Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, joiden mies ei kuule, ennen kuin hänen korvat avaa jollain äänimerkillä?
08.09.2020 |
Mun mies (yhdessä 20 v.) ei ymmärrä kuulemaansa, ellei hänen kuuloaistiaan ns. avaa. Jos hän on kuuloetäisyyden päässä (max 3 metriä), ja sanon asian kuuluvalla äänellä (esim. voisitko päästää koirat ulos?), hän poikkeuksetta örähtää TÄH? Ei siis mitään tajuntaa siitä, mitä sanoin. Ja joudun siis toistamaan asian.
Mutta jos ensin samalla äänenvoimakkuudella sanon: Pekka! Hän avaa korvat ja vastaa NIH? Sen jälkeen voin sanoa samalla äänenvoimakkuudella asian.
Joo tiedän tämän, mutta oikeasti alkaa ärsyttää, kun vuosikymmenestä toiseen pitää yhden aivot herättää että voi kommunikoida. Ja tämä on siis myös vaikka istutaan sohvalla metrin päässä. Ei aivot rekisteröi jos jotain sanon. Ensin pitää herättää tuo pää.
Meillä ei siis voi sanoa mitään kiireellistä eikä muutoin tärkeää. Jos lapsi kaataa maidot lattialle hänen nenänsä edessä ja huudan että HAE RÄTTI, ei sekään toimi. Ei toimi näköaistin ja aivojen yhteys. Mun pitää huutaa PEKKA! Sitten herää hänen aistinsa ja voi katsoa mitä on tapahtunut tai kuunnella mitä ohjeita hänelle annetaan.
Ihan kamalan kuluttavaa tämä. Ja en nyt aio erota, ollaan yhdessä kunnes lapset muuttaa pois. Myöhemmin varmaan arvioin tilannetta tuon kuurosokean kanssa.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot kälättänyt ukkos kuuroks.
No itse asiassa en ole. En ole kälättävää enkä jäkättävää laatua. Olen insinööri, ja tyypillinen sellainen. Mieheni ei ole :D
ap
Avokonttorissa työskentelevän on pakko oppia sulkemaan korvansa kaikelta ulkopuoliselta keskustelulta. Silloin joku nimen kaltainen ärsyke voi tosiaan olla hyvä keino ilmaista että nyt kannattaa kuunnella.
Tedän. Mun miehellä on kuulemma valikoiva kuulo : D
Tunnistan itseni. Pahinta on se että miehellä on sama ongelma. Voit vain kuvitella meidän keskustelut :D En vaan kuule jos joku puhuu, olen niin omissa ajatuksissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kutakuinkin kuulee, paitsi että ei kuuntele, joten pitää herättää. Mutta itse olen meidän Pekka. Lapsena jo en kuullut mitään jos luin, ja ominaisuus on pysynyt hyvin. Nykyisin en kuule vaikken lukisikaan, koska olen ajatuksissani. Tuntuu olevan periytyvää.
Olen älykäs, luova ja näköjään ilmiselvästi professoriainesta. Ainahan professorit ovat hajamielisiä olleet. Valitettavasti muutama muu tarpeellinen ominaisuus puuttuu.
Pystyykö mies keskittymään kotihommiin miten pitkään vai jääkö haahuilemaan silloinkin, kun ketään muuta ei ole paikalla reagoimaan maitoon lattialla? Minä pystyn olemaan erinomaisen skarppina kotihommissa, mutta pitää keskittyä silloin vain niihin. Mikä ei ole mukavaa kovin pitkään, koska se vaatii energiaa.
Toisaalta rakastan tehdä maailman tylsimpiä hommia, joissa ei tarvitse keskittyä. Kädet touhuavat, pää vapautuu.
Ei, vaan mies vastaa defaulttina aina "mmmmm". Sitten toistan kysymyksen monta kertaa ja aina sama "mmmmm". Kunnes yhtäkkiä: "Mitä? Siis mä en kuunnellu. Mitä sä sanoit?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulossa ole mitään vikaa, vaan siinä vaimosta ulos jatkuvasti valuvassa äänisaasteessa. Jos päivän aikana tulee kerran tai kaksi jotain huomion arvoista, ei kukaan jaksa kuunnella koko päivää sitä jargonia.
Minä en ymmärrä että minulle puhutaan, jos nimeäni ei mainita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en myöskään kuule, ellei minua herättele ensin ja ihan nainen olen. Nimeltä kun kutsuu niin havahdun. Sen jälkeen osaan kyllä kuunnella.
Meillä vaimoa saa neuvoa kaksi kertaa ja vasta sitten, kun on tehnyt sen asian kertaalleen väärin suostuu ottamaan ohjeet kolmannella kerralla vastaan. Sitä ennen on kuin kuurolle puhuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile tätä:
Ensin 100 kertaa sanot miehelle: vie roskat, tiskaa, käy kaupassa ym.. ym. (ei hän kuule sanaakaan).
Sitten menet toiseen huoneeseen ja siellä hyvin hiljaa kuiskaat muka puhelimeen: en, rakas, tänään en voi, mies on kotona.
Alue: Aihe vapaa
Hah. Mun yks naiskaveri on tuollainen. Se ei ikinä kuule/tajua ensimmäisellä kerralla. Kaikki pitää toistaa. On rasittavaa. Kerran kypsyin niin, että aloin tehdä samaa, ja kysyin joka kerta MITÄ? kun hän sanoi jotain. Se oli omituinen keskustelu.
Hän: Mennäänkö leffaan?
Minä: MITÄ?
Hän: Mennäänkö leffaan?
Minä: Ei kun mennään kahville.
Hän: MITÄ?
Minä: Ei kun mennään kahville.
Hän: Mulla ei oo paljon rahaa
Minä: MITÄ?
Hän: Mulla ei oo paljon rahaa.
... näin se jatkui aika pitkään. Voin kuvitella miten tympeetä asua tuollaisen kanssa.