g: kuinka kauan yhdessä ennen lapsia?

Neljä vuotta, joista yksi vuosi naimisissa

8v, josta tosin 4v lapsettomuushoidoissa.

Meillä n. 7 vuotta, ei kuitenkaan omasta tahdosta. Yritys aloitettiin, kun oltiin oltu n. 4 vuotta yhdessä.

15 vuotta

Ennen lapsia yhdessä 6 vuotta mutta 1.lapsen "tekemiseen" meni melkein 2 vuotta.

Meillä 9v. Minä olisin halunnut lapsia paljon aiemmin, mutta onneksi edes nyt. :)

8 vuotta olimme ensin kahdestaan. Pitää tuntea kumppani tosi hyvin, ennenkö tietää, että onko ainesta vanhemmaksi!! Koska lapsi voi olla sairas tai vammainen, niin on hyvä tietää, että puoliso ottaa todella vastuuta myös huonoina aikoina.

Oho. Aika kauan teillä on mennyt lasten tekemiseen aikaa?? Onko teillä ylipainoa tms?? Itse tullut aina ekasta yrittämisestä ja oletan sen johtuvan raakaravinnon syömisestä.

6,5 kk :) Siitä on jo aikaa 20v. ja edelleen yhdessä. Raakaravintotyypille: tuskinpa hedelmöitymisellä ja ravinnolla on (juuri) mitään tekemistä keskenään.

Vähän reilu vuosi oltiin seurusteltu ennen kuin olin raskaana. Yhdessä oltiin asuttu pari kuukautta. Ikää meillä oli tuolloin kolmenkympin kieppeillä ja jo suunnilleen ensi treffeistä asti oli selvää että kumpikin haluaa lapsia ja mielellään pian.

Me oltiin onnekkaita kun tärppäsi tosi pian ehkäisyn jättämisen jälkeen. Eikä muuten todellakaan johtunut raakaravinnosta! x) Meillä vaan oli hyvä tuuri.

Oltiin oltu yhdessä vuosi kun tein positiivisen raskaustestin. Saman katon alla oltiin asuttu kaksi viikkoa. Kyllä muuten riitti kauhisteluita :) Nyt meillä on kotona kolme alle kouluikäistä.

7v. Olen todella iloinen, etta elettiin sita kahden aikuisen arkea pitempaan ennen lapsia ja etta ei alettu tekemaan lapsia muutaman hassun kk:n jalkeen. Lasten saaminen on rankkaa ja muuttaa elamaa monin tavoin. En usko etta olette valmiita lasten saamiseen. 

[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 21:47"]

Oho. Aika kauan teillä on mennyt lasten tekemiseen aikaa?? Onko teillä ylipainoa tms?? Itse tullut aina ekasta yrittämisestä ja oletan sen johtuvan raakaravinnon syömisestä.

[/quote]   Mikset oleta sen johtuvan vain hyvästä tuurista? Ei ole ylipainoa, kiitos vain kysymästä, bmi 20,5. En tupakoikaan, eikä mieskään, emme stressaa emmekä juo paljon alkoholia. Ei ole sairauksia, liikun paljon, eikä ole ikääkään edes kolmeakymmentä vuotta. t5v yrittänyt.

10 vuotta oltiin yhdessä ennen esikoisen syntymää, tästä 2 vuotta naimisissa. Kauan ei jouduttu yrittämään, tärppäsi toisella kierrolla, mutta oltiin 17 ja 19 v. kun alettiin olemaan yhdessä, joten ei pidetty kiirettä... :) Jälkeenpäin ajatellen olen todella onnellinen, että ehdittiin niin kauan olemaan kaksistaan. Ehdittiin yhdessä reissaamaan ja nauttimaan elämästä pariskuntana, nyt nautitaan elämästä kolmen pienen lapsen kanssa.

Puolisen vuotta ja yhdessä ollaan ja toinenkin lapsi on jo siunaantunut.. Nyt yhdessä oltu n. 5 vuotta.

5 vuotta. Esikoinen syntyi tasan 12 kk häistä eli 3 kk yrityksen jälkeen tärppäsi.

2,5v asuttiin yhdessä :) Sitten jätettiin ehkäisy pois ja heti tärppäsi :)

Yksi yö... Vahinkolapsi (vaikka kauhealta kuulostaakin, erittäin toivottu kyllä), joka sitten pakotti minut ja isän tutustumaan keskenämme. Lapsen syntyessä oltiin vielä vaan kavereita ja asuttiin molemmat omissa kodeissa, mutta sitten kun isukki tietysti vietti niin paljon meillä aikaa niin siinä sitten ihastuttiin, rakastuttiin, muutettiin yhteen, mentiin naimisiin ja saatiin vielä kaksi lasta lisää :) Ja nyt on esikoinen 10 vuotias ja edelleen ollaan yhdessä. 

Mutta tää nyt on jotain ehkä 1 miljoonasta tapauksesta kun käy näin hyvin :) En kyllä itse lähtisi varmaan puolen vuoden jälkeen yrittämällä yrittämään. Tai mistäs minä tiedän :D Jos se tuntuisikin siltä "herra-oikealta" niin mikäs siinä :)

Kannattaa tutustua kunnolla. Tällä palstalla saa aina ihmetellä, kuinka jotkut naiset ovat perustaneet perheen, mitä ihmeellisimpien hunsvottien kanssa.

Mun vaisto sanoi että tämä on mun lasten isä puolen vuoden seurustelun jälkeen ja hyvin kävi.. toisaalta, ois voinu käyä huonostikin. :D Mistä sitä ikinä tietää. Mut voi se käydä huonosti vaik olis ollutkin sen 10 vuotta yhdessä ennen lasta. Lapsi muuttaa niin paljon kuitenkin elämää.  Nyt kyllä kaipaa kovasti kahdenkeskistä aikaa kun lapsia kaksi ja molemmat pieniä.. Eli sanoisin ehkä että nauttikaa vielä hetki toisistanne ja khdenkeskisestä ajasta. Tehkää jotain mitä todella haluatte niin saatte sitten pikkulapsi-aikana ammentaa voimaa niistä hetkistä. :) Eipä siinä mitään menetäkään vaikka esim puoli vuotta- vuoden vielä odottelette. Lapsia kerkiitte kyllä tehdä myöhemminkin. Mutta tutustukaa vielä rauhassa ja viettäkää honey moonia :D