Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eron jälkeen
19.10.2013 |
Tarvitsen kipeästi tsemppiä ja ehkäpä neuvojakin.. erosin kun paljastui että miehelläni oli vuosia ollut toinen nainen. Koko liittomme aikana päävastuu lapsista ja kodista on ollut mulla. Nyt kun hänen suhteensa on vihdoin julkinen, hän elääkin lämmintä ja aktiivista perhe-elämää ja ilmeisesti tämä hänen naisensa on kovin innostunut lapsistamme ja haluaa olla heidän kanssaan paljon. Tiedän; tästä pitäisi olla iloinen ja arvostaa sitä että isä vihdoin on lasten kanssa (ainakin nyt hetken) ja että hirviö-äitipuolen sijasta lapsillani on yhtäkkiä elämässään aikuinen joka haluaa osallistua heidän elämäänsä kaikin mahdollisin tavoin.
Mutta.. kun jää yksin käsittelemään petetyksi tulemisen tunteitaan, opettelemaan eron jälkeistä elämää yksin, pärjäilemään sillä pienellä palkallaan (meidän perheessä mies oli se joka panosti uraansa) ja aloittamaan elämäänsä nollasta, on se jo aika tarpeeksi. Mutta lähes ylivoimaista on sietää sitä, että joutuu sietämään paitsi tuon suhteen joka muistuttaa siitä miten arvottomasti mieheni minua kohteli, myös sen että lapseni ovat iloisia uudesta ihmisestä ja isän leppoisasta perheestä samalla kun itse olen uupunut ja yksin. Lapset suhtautuvat uuteen ihmiseen avoimesti ja luottavaisesti, johtuiskohan esim. siitä miten olen heidät kasvattanut... ja ihana on palkinto-kuunnelle hienotunteisesti tätä onnellista perhe-elämää... Ja sirtä kuinka kivaa se ja tää tässä uudessa tsemppaavassa aikuisessa on, samalla kun omat voimat menevät selviytymiseen. Ristiriita-tilanteissa exäni on tietysti tämän uuden naisen- ja ennen kaikkea kai oman etunsa puolella. Miten tästä voi oikeasti selvitä ilman että pää hajoaa??
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 16:53"]
Olen pahoillani. En osaa auttaa muuten kuin toivomala kovasti voimia. Olet jo pidemmölä kuin minä, minulla ero on vasta tulossa ja pelottaa aivan helvetisti miten jaksan sekä lapset.
[/quote]
Kiitos. Myötätunto on hyvä apu. Täällä itken. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani puolestasi todella, mutta silti toivon ,että sinusta löytyy ne voimat ja keinot, että voit hyvin ja osaat ymmärtää, kuinka hyvin kuitenkin lapsillasi asiat nyt etenee. Se voi olla hetken harhaa, se voi olla pysyvää, kuka tietää?
Yritä hyväksyä, älä mieti liikoja... Jonkun ajan kuluttua, palaa vanhoihin asioihin, eli mistä tykkäsit nuorempana, jos sieltä tulisi jotain viemään ajatuksia muualle?
Ethän vain lapsille anna ymmärtää mitään? Eli... iloitse surussasi, pidä silti tuntosarvet herkillä...
Voimi!. Uskon, että aika paljastaa totuuden. Vähitellen paljastuu onko kiinnostus lapsista aitoa. Anna isän kantaa vastuuta nyt ja panosta itseesi ja suo kaikkea kivaa itsellesi. Ei se toinen nainen vie paikkaasi äitinä. Ja muista olla armollinen itsellesi!
Olen minäkin pahoillani.
Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta kaikki käyttäytyminen ei ole. Saat olla vihainen ja katkera, mutta lastesi suuntaan yritä toimia kuten on heille parasta.
Meillä mies ei ainakaan jäänyt suhteen aikana pettämisestä kiinni, mutta heti eron tultua loikki muna tanassa sinkkumarkkinoille.
Eipä siinä muuta kuin että sanoin painavan mielipiteeni siitä, että jos nykyinen 50% lähihuoltaja alkaa jokun tulevan valloituksen kanssa pykäämään 100% läsnäolon saavaa lasta, niin voi vain miettiä miten oikein se on esikoista kohtaan.
Ehkä kaikki miehet eivät ole sikoja, mutta ainakin ap:n ja mun exällä on useampikin sikamainen piirre.
Voimia Ap. Hyvä, että pääsit kaksinaamaisesta miehestä eroon. Sinulla on ainakin puhdas omatunto. Toisin kuin exälläsi ja hänen uudella naisella. Kymmenen vuoden päästä voit kertoa lapsille miksi erositte. Tai laittaa exäsi kertomaan. Siinä isän sädekehä murtuu ja pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle ap, yritä vaan nyt jaksaa. Tuo on vaikea vaihe ja se kestää aikansa, mutta kun pääset sen yli olo on huomattavasti parempi! Olin itse samassa tilanteessa eron jälkeen, minun exä ei pettänyt mutta löysi samantien uuden naisen ja sama kuvio oli kuin sinullakin. No nyt ei enää niin ihanaa exällä ole, uuden naisen eikä lastenkaan kanssa aina, mutta itse olen saanut oman elämäni kasaan ja lasten kanssa arki sujuu niin kuin pitääkin. Sinullakin on nyt mahdollisuus laittaa se oma elämä lasten kanssa kuntoon ja keskity nyt siihen. Pääasia on tosiaan se, että lapsilla on hyvä olla sekä sinun että exäsi luona.
Samat kuviot täälläkin, yritän kasata itseäni. Etenkin silloin itken eniten, kun lapset lähtevät isin ja uuden rakkaansa luokse ja itse jäät ihan yksin itkemään kotiin.
Mies on kaikenlisäksi onnistunut sotkemaan minut ja uuden vaimon välit. Sen sijaan, että haukkuisimme häntä, uusi vaimo haukkuu minua miehelleen ja minä häntä miehelle silloin kun tunnen vihaa eniten. Vaikka eniten syyllinen kaikkeen onkin mieheni ja sen tiedän. Lasten kuullen noilta riidoilta on vältytty.
Neuvotelkaa miehesi kanssa. VOit esittää toiveita, millaisissa asioissa uusi naisystävä on mukana, mitä toivot häneltä, mihin hän osallistuu ja mihin ei? Avoimet välit miehen suuntaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Voi kun itsekin pystyisin tuohon vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi kun ihmetellä niitä naisia, jotka ottavat sen miehen joka on pettänyt vaimoaan kanssaan. Käsittämätöntä. Miten ne naiset voivat koskaan luottaa tuollaiseen mieheen? Niin no, tiedänhän minä, että nainen aina ajattelee, ettei se minun kanss muita katsele..
Ai stana. Oma tuska palautui mieleen, ja erosta on vasta pari vuotta. Samankaltainen tilanne, mutta sillä erotuksella, että "uusi" vaimo oli myös minun ystäväni aikoinaan. Kuinkahan kauan tässä itsensä kasaamisessa menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa alkuun olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Sopikaa selkeät lasten aikataulutukset ja menette niillä, ettei tarvitse joka viikko olla sumplimassa kuka ottaa ja mitä.
Aika auttaa niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Päivä päivältä on helpompaa. Mun exä jätti mut 17 vuotta sitten toisen naisen takia. Miehen luovuttaminen oli tuskaa, mutta vielä pahempaa oli se, että mun piti antaa sinne lapsikin, ja sitten he tekivät yhdessä kaikkea sitä, mitä me ei koskaan tehty. Olin tosi katkera, mutta lapsen takia piti edes yrittää näytellä.
Puoli vuotta kului, ja yhtäkkiä ihan joka hetki ei sattunutkaan. Vuosi, ja aloin sitä mieltä, että ero oli parasta mitä minulle oli tapahtunut. Kaksi vuotta, ja exä oli pelkkä paha uni.
17 vuotta: hämmästelen, miten saatoin uhrata aikaa suremiseen;) En tarkoita, etteikö pitäisi surra, mutta kun se pohjamutia myöten tekee, se on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 18:38"]
Aika auttaa niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Päivä päivältä on helpompaa. Mun exä jätti mut 17 vuotta sitten toisen naisen takia. Miehen luovuttaminen oli tuskaa, mutta vielä pahempaa oli se, että mun piti antaa sinne lapsikin, ja sitten he tekivät yhdessä kaikkea sitä, mitä me ei koskaan tehty. Olin tosi katkera, mutta lapsen takia piti edes yrittää näytellä.
Puoli vuotta kului, ja yhtäkkiä ihan joka hetki ei sattunutkaan. Vuosi, ja aloin sitä mieltä, että ero oli parasta mitä minulle oli tapahtunut. Kaksi vuotta, ja exä oli pelkkä paha uni.
17 vuotta: hämmästelen, miten saatoin uhrata aikaa suremiseen;) En tarkoita, etteikö pitäisi surra, mutta kun se pohjamutia myöten tekee, se on ohi.
[/quote]
Komppaan tätä kirjoittajaa ihan täysin! Ja lisään että kannattaa muistaa, että vaikka se exän ja uuden kumppanin suhde voikin (aluksi varsinkin) vaikuttaa todella ihanalta, hyyyyvin harva suhde sitä enää ainakaan alkuhuuman jälkeen on. Ja mitä sellaisella puolisolla edes tekee, jonka pippeli vie perheestä poispäin, kysyn minä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, jos pilaan ketjun, mutta miten miehenne ovat pystyneet rinnakkaissuhteeseen ilman, että huomasitte mitään? Valehtelemalla olevansa töissä? Olen usein miettinyt.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 17:43"]
Samat kuviot täälläkin, yritän kasata itseäni. Etenkin silloin itken eniten, kun lapset lähtevät isin ja uuden rakkaansa luokse ja itse jäät ihan yksin itkemään kotiin.
Mies on kaikenlisäksi onnistunut sotkemaan minut ja uuden vaimon välit. Sen sijaan, että haukkuisimme häntä, uusi vaimo haukkuu minua miehelleen ja minä häntä miehelle silloin kun tunnen vihaa eniten. Vaikka eniten syyllinen kaikkeen onkin mieheni ja sen tiedän. Lasten kuullen noilta riidoilta on vältytty.
Neuvotelkaa miehesi kanssa. VOit esittää toiveita, millaisissa asioissa uusi naisystävä on mukana, mitä toivot häneltä, mihin hän osallistuu ja mihin ei? Avoimet välit miehen suuntaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Voi kun itsekin pystyisin tuohon vielä.
[/quote]
Avoimat välit ei ole onnistuneet. Mies ottaa huomioon toiveeni aikataulujen suhteen, ei mitään muuta. Naisystävän osallistumiseen en voi vaikuttaa ollenkaan. Jos jotain pyydän niin sitä ainakaan mies ei tee. Olen jo riidellyt sen verran että ymmärrän ettei mun toiveillani ole arvoa. Myöskään tämä nyxä ei ole halukas mihinkään yhteistyöhön. Jäljelle on jäänyt vain yrittää selvitä yksin ja yrittää suojella lapsia kaikelta tältä mitä mulle tapahtuu. Muttei sekään ihan aina onnistu.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 18:38"]
Aika auttaa niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Päivä päivältä on helpompaa. Mun exä jätti mut 17 vuotta sitten toisen naisen takia. Miehen luovuttaminen oli tuskaa, mutta vielä pahempaa oli se, että mun piti antaa sinne lapsikin, ja sitten he tekivät yhdessä kaikkea sitä, mitä me ei koskaan tehty. Olin tosi katkera, mutta lapsen takia piti edes yrittää näytellä.
Puoli vuotta kului, ja yhtäkkiä ihan joka hetki ei sattunutkaan. Vuosi, ja aloin sitä mieltä, että ero oli parasta mitä minulle oli tapahtunut. Kaksi vuotta, ja exä oli pelkkä paha uni.
17 vuotta: hämmästelen, miten saatoin uhrata aikaa suremiseen;) En tarkoita, etteikö pitäisi surra, mutta kun se pohjamutia myöten tekee, se on ohi.
[/quote]
Kiitos! Ehkä siis jo ensi vuonna.... Voin niin samaistua tuohon; lapsi sinne ja tekivät mitä me ei koskaan. Se myös kirpaisee että mies ei koskaan puolustanut mua, päinvastoin, ja nyt hän vahtii tämän nyxän etua. Uskon kyllä että tämä tuska on niin kauhea, että tästä seuraa jotain todella uutta ja ehkä se uusi on kannaltani jotain hyvää. Mutta nyt sattuu. Niin paljon. t. ap
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 19:46"]
Anteeksi, jos pilaan ketjun, mutta miten miehenne ovat pystyneet rinnakkaissuhteeseen ilman, että huomasitte mitään? Valehtelemalla olevansa töissä? Olen usein miettinyt.
[/quote]
Niin että jos olis paremmat hoksottimet niin näin ei olis käynyt? Oma vika? Mun mieheni teki matkatöitä ja oli paljon poissa. Meillä meni huonosti ja olin väsynyt siitä arjen pyörityksestä. Huomasin kyllä että jotain on, mutta mies kiisti kaiken enkä jaksanut sen enempää kaivella. Kun kaikki paljastui tajusin että hän on aivan eri ihminen kuin miksi hänet olin ajatellut. En tajua vieläkään että hän teki sen kaiken mulle.
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 19:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 19:46"]
Anteeksi, jos pilaan ketjun, mutta miten miehenne ovat pystyneet rinnakkaissuhteeseen ilman, että huomasitte mitään? Valehtelemalla olevansa töissä? Olen usein miettinyt.
[/quote]
Niin että jos olis paremmat hoksottimet niin näin ei olis käynyt? Oma vika? Mun mieheni teki matkatöitä ja oli paljon poissa. Meillä meni huonosti ja olin väsynyt siitä arjen pyörityksestä. Huomasin kyllä että jotain on, mutta mies kiisti kaiken enkä jaksanut sen enempää kaivella. Kun kaikki paljastui tajusin että hän on aivan eri ihminen kuin miksi hänet olin ajatellut. En tajua vieläkään että hän teki sen kaiken mulle.
[/quote]
No ei tietenkään ole petetyn vika!
Alue: Aihe vapaa
Olen pahoillani. En osaa auttaa muuten kuin toivomala kovasti voimia. Olet jo pidemmölä kuin minä, minulla ero on vasta tulossa ja pelottaa aivan helvetisti miten jaksan sekä lapset.