Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nousi viha kuolleita vanhempiani kohtaan.
20.10.2013 |
Ovat olleet kuolleina jo pitkään. Itse kuoleman olen silloin muinoin kokenut helpotuksena, kun niin nopeasti pääsivät sairauksistaan ja kärsimyksistään.
Välillä kaiholla ajatellut ja ikävöinyt.
Nyt jokin aika sitten sain käsiin tarinavihkot minne olen teiniaikoina kirjoittanut tuntemuksia, tapahtumia yms. Nuoruudesta muistui mieleen tapahtumia, jotka olin unohtanut. Tai ehkä ihan syystä halunnut unohtaa. Juttuja lukiessa ihan, kuin olisi palannut ajassa taaksepäin siihen hetkeen kun asioita on tapahtunut. Ne tosiaan muistui mieleen, kuin se olisi tapahtunut eilen. Väkivaltaa, nolaamista, nöyryyttämistä.
Kaiken lukemani ja muistelun jälkeen on noussut esiin vihan ja inhon tunne omia vanhempiani kohtaan. Olkoonkin, että ovat kuolleet. Välillä olen niin vihainen siitä menneisyydestä, että tulee mieleen ajatus,että onneksi ovat kuolleet.
En tiedä mikä olisi ajatus tilanteesta ja tapahtuneista jos olisivat elossa.
Tapahtumista on aikaa 25-30v .
Piti vaan purkaa ulos. Anteeksi ja kiitos.
Kommentit (16)
Kaikkien noiden huonojen muistojen noustua pintaan täytyy sanoa, että juuri nyt tuntuu olevan hukassa ja hakusessa ne hyvät muistot.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista myös se, että teini-ikäisenä asiat näkee aika mustavalkoisina. Ihan kaikki sattumukset eivät välttämättä ole oikeasti olleet ihan niin kamalia, vaikka tunteet ovatkin olleet voimakkaita
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 15:57"]
Muista myös se, että teini-ikäisenä asiat näkee aika mustavalkoisina. Ihan kaikki sattumukset eivät välttämättä ole oikeasti olleet ihan niin kamalia, vaikka tunteet ovatkin olleet voimakkaita
[/quote]
Totta, että teininä näkee ja ajattelee asiat eri tavalla. Tosin mikään ei poista sitä, että olen hyvin tarkkaan kirjoitanu silloin vihkoihini tapahtumia. Miten muistaa uudelleen tilanteenja tapahtumat. Muutamia tapahtumia lukiessa melkein tunsin ne iskut uudestaan kasvoilla. Voitko lainkaan käsittää miltä tuntuu, kun oma isä lyö sähköjohdolla kasvoihin?
Miltä tuntuu muistaa se asia uudestaan.
t. ap
Kuulostaa kauhealta! Omien vanhempiensa pahoinpitelemäksi ei pidä kenenkään joutua! Omien vanhempien kuuluisi olla turvan ja rakkauden linnakkeita, eikä pelätä heitä. Sulla on ollut huonot vanhemmat, jos kerran ovat lyöneet sähköjohdolla kasvoihin.
Oletko koskaan miettinyt, miksi vanhempasi tekivät niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä on lyönyt pari kertaa avokämmenellä ja repinyt vaatteista ja tukistanut, että jollain tasolla ymmärrän sinua. Minua ei kehuttu, etten ylpistyisi, kukaan ai oikeastaan ollut kiinnostunut tekemisistäni, kun hoidin asiat mallikkaasti. En saanut teininä suuttua tai pukeutua mitenhalusin, minut nujerrettiin olemaan kiltti vetoamalla äidin sairauteeen. Minut laitettiin asumaan pois kotoani 17-vuotiaana, toki taloudellisesta puolesta pidettiinhuolta. En ole ikinä puhunut asioistani vanhemmille ja kun parikymppisenä koin vakavan masennuksen, jonka seurauksena yritin pyytää vanhemmilta apua, äitini vain totesi, että pitäisköhän sun jutella jollekulle...
Minä en ole pyyhkinyt niitä asioita pois mielestäni, en myös ole puhunut niistä kenellekään, vaikka olisi pitänyt. Olen aika rikkinäinen nelikymppinen nainen. Isäni on kuollut ja äidin kanssa etäiset välit.
Et ole ilmeisesti läpikäynyt tapahtumia. Nyt olisi siihen aika? Mitä olet itse tehnyt ja mitä vanhempasi on tehnyt, niiden mahdollisia tuntemuksia/jaksamis tasot jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ap tunteesi. Nuorena isä pahoinpiteli minua, ilman syytä ja muistan edelleen, 30 vuotta jälkeenpäin miltä se tuntui. Äiti antoi tämän kaiken tapahtua. Koska minulla oli paha olla kotona, hain sitä hyväksyntää ja hellyyttä muualta, hakeuduin itseäni paljon vanhempien nuorten seuraan. Siitä ei tietenkään hyvää seurannut. Raiskaus ja sukupuolitauti. Äiti vei minut lääkäriin ja haukkui, ei ymmärtänyt ollenkaan, että en ole vapaaehtoisesti harrastanut seksiä (olin 13). Enkä minä kertonut.
Vanhempani ovat edelleen elossa. Isä on aina ollut fyysisesti hyvin sairas. Sen vuoksi ymmärrän hänen käytöstään, en hyväksy mutta ymmärrän. Äitiä sen sijaan en ymmärrä enkä hyväksy, minulla on hylätty olo. En voi mitään sille, että vihaan äitiäni. Käyn tapaamassa heitä silloin tällöin isän vuoksi, joka kuolee kohta. En osaa puhua äitini kanssa oikein mistään, inhoan häntä ja kaikkea sitä mitä hän on minulle tehnyt niin paljon. En tiedä mitä sitten tapahtuu kun isä kuolee. Äiti ei tietenkään ole omasta mielestään tehnyt mitään väärää ja on ollut oikein hyvä äiti. En halua puhua asioista hänen kanssaan, koska ne ovat liian tuskallisia puhuttavaksi.
Seiska tässä: miksi viestini sai alapeukun? Itse käyn psykoterapiassa pitkälti juurikin lapsuuden kokemusteni takia, ja siellä tuo kysymykseni oli ihan ensimmäisiä, mitä pohdittiin. Sitä kautta voi löytää ymmärrystä ja anteeksiantoa. Eikä tarvi ajatella, että antaa anteeksi niiden toisten takia, vaan se nimenomaan helpottaa omaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:13"]
Oletko koskaan miettinyt, miksi vanhempasi tekivät niin?
[/quote]
Ja sun pointisi on??? MIKÄÄN käytös ei oikeuta omia vanhempia lyömään sähköjohdolla naamaan. PISTE.
Kyllä olen miettinyt monia asioita. En mitenkään hyväksy väkivaltaa. Sellaista tekoa ja syytä ei ole, että voisi mätkiä lasta.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:27"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:13"]
Oletko koskaan miettinyt, miksi vanhempasi tekivät niin?
[/quote]
Ja sun pointisi on??? MIKÄÄN käytös ei oikeuta omia vanhempia lyömään sähköjohdolla naamaan. PISTE.
[/quote]
No minua on ainakin lohduttanut, kun olen voinut ajatella toisen ihmisen huonon kohtelun syitä ja varsinkin kun olen ymmärtänyt, että syy ei ole minussa.
On siis hyvä miettiä, miksi vanhemmat ovat toimineet noin, se ei tarkoita sitä, että se tarvitsee hyväksyä.
Ehkä tällä edellisellä kommentoijalla on vielä miettimiset kesken..?
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:26"]
Seiska tässä: miksi viestini sai alapeukun? Itse käyn psykoterapiassa pitkälti juurikin lapsuuden kokemusteni takia, ja siellä tuo kysymykseni oli ihan ensimmäisiä, mitä pohdittiin. Sitä kautta voi löytää ymmärrystä ja anteeksiantoa. Eikä tarvi ajatella, että antaa anteeksi niiden toisten takia, vaan se nimenomaan helpottaa omaa oloa.
[/quote]
nyt en ole syyllinen mutta usein luen av-ta bussissa ja bussin liikkuessa voi sormi mennä vahingossa sentin oikealle. Peukuisra kannattaa välittää vasta sitten kun niitä on kymmenittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 16:30"]
Kyllä olen miettinyt monia asioita. En mitenkään hyväksy väkivaltaa. Sellaista tekoa ja syytä ei ole, että voisi mätkiä lasta.
t. ap
[/quote]
ei ole syytä miksi voi mutta on syitä miksi voi jos ymmärrät eron. Se ei oo helppoa ajatella, mutta kuitenkaan terve järkinen ja tasapainoinen ei lyö ja satuta toista varsinkaan omaa lasta. Esimerkiksi äitisi on voitu kasvattaa niin, että hän vain hissukseen onmyötäillyt miehen tahtoa, jos hänen kotonaan on aina ollut että nainen ei määrää vaan mies. Nykyään on ihan eri meininki, kun naisilla on enemmän valtaa itsestään ja mielipiteistään kiitos feminismin. Isälläsi saattaa oma isä olla koko hänen lapsuutensa hakkaamassa kenties juomassa ja tekemässä kaikkea pahaa ja isäsi on kyllä tiedostanut, että se on väärin mutta on oppi mennyt niin syvälle päähän, että kun sinä olet tehnyt muka jotain väärää esim läikyttänyt maitoa pöydälle hän on vain toiminut niinkuin on omasta lapsuudestaan oppinut. Toinen juttu voi myös ihan joku tunnevammainen psykopaatti tai muuten mielenterveysongelmainen, pahasti masentunut (ilmenee todella monin eritavoin) persoonallisuushäiriö.
Kun ymmärrät, että se ei ole sinun vikasi ja että vanhemmillasi onmyös täytynyt olla paha olla. Kiitä edes siitä että olet tässä ja nyt heidän toimestaan, jos et muuta hyvää heistä enää keksi. Kannattaa myös ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon nuo jutut on isoja ja vaatii käsittelyä
edellinen jatkaa
toisin kuin yleensä näillä palstoilla neuvotaan kannattaa kyllä olla vihainenkin koska se kuuluu asiaan ja ole vihainen sen aikaa kun jaksat ja päästä vihasta irti kun olet valmis ja rupea elämään itsellesi <3
Alue: Aihe vapaa
Ei sun ainakaan tarvitse tuntea syyllisyyttä vihan tunteista, mutta pidä mielessä ne hyvätkin muistot. :)