Kiero käly - outo tilanne

Sitä se on nykyään kun ei edes yritetä. Itsekästä kansaa. Joku sanoi ettei tarvitseolla lähisuvunkaan kanssa tekemisissä.  Minun mielestäni tarvitsee. Se eipaljoa vaadi, että pitää normaalit välit omaan ja puolisonsa sukuun. 

En minäkään ole samalla aaltopituudella mieheni siskon kanssa. Mutta ne kohteliaat välit kykenen pitämään ja pystyn käymään joskus jopa kahvilla vaikka en niin usein. 

Voisi ihmiset lakata tuijottamasta liikaa pelkkää omaa napaa ja ottaa läheisetki  huomioon. Puoliso ja lapset voisivat jopa kiittääkin hyvistä väleistä. 

5 täällä taas. Luin eilen vasemmalla silmällä tämän avauksen, ja jotenkin onnistuin luulemaan, että ap on anoppi ja puhuu miniästään! Vaikka ihan kälystähän puhuu johdonmukaisesti jokaisessa viestissä. No, olen kuitenkin samaa mieltä siinäkin tapauksessa. Itselläni on vielä vähemmän velvollisuudentunnetta kaveerata kälyni kanssa kuin vierailla silloin tällöin anoppilassa. Meillä ei vain ole mitään yhteistä, ei se kiinnostuksen puute ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi loukkaukseksi kälyä kohtaan.

Mieheni ja hänen sisarensa ovat kuin eri perheen lapsia, samoin minä itse ja veljeni. En ehdi olla minulle tärkeiden ihmisten kanssa tekemisissä kuin harvoin, enkä tosiaankaan mielelläni korvaisi yhtäkään noista tapaamisista sillä, että menisinkin tapaamaan kälyäni.

Kälyni pyysi taannoin minulta erästä suurta palvelusta, ilmeisesti ihan vain siksi että satun kuulumaan sukuun. Suostuin tähän, vaikka palvelus olikin mielestäni aivan liian suuri siihen nähden, millaiset välimme ovat, ja ihmettelin että hän kehtasi pyytää. Toivottavasti käly nyt ei siitä suostumisestani päätellyt, että olemme jotenkin läheisiäkin ystäviä..

t. 5

Mun mielestä tuo käytös ei ole mitenkään kieroa, kuten ap otsikossaan kirjoitti.

Minulla ja sisaruksillani on puolisot, joilla on 10v ikäeroa toisiinsa. Yhden puoliso on siis 30 (mies), toisen 40 (nainen) ja kolmannen 50 (mies). Vaikka meillä sisarusten kesken on lämpimät välit, niin vaikea se on kuvitella, että puolisoillamme olisi paljon tekemistä keskenään. Eikä sitten ole paljon meillä sisarustemme puolisoidenkaan kanssa. En usko, että asia on kuitenkaan kenellekään noin vakava ongelma kuin sinulla tuntuu olevan.

Minustakin olisi mukavaa olla ystävä kälyn ja muiden miehen sukulaisten kanssa, joten tavallaan ymmärrän ap:ta. Minulla ei ole siskoja, joten siinäkin mielessä läheinen naispuolinen suurinpiirtein samanikäinen sukulainen olisi mukava. Ei se ystävyys kuitenkaan synny, jos emme ole tarpeeksi samanlaisia ihmisiä. Itse asiassa omaa "kälyäni" (miehen veli on seurustellut pari vuotta) en ole edes tavannut ikinä. En tiedä tuleeko meistä vielä ystävät vai ei.

Tietenkin kohteliasta olisi tulla kylään jos kutsutaan ja ehkä joskus kutsua itsekin, mutta jos ei olla samalla aaltopituudella on ihan järjetöntä yrittää luoda jotain siteitä väkisin. Verisukulaisiin ne ovat aina tietyllä tavalla olemassa, mutta muihin ei. Tuokin mitä joku sanoi siitä, että on outoa automaattisesti olettaa sukupuolen olevan niin vahva yhdistävä tekijä että se kumoaa kaiken muun on totta. Anna ap olla, vietä aikaa mielummin omien ystäviesi kanssa.