Katkaisin välit salasuhteessa olevaan ystävääni

Teit oikein. Itse olin liian kiltti taas tuossakin tilanteessa, kuten monessa muussakin ja aina päätynyt kärsimään siitä. Se johti ihan uskomattomaan stressiin ja uskomattomiin tilanteisiin.

Voisin kertoa niin mielettömän tarinan,  mutta se tunnistettaisi heti kuitenkin, joten jätän kertomatta.

Mutta todellakin kadun etten ollut tarpeeksi jämpti heti! En nykyään anna mitään armoa pettäjille, en minkäänlaista. Se on samantien välit poikki.

Mitään selityksiä en enää kuuntele.

Vierailija kirjoitti:

Oikein. Nämä moraalittomat haluavat aina hyväksyttää tekonsa kavereillaan ja sitten pitää osallistua moiseen teeskentelyyn pitämällä suunsa kiinni tai jopa valehtelemalla. 

Tämä on juuri se inhottava puoli.

Olisi apn ystäväkin pitänyt asian omana tietonaan.

Vierailija kirjoitti:

Voit katkaista välit jos pää joku on epämiellyttävää, siihen ei tarvitse muiden lupaa. Kannattaa muistaa että noissa tapauksissa on eroja, esim. onko mies huijannut aluksi olevansa sinkku tai eroavansa, onko nainen ollut alussa nuori ja sinisilmäinen, ehkä epätoivoinen yksin oleva. Vai onko nainen pelkän seksin vuoksi siinä tai muuten etsii varattuja jossain mielenhäiriössä. Kaikki eivät tahallaan halua haittaa vaimolle, toki kai niitäkin löytyy valitettavasti. Mies on se pääasiallinen pettäjä, jonka seura ei tee kenellekään hyvää, naisia voi olla useampi. 

Totta tosiaan, että varatut miehet surutta valehtelevat olevansa vapaita. Monella on hyvin löysä moraali. Harmi sinkkunaisille, jotka osuvat näiden varattujen miesten haaviin. Siihen kun sitten tulee mukaan rakastuminen, niin tapailu voi jatkua pitkäänkin.

Aloittajan tapauksessa en varmaan jättäisi ystävää, vaan puhuisin järkeä eli neuvoisin lopettamaan suhteen, tosin tiedän ettei se ehkä onnistuisi aivan nopeasti. Mutta haluaisin olla tukena kun ystäväni irrottautuisi miehestä. Voisin jopa aktiivisesti auttaa häntä esim juttelemalla miehelle aiheina mm. vastuu, moraali jne., tietty ystäväni luvalla. Haluaisin herätellä miehen häpeämään, kokemaan syyllisyyttä, mahdollista ellei kyseessä narsisti, psykopaatti.

Minun ystäväni ovat kuin sisaruksia minulle. Jos he tekevät virheitä, tuen heitä. Jos minä teen virheitä, he tukevat minua. En vaadi täydellisyyttä enkä samanlaisuutta. Pidän siitä että olemme erilaisia ja inhimmillisiä erehtyväisiä. Ja silti rakastamme toisiamme.

En usko että ap:n kaltaisilla tuomitsevilla pikkumaisilla ihmisillä on oikeita ystäviä tai kykyä aitoon ystävyyteen ja rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit katkaista välit jos pää joku on epämiellyttävää, siihen ei tarvitse muiden lupaa. Kannattaa muistaa että noissa tapauksissa on eroja, esim. onko mies huijannut aluksi olevansa sinkku tai eroavansa, onko nainen ollut alussa nuori ja sinisilmäinen, ehkä epätoivoinen yksin oleva. Vai onko nainen pelkän seksin vuoksi siinä tai muuten etsii varattuja jossain mielenhäiriössä. Kaikki eivät tahallaan halua haittaa vaimolle, toki kai niitäkin löytyy valitettavasti. Mies on se pääasiallinen pettäjä, jonka seura ei tee kenellekään hyvää, naisia voi olla useampi. 

Totta tosiaan, että varatut miehet surutta valehtelevat olevansa vapaita. Monella on hyvin löysä moraali. Harmi sinkkunaisille, jotka osuvat näiden varattujen miesten haaviin. Siihen kun sitten tulee mukaan rakastuminen, niin tapailu voi jatkua pitkäänkin.

Aloittajan tapauksessa en varmaan jättäisi ystävää, vaan puhuisin järkeä eli neuvoisin lopettamaan suhteen, tosin tiedän ettei se ehkä onnistuisi aivan nopeasti. Mutta haluaisin olla tukena kun ystäväni irrottautuisi miehestä. Voisin jopa aktiivisesti auttaa häntä esim juttelemalla miehelle aiheina mm. vastuu, moraali jne., tietty ystäväni luvalla. Haluaisin herätellä miehen häpeämään, kokemaan syyllisyyttä, mahdollista ellei kyseessä narsisti, psykopaatti.

Kuule aika harva suostuu kuuntelemaan ventovieraan moraalisaarnoja, puhumattakaan siitä että olisi jotenkin vastaanottavainen niiden sanomalle. Ei siihen mikään narsisti tai psykopaatti tarvitse olla. Monet ihmiset tuppaavat olemaan hyviä valehtelemaan itselleen ja oikeuttamaan omat tekonsa, ja siksi ulkopuolisten puuttumiseen reagoidaan "ei kuulu sulle" tyyppisellä ärtymyksellä. Se on ihan luonnollista eikä tee kenestäkään narsistipsykoa. Eikä he ihan väärässä olekaan. Puolisolle se kyllä kuuluisi ja hänelle asiasta pitäisikin kertoa, mutta kertomista lukuunottamatta tuntemattoman miehen ihmissuhdekuviot ei kuulu sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Minun ystäväni ovat kuin sisaruksia minulle. Jos he tekevät virheitä, tuen heitä. Jos minä teen virheitä, he tukevat minua. En vaadi täydellisyyttä enkä samanlaisuutta. Pidän siitä että olemme erilaisia ja inhimmillisiä erehtyväisiä. Ja silti rakastamme toisiamme.

En usko että ap:n kaltaisilla tuomitsevilla pikkumaisilla ihmisillä on oikeita ystäviä tai kykyä aitoon ystävyyteen ja rakkauteen.

Rakastan ystäviäni niin paljon, että olen oikeutettu myös harrastamaan seksiä heidän puolisoiden kanssa ja he minun ja tuemme toisiamme läpi senkin. Salli mun nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Minun ystäväni ovat kuin sisaruksia minulle. Jos he tekevät virheitä, tuen heitä. Jos minä teen virheitä, he tukevat minua. En vaadi täydellisyyttä enkä samanlaisuutta. Pidän siitä että olemme erilaisia ja inhimmillisiä erehtyväisiä. Ja silti rakastamme toisiamme.

En usko että ap:n kaltaisilla tuomitsevilla pikkumaisilla ihmisillä on oikeita ystäviä tai kykyä aitoon ystävyyteen ja rakkauteen.

Hyvin harvalla ihmisellä ei oikeasti ole mitään rajoja sille millaista toimintaa pystyy katsomaan läpi sormien. Joillakin se raja menee pettämisessä tai varattuun sekaantumisessa, toisilla ruumiin piilotuksessa. Virheitä ja erehdyksiä saa kaikki tehdä, mutta on ihmisestä kiinni mikä niiden aste saa olla ja mitä ylipäänsä pitää suurena mokana. Jollekin uskottomuus tai siihen osallistuminen on pikkujuttuja joita sattuu kaikille ja jotka ei kerro ihmisestä mitään, toisille ei.

Itselleni on henkisen kasvun myötä kehittynyt suht vahva moraali, ja kultainen sääntö ”älä tee toiselle sitä, mitä et tahtoisi itsellesi tehtävän” kuvastaa sitä aika lailla. Jos ystävä on ajatusmaailmaltaan kovin erilainen, voi sanoa, että olemme esim kasvaneet toisistamme eroon, ajan myötä muuttuneet niin, ettei ystävyys enää ole sillä tasolla, että sitä kannattaisi ylläpitää.

Täysin normaalia ihmissuhteissa. Monesti vielä on useampi asia, jotka ottaa päähän, tuntemani ”ystävät” olivat myös hukassa rahankäytön, vanhemmuuden kanssa, korottivat itsensä muita ylemmäs ja omasivat kuitenkin pohjimmiltaan huonon itsetunnon ja itsetuntemuksen. Rahat ja aika törsättiin vain itseen, lapset jäi ilman koko ajan.

Ei tuonkaltainen ihminen pysty ymmärtämään, miksi kaikki ei diggaa hänen toimistaan vaikkapa parisuhdemarkkinoilla. Jotenkin se, että he ovat jääneet ilman oikeuttaa heidät tekemään mitä vaan. Kannattaisi ehkä katsoa peiliin ja tutkia mitä sieltä näkyy ja miksi. Kehitys on mahdollista jokaiselle.

No itse pidän ihmisistä, jotka ottavat vastuun tekemisistään ja ovat luotettavia, heitäkin on niin paljon, että ilman ystäviä ei tarvitse todellakaan elää. Miksi suotta hukkaisin aikaa epäluotettaviin ihmisiin? Ihmisellä on itsellä vastuu omista teoistaan, ja se miten sen kantaa, määrittelee ihmisen aika pitkälle. Itse voi valita oman ohjenuoransa elämälle, voi sulkea tai avata silmät.

Mulla oli lyhyt sivusuhde lähes 10 vuotta sitten. Ystäväni eivät olleet mitenkään iloisia asiasta ja ymmärsin, etteivät he hyväksyneet sitä, mutta eivät he silti jättäneet minua. Olen siitä nyt äärettömän kiitollinen. Suhde oli virhe ja olen katunut sitä raskaasti. Olin vain niin nuori, typerä ja älyttömän rakastunut. En voisi kuvitella, että hylkäisin ystäväni sen takia, että he tekevät elämässään virheitä.

Kerroin ystävälle mielipiteeni hänen toiminnastaan. Että en hyväksy kaikkea ja en mahdollista tietynlaista toimintaa. Eniten loukkasi, että minua käytettiin alibina ja oletettiin, että en ymmärrä asiaa. Ystäväni vaikenee asiasta täysin ja ilmeisesti laittoi välit poikki.

Mä kans sanoin ystävälle, että en tykkää hänen toistuvista sekoiluistaan varattujen miesten kanssa. Pari perhettäkin hajoittanut, vain siksi kun oli mahdollisuus ja miesten huomio hiveli itsetuntoa.

Eipä siinä muuta tarvittu, niin frendi pisti välit poikki. Ei sillä että se haittaisi paljon, sillä äärimmäisen raskasta oli olla hänen ystävänsä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lyhyt sivusuhde lähes 10 vuotta sitten. Ystäväni eivät olleet mitenkään iloisia asiasta ja ymmärsin, etteivät he hyväksyneet sitä, mutta eivät he silti jättäneet minua. Olen siitä nyt äärettömän kiitollinen. Suhde oli virhe ja olen katunut sitä raskaasti. Olin vain niin nuori, typerä ja älyttömän rakastunut. En voisi kuvitella, että hylkäisin ystäväni sen takia, että he tekevät elämässään virheitä.

Et sinä virhettä tehnyt vaan vahingoitit muita ihmisiä tietoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mä kans sanoin ystävälle, että en tykkää hänen toistuvista sekoiluistaan varattujen miesten kanssa. Pari perhettäkin hajoittanut, vain siksi kun oli mahdollisuus ja miesten huomio hiveli itsetuntoa.

Eipä siinä muuta tarvittu, niin frendi pisti välit poikki. Ei sillä että se haittaisi paljon, sillä äärimmäisen raskasta oli olla hänen ystävänsä.

Samoja fiiliksiä. Jotenkin alkoi tuntua, että voin tässä ystävyyssuhteessa huonosti, elämänarvot alkoi poiketa toisistaan jne. Ennen niin mukavat illan vietto alkoi omalta kohdaltani olla lähinnä kärsimystä. Seurata vierestä moraalitonta toimintaa jne.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma että kaiken maailman murhamiehillä riittää kavereita, kuten niillä monilla uskoon tulleilla.

Mutta nainen, joka (sinkkuna) ollessaan on salasuhteessa johonkin mieheen, hylätään kuin joku ih mis roska. 

No, nainen on naiselle susi. 

Mikä itse koet olevasi salasuhdemiehesi vaimolle? Ihana ihminen vai susi?

Ei kiinnosta Vlttujakaan kavereiden touhut. Tehkööt mitä lystää, kunhan minä pysyn ulkopuolella. Jeesustelojoiden kaverit pettää ihan samalla tavalla kuin muutkin, mutta fiksuina eivät jeesustelijoille mainitse niistä.

No itse en olisi laittanut ystävyyttä poikki vaan mielestäni se on hänen asiansa. En ole kenenkään moraalinvartija. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lyhyt sivusuhde lähes 10 vuotta sitten. Ystäväni eivät olleet mitenkään iloisia asiasta ja ymmärsin, etteivät he hyväksyneet sitä, mutta eivät he silti jättäneet minua. Olen siitä nyt äärettömän kiitollinen. Suhde oli virhe ja olen katunut sitä raskaasti. Olin vain niin nuori, typerä ja älyttömän rakastunut. En voisi kuvitella, että hylkäisin ystäväni sen takia, että he tekevät elämässään virheitä.

Et sinä virhettä tehnyt vaan vahingoitit muita ihmisiä tietoisesti.

Olipa äärettömän typerä kommentti. Virhehän se juuri oli. Ei vahinko vaan virhe. Virheen voi tehdä ihan tietoisesti ja tajuta vasta jälkeenpäin, että nyt tuli mokattua. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin "hauskaa" kun pettäjien/toisten naisten virsi pysyy vuodesta toiseen samana. Jospa onnistuisin nyt loihtimaan niiden keskelle jotain uuttakin:

"Ei oo sun asias, vaan vain sen naisen ja pettävän miehen!" => Okei, no sitten turpa kiinni. Älä millään tavoin osallista minua sotkuihisi. En tule symppaamaan.

"No ei se nainen tee mitään väärää!" Tekeepäs. Hän varta vasten ja tietoisesti satuttaa miehen vaimoa, vaikkakin välillisesti. Hän on miehen rikoskumppani.

"No et sä kyllä mikään todellinen ystävä olekaan, vaan vain joku tiukkanuttura moralisoija!" Ei. Se olet sinä, jonka ystävyys on niin pienestä kiinni, ettet kestä moraalista arvostelua. Se olet sinä, joka olet niin herkkähipiäinen ja heikko, ettet kestä sitä, että joku muu sanoo sinulle sen, mitä et edes halua kuulla: Sen, että sinä teet väärin. Tätä kutsutaan projektioksi, ja se on myös varsinaisten pettäjien modus operandi: Jos sä vaan olisit ollut/et olisi ollut X, niin en olisi ajautunut pettämään.

"Räh räh, taidat vaan olla epävarma ja peloissasi omasta parisuhteestasi!" Entä sitten, jos olenkin? Minkä takia sinä ilkut minua inhimillisestä pelostani, ja sitten kehtaat vielä minua syyllistää siitä, että olen joku moralisoija? Oletko aivan sosiopaatti? Onko se heikkoutta, jos pelkää, että puoliso pettää, parisuhde hajoaa ja perhe menee rikki? Tiesitkö, että avioero/parisuhteen päättyminen on stressipistelaskussa heti toiseksi suurin pahan stressin aiheuttaja, heti kumppanin kuoleman jälkeen? Oletko ollenkaan tietoinen siitä, että petetty voi kärsiä PTSD:stä, masennuksesta ja jopa itsetuhoisuudesta vielä vuosia tapahtuneiden jälkeen? Itse en usko, että mikään kulli maailmassa olisi niin hyvää, että voisin kenenkään muun mielenterveyttä riskeerata tuolla tavoin.

Samoin, jos et karvan vertaa kunnioita ventovieraiden parisuhdetta, niin - miksi kunnioittaisit minun? Mitä takeita minulla on siitä, että tilaisuus ei teekään varasta, jos kävisikin niin, että mieheni lähestyisi sinua? Tulevaa käytöstä nimittäin ennustaa parhaiten mennyt käytös.

Itse ainakin odotan ystävyyssuhteiltani sitä, että ystäväni toimivat minulle moraalisena kaikupohjana, mitä edellyttää se, että meillä kaikilla on riittävän samanlaiset arvot. Samaten, jos en voi kunnioittaa jotakuta henkilöä, en voi olla hänen ystävänsäkään.

Eli kannattaa ottaa tuokin huomioon, sillä se, minkä sinä kuvittelet vain sinun ja salaseksikumppanisi väliseksi jutuksi, ei koskaan ole sitä. Jos olet valmis riskeeraamaan, niin siitä vain.

Ja lopuksi: Ei, kaikki eivät petä puolisoitaan, ei, vaikka miten kääntelisit.

En ole pettänyt puolisoani enkä pidä sitä todennäköisenäkään vaikka silloin tällöin ihastun. Sinun ystäväsi en voisi olla. Olet inhottava riitelijä, joka ei kestä sitä etteivät kaikki elä arvojesi mukaan ja ovat näin syyllisiä siihen, että maailma on paha paikka. Ei sellainen kuin haluaisit sen olevan. Miehesikään ei ole oma sinua.

Älyttömän harvan pettäjän motiivi on kuitenkaan satuttaa muita ihmisiä.

Varmasti stressaavaa elää peläten puolisonsa pettävän ja oman mielenterveytensä romahtamista. Kannattaisiko tuota pelkoa vähän käsitellä, jottei se tekisi elämisestä niin raskasta ja epävarmuuden varjojen synkistämää? Varsinkin kun et ainakaan vielä tiedä miehesi pettäneen.

Ihmisiä on monenlaisia eivätkä kaikki pettäneet voisi olla ystäviä edes keskenään. Ihminen viehättyy, ihastuu ja rakastuu muistakin ihmisistä kuin puolisostaan maailman tappiin. Hän ei tee sitä satuttaakseen muita. Saattaa vaikka vain ajautua työyhteisöön jonka jäseneen ihastuu. Joskus siellä kotonakin tapahtuu kamalia asioita, joskus tähdet eivät vain ole suotuisassa asennossa.

Se että joku yksinäinen on nyt vaikka ihastunut työpaikalla ihmiseen jonka käsittää olevan onnellinen kanssaan, onnellisempi kuin ilman (hänen tietääkseen koska parisuhde on kuollut, eron partaalla, monimutkainen tilanne tms...)ei tarkoita, että sama ihminen yhtään todennäköisemmin kuin kukaan muukaan ystävistäsi iskisi silmänsä juuri sinun mieheesi ja heille muodostuisi suhde.

Suhtaudut pettämiseen epäjohdonmukaisesti ja hysteerisesti vaikka teeskenteletkin älykköä. Toivottavasti et sentään pilaa parisuhdettasi epäilemällä ja ylireagoimalla. Nimittäin.. Sellaisissakin suhteissa, joissa kyttääjältä ei saa todellista arvostusta ihmisenä, petetään.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs salasuhde se on kun noin moni tietää? Kai laitat kunnolla juorut liikkeelle?

Juoru se ei ole, jos tietää asian olevan totta eikä ole vain kuulopuheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lyhyt sivusuhde lähes 10 vuotta sitten. Ystäväni eivät olleet mitenkään iloisia asiasta ja ymmärsin, etteivät he hyväksyneet sitä, mutta eivät he silti jättäneet minua. Olen siitä nyt äärettömän kiitollinen. Suhde oli virhe ja olen katunut sitä raskaasti. Olin vain niin nuori, typerä ja älyttömän rakastunut. En voisi kuvitella, että hylkäisin ystäväni sen takia, että he tekevät elämässään virheitä.

Et sinä virhettä tehnyt vaan vahingoitit muita ihmisiä tietoisesti.

Olipa äärettömän typerä kommentti. Virhehän se juuri oli. Ei vahinko vaan virhe. Virheen voi tehdä ihan tietoisesti ja tajuta vasta jälkeenpäin, että nyt tuli mokattua. 

Oma kommenttisi tässä typerä on. Ei tuo ole moka. Ei vahinko eikä virhe. Tuollaiseen ryhtyvä tietää tasan tarkkaan mitä tekee ja tietää että se on väärin. Eikä välitä. Ottaisi edes vastuun ja sanoisi suoraan, mutta pitää selitellä että hups kun tuli tämmöinen pikku moka.