Muut äidit ärsyttävät
Mitä naisille tapahtuu, kun niistä tulee äitejä? Ennen lapsia elämä saattoi olla vauhdikasta ja nämä naiset jopa hauskoja ihmisiä. Lasten myötä kaikki valuvat siihen samaan massaan. Lasten myötä vedetään äitirooli täysillä päälle. Jyrätään lasten isien mielipiteet täysillä, koska ollaan niin mahdottoman hyviä kasvattajia. Ruutuaikaa valvotaan ihan natsina ja videopelejä saa ehkä pelata, kun on täyttänyt 17 vuotta.
Kun äidit kokoontuvat, he vatvovat lastensa asioita. Missä terapiamuodossa kenenkin lapsi käy, minkä merkkiset vaatteet ovat parhaita. Isät ovat samanlaisia, kuin ennenkin lapsia ja puhuvat ihan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Äidit ovat ihan hysteerisiä. He luulevat, että lapsen kasvattaminen tynnyrissä tulee suojelemaan häntä kaikelta pahalta. He ovat unohtaneet, millaista olikaan olla lapsi.
Esimerkiksi kesällä uimarannoilla ollessa sen huomasi parhaiten. Isät peuhaavat lasten kanssa vedessä ja äidit ottavat muutamat iloiset kuvat someen ja sen jälkeen ovat taas rannalla joko juoruamassa kavereiden kanssa tai muuten vaan naama väärinpäin. Lapsi jos tulee jotain juttelemaan, äidistä oikein huomaa ettei se nyt (taaskaan) jaksaisi sitä katsella.
Ja tämän kaiken kirjoitti nainen. Äiti. Joka on niin väsynyt tähän. Äitiys ei ole mikään kilpailu. Äitiys ei ole mikään syy hukata itsensä. Edelleen voi olla hauska, edelleen voi viljellä huumoria. On ihanaa opettaa lapset huumorintajuisiksi. On ihanaa, kun ei tarvitse stressata, saako lapsi jostain aivan tavallisesta asiasta huonoja vaikutteita. Antakaa isien enemmän vaikuttaa kasvatukseen. Ottakaa rennommin.
Kommentit (14)
Täällä yksi äiti, joka ei tajua tätä toisten äitiyden haukkumista. Miksi ei saisi olla äiti sillä tavalla kuin haluaa? Jos joku haluaa uppoutua lapsiarkeen täysillä niin mitä pahaa siinä on? Ja jos joku ei halua niin ok, ihan yhtä hyvä sekin. Usein varsinkin kotona ollessa se elämä pyörii aika pitkälti niiden kotiasioiden ympärillä, sitten kun palaa työelämään ja lapset vähän kasvaa niin alkaa taas tulla muutakin elämää, se on ihan luonnollista.
Ja kyllä miehetkin puhuu lapsistaan paljon, melkein minne vaan menee, löytyy joku isä joka ylpeänä kehuskelee, kuinka hänen Jani-Petterinsä oppi ajamaan pyörällä tai pääsi kieliluokalle kouluun tai opiskelemaan yliopistoon. Varsinkin vanhemmissa miehissä on paljon niitä, jotka ei paljon muusta puhukaan kuin lastensa saavutuksista. Keskustelut ei ehkä ole toppahaalarimerkkien vertailua, mutta lapsista puhutaan yhtä kaikki.
Aika monta kasvatusneuvojaan paasaavaa isää olen kuunnellut sivusta ravintoloissa, kuntosaleilla ja leikkipuistoissa, samoin kun näitä ilmapalloisejä ja varovaro-vanhempia, jotka yrittää kasvattaa lapsensa pumpulissa.
Kai äitiyteen on ladattu niin paljon paineita, että ihmiset menee ihan sekaisin siitä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi äiti, joka ei tajua tätä toisten äitiyden haukkumista. Miksi ei saisi olla äiti sillä tavalla kuin haluaa? Jos joku haluaa uppoutua lapsiarkeen täysillä niin mitä pahaa siinä on? Ja jos joku ei halua niin ok, ihan yhtä hyvä sekin. Usein varsinkin kotona ollessa se elämä pyörii aika pitkälti niiden kotiasioiden ympärillä, sitten kun palaa työelämään ja lapset vähän kasvaa niin alkaa taas tulla muutakin elämää, se on ihan luonnollista.
Ja kyllä miehetkin puhuu lapsistaan paljon, melkein minne vaan menee, löytyy joku isä joka ylpeänä kehuskelee, kuinka hänen Jani-Petterinsä oppi ajamaan pyörällä tai pääsi kieliluokalle kouluun tai opiskelemaan yliopistoon. Varsinkin vanhemmissa miehissä on paljon niitä, jotka ei paljon muusta puhukaan kuin lastensa saavutuksista. Keskustelut ei ehkä ole toppahaalarimerkkien vertailua, mutta lapsista puhutaan yhtä kaikki.
Aika monta kasvatusneuvojaan paasaavaa isää olen kuunnellut sivusta ravintoloissa, kuntosaleilla ja leikkipuistoissa, samoin kun näitä ilmapalloisejä ja varovaro-vanhempia, jotka yrittää kasvattaa lapsensa pumpulissa.
Koska nämä äitiäidit ovat niin tuomitsevia! Ei heidän seurassaan voi kertoa mitään kokemuksia äitiydestä, ellei se mene käsikädessä heidän linjojen kanssa. Itse olen alkanut vältellä kaikenlaisia tilaisuuksia toisten äitien kanssa, koska inhoan sitä, etten voi olla oma itseni, en voi kertoa minkälainen äiti olen. Arvaa kuinka monesti olen aiheuttanut kiusallisen hiljaisuuden.
Ja omat lapseni ovat mulle kaikki kaikessa, ovat aina olleet ja olenkin pyhittänyt lähes koko elämäni heille ja minäkin haluan heitä suojella. Mutta rajansa kaikella.
Ap
Ei kuulosta tutulta omassa tuttavapiirissä.
Eroa äityleistä, ei äitiys oikeasti noin karua ole, kyllä mä saatan ostaa joka kauppareissulla sen jäätelön muksulle ja säästää hermoja kun ikinä ei saa mitään hyvää... Ei ruutuaikaa ole meillä kiveen hakattu, saatetaan ennen nukkumaan menoa katsoa vaikka Harry Potter ia ja syödä popcornia, vaikka aamulla on koulua ja some mammat tankkaa lapsilleen puuroa ja painopeittoja taatakseen riittävästi unta...
Jaa, minusta yleisillä paikoilla se on juurikin äiti joka huolehtii lapset ja isä huolehtii itsensä ja saattaa hiukan leikkiä lapsen kanssa siinä ohella.. äiti putsaa, laittaa rasvat, vahtii, kuivaa, ohjaa ja huolehtii. Outoa että sinusta se on yleensä isä? Asutko Suomessa?
Minä en jaksa sitä, että mammaryhmissä joutuu vain samanikäisen vauvan takia olemaan tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät osaa edes yhdyssanoja.
Meillä ei kyllä ole tuollaista kaveripiirissä. Sulla on jostain syystä käynyt huono tsägä äitilotossa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minusta yleisillä paikoilla se on juurikin äiti joka huolehtii lapset ja isä huolehtii itsensä ja saattaa hiukan leikkiä lapsen kanssa siinä ohella.. äiti putsaa, laittaa rasvat, vahtii, kuivaa, ohjaa ja huolehtii. Outoa että sinusta se on yleensä isä? Asutko Suomessa?
Onneksi sentään äiti hoiti homman. Muutoin lapsi olisi varmasti esimerkiksi räjähtänyt. Onneksi äiti oli, jälleen kerran, paikalla. Nyt muistakaa haukkua se kelvoton isä joka ei lastaan edes rasvannut, häpeäisi edes.
Kyllä isät ja miehetkin juttelee paljon lapsista ja siitä lapsiarjesta. EIkä ne puheenaiheet nyt ennen lapsiakaan olleet niin kummallisia: niissä painoittui kunkin elämän ajankohtaiset asiat: opiskelu, työ, matkustelelu, harrastukset, talon remppa, lemmikit jne. mikä nyt kenelläkin on ajankohtaista. Lasten jälkeen luonnollisesti lapset ovat varsin iso osa sitä arkea ja elämää, ja on luonnollista että näistä jutellaan.
Silloin kun ensimmäinen ja ainoa lapsemme oli pieni, oli hän niin kertakaikkisesti meidän molempien elämän keskiössä että juuri muu ei oikeasti kiinnostanut. Oma lapsi oli ihaninta ja ihmeellisintä ikinä ja juuri silloin ei paljon muu kiinnostanut kuin hänen hyvinvointi. Mua eu silti kiinnostanut miten muut äidit hommansa hoitaa enkä ollut mammakerhoissa tms juuri lainkaan. Hyvin pärjäsi ilmankin eikä tullut vertailua mihinkään.
Kyllä äitiyteen liittyy enemmän paineita kuin osuuteen, ja se yksistään selittää tuon ilmiön, miksi siitä joillekin täysin oma elämä. Puhuit myös että äidit keskustelevat missä terapiamuodossa lapset käyvät. Tuo ei ole totta. Oma lapseni on autisti ja käy toiminta- ja puheterapiassa, eikä todellakaan ole mikään kahvipöytäaihe kaikkien kanssa, eikä muilla kavereillani lapset terapiassa käy. Kuulostaa siltä, että kenties ystäväpiirissäsi on erityislapsen äiti, ja valitettavasti silloin vanhemmuus täyttää lähes koko elämän vaikka toisin toivoisi.
Kannattaa myös huomata, että itsekin luot niitä paineita äitiyteen ja tuomitset muita äitejä, haukkumalla niitä äitejä jotka eivät lapsen kanssa vedessä peuhaa vaan istuvat rannalla mieluummin.
Jos maailmaa haluaa muuttaa, niin itsestä kannattaa aina aloittaa. Lopeta sinä muiden haukkumisen kulttuuri, ja vedä rajat sellaisiin ihmissuhteisiin missä koet tulevasi ääneen arvostelluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minusta yleisillä paikoilla se on juurikin äiti joka huolehtii lapset ja isä huolehtii itsensä ja saattaa hiukan leikkiä lapsen kanssa siinä ohella.. äiti putsaa, laittaa rasvat, vahtii, kuivaa, ohjaa ja huolehtii. Outoa että sinusta se on yleensä isä? Asutko Suomessa?
Onneksi sentään äiti hoiti homman. Muutoin lapsi olisi varmasti esimerkiksi räjähtänyt. Onneksi äiti oli, jälleen kerran, paikalla. Nyt muistakaa haukkua se kelvoton isä joka ei lastaan edes rasvannut, häpeäisi edes.
No jos antaa lapsen ihon palaa auringossa vain koska ei jaksa rasvata, kun isänä on kiire olla hauska ja hassu, niin sietääkin vähän hävetä.
Juu ja kodin ei tarvitse jatkuvasti kiiltää puhtauttaan