Naiset! Antakaa duunarimiehille mahdollisuus!

Tämän palstan akateemiset naiset asettavat usein seurustelukumppaneilleen kriteeriksi akateemisen koulutuksen, mutta en voi ymmärtää, miksi!

Tässä oma listani, miksi (fiksu) duunarimies on hyvä valinta:

+ Miehellä säännöllinen työaika, työt eivät ikinä seuraa kotiin. Vapaa-aika on siis todella vapaa-aikaa = paljon aikaa lapsille ja perheen yhteisille harrastuksille.

+ Ylitöitä ei ole koskaan pakko tehdä, ja silloin jos niitä tekee, on rahallinen korvaus todella hyvä.

+ Hyvä palkka (tietyillä miesvaltaisilla duunarialoilla palkka tosiaan on hämmästyttävän hyvä).

+ Ei työmatkoja, yömyöhään venyviä kokouksia, seminaarimatkoja = mies osallistuu siis jatkuvasti täyspainoisesti perheen elämään.

+ Mies ei luo uraa, joten minä voin panostaa enemmän uraani. Miehen työ joustaa siis paljon, ja mies on esim. ollut 2 vuotta lasten kanssa kotona sillä välin kun itse tartuin kiinnostavaan ja aikaavievään projektiin (tämä varsinkin herättää kateellisuutta akateemisten, perheellisten, ystävieni parissa, joilla on myös akateemiset puolisot. Heillä kun jatkuvasti toinen joutuu tinkimään omasta urastaan, ja usein se on juuri nainen).

Syy, miksi mieheni ei opiskellut enempää, on se, ettei hänellä ole ammatillista kunnianhimoa. Hän panostaa mieluummin vapaa-aikaan, esim. minuun ja lapsiin, urheiluharrastuksiinsa, sekä matkusteluun. Hän ei myöskään ole millään muotoa sivistymätön, vaan on kiinnostunut esim. historiasta, ja lähtee kanssani mielellään erilaisiin kulttuuririentoihin.

Ei siis kannata tyrmätä duunarimiehiä suoralta kädeltä! Ihmettelen varsinkin akateemisia kunnianhimoisia naisia, jotka haluavat samanlaisen miehen: kaksi uraa luovaa ihmistä + kukoistava perhe-elämä on miltei mahdoton yhdistelmä (eri asia tietysti, jos ei halua lapsia).