Suuttumisesta ja pettymisestä
Onko muilla niin, että jos oikein kunnolla, siis todella kunnolla pettyy johonkin ihmiseen, josta on pitänyt paljon, se suuttuminen ei tule raivona, vaan typertymisenä, siis on jotenkin niin järkkyttynyt, että olo on tyhjentynyt, ettei jaksa kunnolla edes suuttua,ikään kuin "alistuu" kohtaloonsa, näin mulla.
Kommentit (4)
Miksi raivota kenellekään kun ihmiset on mitä on eikä ne siitä muutu vaikka raivoaisikin. Lähinnä se viha kohdistuu itseen. "Miten saatoin olla niin sokea?". Itseensä kohdistunut viha saattaa kehittyä masennukseksi joten siinä mielessä raivoaminen olisi parempi.
Yhden ihmisen suhteen on, ja hän käyttää tätä alistustaktiikkaa taitavasti. Hän siis narsisti. Suosittelen luottamaan omaan kokemukseen, eli oikeuttaa omat tunteensa ja luottaa siihen mitä itse koki tapahtuneen olevan totta, sillon suuttumus herää ja se kohdistuu oikeaan kohteeseen, eli sen henkilön joka pettymyksen aiheutti tekoon. Jos jatkuvasti alistuu näin niin se synnyttää katkeruutta mikä on paljon pahempi asia kuin se suuttumus. Nää tilanteet on yleensä olleet sellasia että vaan jää järkyttyneenä kyselemään itseltään että "miten joku voi/kehtaa/pystyy? onko se edes totta?" ja on se totta, ja ei normaali suurin osa ihmisistä voi kehtaa eikä pysty, pieni osa, nämä moraalittomat ja tunnevammaiset tyypit taas voi kehtaa ja pystyy kun heillä ei omaatuntoa ole ohjaamassa toimintaa. Tärkeää siis erottaa nämä sairaat ihmiset normaaleista, ettei lankea tuohon alistuskeinoon. Normaalien ihmsiten kohdalla pitää myös oikeuttaa tunteensa, mutta ne voi myös ilmaista, narsistien kanssa ei kannata koska he mitätöivät mm sen suuttumuksen ja tämä pahentaa omaa oloa vielä lisää. tunne pitää kuitenkin oikeuttaa.
En ymmärrä kysymystä? Miksi pettymisen ja suuttumisen edes pitäisi kuulua jotenkin yhteen? Jos tosiaan pettyy toiseen ihmiseen kunnolla, miksi edes nähdä vaivaa ja suuttua, eihän se toinen ihminen ole sen arvoinen, jos kerran tuottaa niin suuren pettymyksen?
Minulla samankaltainen kokemus. Ja omassa tapauksessani raivollakaan tuskin olisin saavuttanut mitään, joten olisi ollut hukkaan heitettyä energiaa.