Lue keskustelun säännöt.
Kiero käly - outo tilanne
20.10.2013 |
Voi miksi miksi miksi mua on "siunattu" oudosti käyttäytyvällä kälyllä! :'( Olisi niin kiva, jos voitais olla tekemisissä ilman kyräilyjä, mutta ei..... En jaksa enää yrittää. Ja kohta alan myös vähät välittää! Tähän asti kutsunut kylään, hommannut hyvät joululahjat ym mutta nyt en enää jaksa tätä ihmeellistä tilaa, jota kuvailisin meidän kyräilyksi! :( :( Ahdistaa ja kyllä, olen pahoittanut mieleni...
Toivottavasti miehen kaksi muuta veljeä löytävät avoimet ja iloiset naiset itselleen! Sellaiset, joiden kanssa voi olla tekemisissä ja joista vois saada ystäviä :)
Kommentit (25)
No anna nyt edes jotain esimerkkejä tästä oudosta kyräilystä ja kieroilusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 Esimerkkejä:
Kilpailunhaluisuus, joka ilmenee eri tavoilla ja puheilla, ja on ikävää.
Vertailu meidän ja heidän välillä. Auto, asunto, opiskelut, tekemiset, urheilusuoritukset jne.
Eivät tule kylään pyydettäessä, aina on jotain muuta.
Eivät ole koskaan yhdässäolonsa aikana pyytäneet meitä kylään heille (tää on huippu). Ja ovat olleet useamman vuoden yhdessä siis. En vain tiedä syytä tähän ja kaiken huipuksi ovat pyytäneet meidän kaveripariskuntamme heille kylään, pariskunnan, jota eivät kunnolla edes tunne ja/ tai tuntevat kauttamme.
Ei olla oikein minkäänlaisissa tekemisissä useista yrittämisistämme huolimatta.
Ei soittele, ei laita viestiä minulle, vaikka olen mieheltäni (!) pyytänyt kälyn yhteystiedot ja yrittänyt lähestyä.
Ei edes yritä olla mukava tai luoda suhdetta: esimerkiksi ei ole koskaan pyytänyt minua kahville, käymään tai ole ylipäätään edes pyytänyt yhteystietojani (numeroani) ks. yllä. Ei varmaan vaan kiinnosta.
Ignooraa tekemisemme, onnistumisemme, meille tärkeät asiat; esim perheenjäsenten juhlapäivät, työnpaikan saannit jne. elämän tärkeät asiat siten, ettei vilpittömästi tai edes muutenkaan onnittele niistä, vaan kääntää puheen itseensä.
Seurailee facebookissa ja somessa aktiivisesti tekemisiämme, mutta ei juuri koskaan tykkää tai kommentoi.
Kuitenkin tykkäilee somessa yhteisten tuttaviemme tai jopa ihan puolituttujen tekemisistä > selvästi osoittaa tälläkin että emme ole tärkeitä, emme kiinnosta, ignooraa.
Matkii monessa asiassa, en ole tähän puuttunut, koska olen tähän asti ottanut sen ainoastaan kehuna.
Ja kyllä, mielestäni jokainen kohta näistä on erittäin outoa. Itse olemme erittäin tavallisia, ystävällisiä, emme päällekäyviä ja kyllä, olisi ollut kiva olla normaaleissa tekemisissä...
Terv AP
Eikö sinulla ole omia ystäviä elämässäsi? Miksi toivot kälyjesi olevan niin lähellä sinua itseäsi, että heistä voisi tulla ystäviäsi?
Oma mieheni on todella kauas puusta pudonnut, ja valinnut vaimokseenkin henkilön, joka ei todellakaan muistuta hänen äitiään, etenkään niitä äidin huonoimpia puolia. Tästä syystä emme ole mitään ylimpiä ystäviä anoppini kanssa, eikä tilanne tule muuttumaan varmasti jatkossakaan. Tiesithän, ettei elämänkumppania valita ensisijaisesti omalle vanhemmalle kaveriksi, vaan kriteereinä on yleensä jotain ihan muuta?
Tässä alla vielä tuosta listaltasi asiat, jotka kuvaavat minua/meitä mieheni kanssa. Mitään kilpailua tai vertailua emme kyllä harrasta, tai muutakaan ikävää porukoista pois sulkemista. Mutta se on aivan totta, että meitä ei kerta kaikkiaan kiinnosta kummankaan vanhempien tekemiset, merkkipäivät, sukujuhlat, harrastukset tai oikeastaan mikään. Käymme joskus harvoin kummankin vanhemmilla kylässä ihan heidän mielikseen, ja siellä kohteliaisuudesta juttelemme heidän asioistaan + vastailemme heidän kysymyksiinsä meidän elämästämme. Mutta oikeasti emme ole kiinnostuneita. Emme voi pakottaa itseämme kiinnostumaan aiheista, joilla ei ole minkäänlaista relevanssia omassa elämässämme.
t. 5
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 20:48"]
Eivät tule kylään pyydettäessä, aina on jotain muuta.
Eivät ole koskaan yhdässäolonsa aikana pyytäneet meitä kylään heille (tää on huippu). Ja ovat olleet useamman vuoden yhdessä siis.
Ei olla oikein minkäänlaisissa tekemisissä useista yrittämisistämme huolimatta.
Ei soittele, ei laita viestiä minulle, vaikka olen mieheltäni (!) pyytänyt kälyn yhteystiedot ja yrittänyt lähestyä.
Ei edes yritä olla mukava tai luoda suhdetta: esimerkiksi ei ole koskaan pyytänyt minua kahville, käymään tai ole ylipäätään edes pyytänyt yhteystietojani (numeroani) ks. yllä. Ei varmaan vaan kiinnosta.
Ignooraa tekemisemme, onnistumisemme, meille tärkeät asiat; esim perheenjäsenten juhlapäivät, työnpaikan saannit jne. elämän tärkeät asiat siten, ettei vilpittömästi tai edes muutenkaan onnittele niistä.
[/quote]
Kälysi ja hänen miehensä eivät pidä sinusta. Poista kavereista ja lopeta tuollainen roikkuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä kommentointia, koska aihe on hyvin kiinnostava mielestäni.
Miksi ap oletat, että kälysi tulisi olla kiinnostunut nimenomaan sinusta, esim. pyytää sinun numeroasi tai sinua kahville. Entä jos hän onkin ihmisenä kiinnostuneempi miehestäsi? Tuo oletus, että naisten pitäisi ihan vain sukupuolen perusteella automaattisesti kaveerata keskenään ja löytää yhteinen sävel, on yksi niistä mielestäni hyvin oudoista ajatusmalleista, jotka ovat appivanhemmilleni itsestäänselvyyksiä mutta itselleni täysin vieraita.
Vihaan yli kaiken tilanteita, joissa vaikka sukujuhlissa miehet muodostavat oman kuppikuntansa, joka vetäytyy viskilasien äärelle keskustelemaan mm. politiikasta tai tieteestä, ja naiset taas keittiössä tiskien lomassa juoruilevat sukulaisten tekemisistä ja kertoilevat viimeisimmistä vaate- tai sisustustavaraostoksistaan. Koen voimakasta vieraantuneisuutta joutuessani tuollaisen naisporukan keskelle, koska ne miesporukan puheeaiheet kiinnostavat minua yleensä tuhat kertaa enemmän.
Anoppi tietysti yrittää sitkeästi keskustella kanssani sosiaalisista "seurapiiri"-tyyppisistä aiheista, koska hänelle se on luonteva ja normaali tapa seurustella naispuolisen henkilön kanssa. Kun osoitan vastauksellani tai käytökselläni, että en tiedä sellaisista mitään eivätkä ne kiinnosta minua, tai yritän kääntää puheenaihetta enemmän itseäni kiinnostavaan suuntaan, vastapuoli voi kokea sen loukkaavana ylimielisyytenä vaikka olisin kuinka hienovarainen, kiltti ja kohtelias sanavalinnoissani. Näissä tilanteissa ei vain voi voittaa, joten pidän parhaana pitää yhteyttä vain niihin ihmisiin, joiden kanssa minulla on riittävästi yhteistä niin että esim. normaali keskustelu onnistuu ilman tällaisia järjettömiä jännitteitä.
Kyse ei siis ole ilkeydestä tai vahingoittamispyrkimyksestä, vaan ihan siitä että riittävää yhteistä säveltä ei vain ole. Olet varmaan itsekin joskus tavannut henkilön, jonka ystäväksi sinusta ei yksinkertaisesti olisi? Ei siinä mitään sen kummempaa; käymme siitä huolimatta kylässä pari kertaa vuodessa ja sen kyläilyn ajan näemme kovasti vaivaa onnistuaksemme miellyttämään isäntäväkeä ja pitämään näille seuraa heidän toivomallaan tavalla. Enempää vain emme jaksa, koska tiedämme ettei se tule koskaan johtamaan aitoon ystävyyteen.
t. 5
Mieti omia sanomisiasi. Voisiko sieltä löytyä syy. Minä voisin olla kälysi.. kävi niin että sanoit vaan liian monta kertaa vitsin varjolla ilkeästi, että en halua olla enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että tilanne jossa kälyt eivät ole ylimpiä ystäviä on aika tyypillinen. Uskoisin, että ylipäätänsä nykyisin ei olla niin läheisiä enään edes lähisuvun kesken. Perustan oletukseni siis omiin kokemuksiin ja lähipiiristä kuultuihin kertomuksiin ja voin olla (ja toivottavasti olen) väärässä.
Itse kun tapasin mieheni vanhemmat ja veljen perheineen ensimmäisen kerran, olin jännityksen sekaista odotusta täynnä. Jälkikäteen täynnä pettymystä. Kälyni ei edes puhunut tai katsonut minuun. Toivoin parempia välejä, mutta ne vain PAHENIVAT ja hän on varmasti ainoa, joka tietää miksi. Aluksi olin pitkään vihainen, koska tilanne vaikeutti myös minun ja appivanhempien välejä, mutta nykyisin otan asian rauhallisemmin, emme ole vaan missään tekemisissä (veljet ovat keskenään).
Kai se on ylimääräinen bonus, jos saa miehen mukana mukavan suvun ja jos se on tärkeää, täytyisi ensin vakiitumispäätöstä tutustua myös sukuun...
Voi luoja, toivottavasti ymmärrät jättää kälysi rauhaan! Itse en voi sietää tuollaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa parhaita ystäviäni vain siksi, että tulevat naiduksi tai seurustelusuhteeseen samaan sukuun. Ystävät voi valita, sukulaisia ei. On oltava tekemisissä, vaikka olisi aivan eri planeetalta kuin toinen. Luulisin, että sinä tulkitset kaiken kälysi tekemisen hyökkäykseksi sinua vastaan, vaikka käly ei niin ajattelisikaan. Olet päättänyt, että haluat hänet ystäväksesi ja toinen tukehtuu lähestymisyrityksiisi. Voi käly parka, voin hyvin käsittää, että hän ei kestä tuollaista tungettelua. Etkä todellakaan pysty peittämään tuota asennettasi häneltäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kälylläsi on erilainen käsitys sukulaissuhteista kuin sinulla. Voi myös olla, että hän on jollakin tavalla kateellinen. Joka tapauksessa anna olla. Älä ota kontakteja sinäkään, mutta ole toki ystävällinen tavatessa. Siirrä tuttaviin Facessa.
Jos käly ei ole kanssasi missään tekemisissä, niin aika hyvin tiedät ajatuksensa! Ymmärrän kälyäsi: hän ei jaksa kaltaistasi besserviseriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni ihan normaalia etäisten sukulaisten käytöstä. En minäkään ryhtyisi väen vängällä kälyyni tutustumaan, ellei meillä sattumalta olisi jotain yhteistä.
5:llä on pointtia kommentissaan, jota ap:n esimerkit mielestäni vahvistavat.
Ilmeisesti kälyllä (ja hänen miehellään?) on enemmän yhteistä kuin ap:llä ja kälyllä.
Aina kun luen täällä että joku vertailee/ vähättelee jonkun kirjoittajan saavutuksia tai suorituksia epäedullisesti, alan epäillä kirjoittajaa ja hänen itsetuntoaan. Jos joku toinen ei hypi tasajalkaa, huuda jippii ja taivastele jonkun toisen jotakin "saavutusta", niin se on muka dissaamista. Ei ole. Jos kokee toisen autot ja urheilusuoritukset omiaan paremmiksi, on syytä katsoa peiliin.
On ihan tuuripeliä millaiset sukulaiset perhettä perustaessaan saa, eikä siitä kannata vetää mitään hirmu johtopäätöksiä.
Minulla ei ole juuri mitään yhteistä kälyni kanssa, paitsi että molemmat pidämme veljestäni kovasti :) Emme ole paljonkaan tekemisissä, paitsi juhlissa joissa koko suku kokoontuu. Miksi olisimmekaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15:ltä jäi sanoja välistä. Piti kirjoittaa että:
"Ilmeisesti kälyllä ja hänen miehellään on enemmän yhteistä niiden kaveripariskuntien kanssa kuin ap:llä ja kälyllä."
Pahoittelut.
Minullakin on ollut tuollainen käly. Ei siinä muu auta kun ymmärtää, ettei hän halua olla ystäväsi ja jättää hänet rauhaan. Se että olette "mutkan kautta" sukua ei kai sitten tarvitse tarkoittaa että olisitte ystäviäkin.
Ikävä tilanne ja ymmärrän ajatuksesi siitä, kuinka mukavaa olisi jos voisitte olla ihan ystäviä.
Olet todella kummallisesti ajatteleva ihminen nro 6.. Jossain kohtaa voit huomata, että olisi sittenkin kannattanut ajatella asioita jonkun muunkin näkökulmasta kun omansa.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 20:58"]
Tässä alla vielä tuosta listaltasi asiat, jotka kuvaavat minua/meitä mieheni kanssa. Mitään kilpailua tai vertailua emme kyllä harrasta, tai muutakaan ikävää porukoista pois sulkemista. Mutta se on aivan totta, että meitä ei kerta kaikkiaan kiinnosta kummankaan vanhempien tekemiset, merkkipäivät, sukujuhlat, harrastukset tai oikeastaan mikään. Käymme joskus harvoin kummankin vanhemmilla kylässä ihan heidän mielikseen, ja siellä kohteliaisuudesta juttelemme heidän asioistaan + vastailemme heidän kysymyksiinsä meidän elämästämme. Mutta oikeasti emme ole kiinnostuneita. Emme voi pakottaa itseämme kiinnostumaan aiheista, joilla ei ole minkäänlaista relevanssia omassa elämässämme.
t. 5
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 20:48"]
Eivät tule kylään pyydettäessä, aina on jotain muuta.
Eivät ole koskaan yhdässäolonsa aikana pyytäneet meitä kylään heille (tää on huippu). Ja ovat olleet useamman vuoden yhdessä siis.
Ei olla oikein minkäänlaisissa tekemisissä useista yrittämisistämme huolimatta.
Ei soittele, ei laita viestiä minulle, vaikka olen mieheltäni (!) pyytänyt kälyn yhteystiedot ja yrittänyt lähestyä.
Ei edes yritä olla mukava tai luoda suhdetta: esimerkiksi ei ole koskaan pyytänyt minua kahville, käymään tai ole ylipäätään edes pyytänyt yhteystietojani (numeroani) ks. yllä. Ei varmaan vaan kiinnosta.
Ignooraa tekemisemme, onnistumisemme, meille tärkeät asiat; esim perheenjäsenten juhlapäivät, työnpaikan saannit jne. elämän tärkeät asiat siten, ettei vilpittömästi tai edes muutenkaan onnittele niistä.
[/quote]
[/quote]
olen itsekin tuollainen. vasta muutaman kerran nähnyt miehen veljen vaimoa, asuvat kauempana mutta pari vuotta olleet yhdessä. Otin tämän uuden ihan avoimin mielin vastaan mutta tajusin nopeasti että meillä ei kertakaikkiaan ole mitään yhteistä. Ihan eri maailmasta kuin esim. Omat kaverini..en jaksa väkisin yrittää olla kaveria ihmiselle, joka ei kiinnosta yhtään.
Ymmärrän, että ärsyttää, kun joku tyyppi, jonka kaveri tahtoisit olla, ei kiinnitäkään sinuun huomiota. Mutta mikä tuosta käytöksestä tekee kieroa?
En mäkään jaksa miehen siskoa. Yritän toki, mutta kun kaiken pitäisi aina tapahtua heidän ehdoillaan, jo sovitut menot perutaan ja sanellaan tapaamisille uusia aikoja kysymättä meidän mielipidettä, niin ei vaan jaksa. Pitää meidän perhettä huonompiarvoisena omaansa verrattuna ja meidän lapsiamme jonain omien lastensa leikkikaluina, joilla on "hyvä harjoitella lastenhoitoa". Hohhoijaa.
Suku on pahin. Älä kuvittelekaan, että kälyt, serkut tai appivanhemmat ovat heitä, joiden joukosta kannattaa ensimmäisenä kaveria hakea. Hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, jossa yhdistävä tekijä on kiinnostus samoihin asioihin, arvomaailma, elämänasenne. Ei sukupuulla tai geenikartalla mitään tee.