyväksi tilanteeksi. En usko, että voisin sitoutua sellaiseen suhteeseen, koska en saisi siitä, mitä tarvitsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin haluan elämänkumppanin, joka jakaa myös arjen. En olisi ikinä alkanut seurustella ihmisen kanssa, joka haluaa erillisen elämän. Lapsiakaan niin tuskin moni tekee. Ehkä jos myöhemmässä vaiheessa vaikka eläkkeellä tulee tarve saada toisenlainen suhde, voisin harkita omaa kotiakin.
Tässä just pohditaan, että fiksumpaa olisi meidän asua toistemme naapurissa...olisi omaa tilaa ja rauhaakin, mutta samalla toinen olisi saatavilla jatkuvasti. Meillä on pieni lapsi, siksi vielä ollaan saman katon alla + paskan asuntotilanteen. Omissa huoneissamme asutaan, meillä on niin erilaiset käsitykset mm. kodinhoidosta että parempi vetää rajat näin.
Typerää, mutta totta: meillä on lähes päivittäin seksiä, paljon hellyyttä ja flirttailua, voimme puhua mistä vaan toisillemme...mutta samaan aikaan kodinhoito ym. arjen jutut meinaavat viedä ilon pitkästä parisuhteesta, kun toisen tavat ärsyttävät eikä tässä vaiheessa enää tahdo taipua toisen mieliksi. :/
Voin kuvitella joidenkin 50+ ikäisten haluavan asua erillään, kun ovat tottuneet olemaan omillaan. Omalla kohdallani naimisiinmeno oli se juttu. Olin asettanut jonkin tietyn aikarajan, johon asti olin valmis odottelemaan (1 vuosi seurustelua) kosintaa. Jos ei kosintaa olisi kuulunut, olisin eronnut. Yhteen muutettiin vihkimistä edeltävänä päivänä, jos oikein muistan.