Miksi ennen käytettiin Neiti sanaa sinkkunaisille

Naimaton oli neiti-ihminen.

Mies oli Herra.

Neiti tarkoitti aikanaan kunniallista ylempisäätyistä naimatonta naista. Naimisissa olevat olivat rouvia.

Talonpoikaisnaiset ja tilattomat kunnialliset naimattomat naiset olivat piikoja. Naimisissaolevat olivat ”vaimoja”.

Kunniattomat olivat ”naisihmisiä”.

Valitse siitä.

Olet kyllä pahasti aivopesty, jos tuon loukkauksena otat.. Mutta niinhän ne naiset tänään.

Vierailija kirjoitti:

Neiti tarkoitti aikanaan kunniallista ylempisäätyistä naimatonta naista. Naimisissa olevat olivat rouvia.

Talonpoikaisnaiset ja tilattomat kunnialliset naimattomat naiset olivat piikoja. Naimisissaolevat olivat ”vaimoja”.

Kunniattomat olivat ”naisihmisiä”.

Valitse siitä.

Ja kaikki miehet eivät todellakaan olleet herroja, vain ne keskiluokkaiset aikuiset miehet, joiilla ei ollut astelistitteliä tai ammattititteliä. Käsityiläismestarit, kauppiaat, talonpojat, sotilaat, kisällit j a oppipojat olivat juuri näillä titteleillä.

Mua inhotti kans kun sukulaiset kirjoitti että "neiti" nimen eteen. Neidistä tulee mieleen joku sievistelevä nirppanokka. Tiedän ettei historiallisesti näin ole.

Neidittelipä yks henkilö mua nyt vielä nelikymppisenäkin, meinasin sanoa että älä ny viitti...

Ja ne vanhemmat sinkut oli ikäneitoja😅

Ei neiti sanan merkitys ole kadonnut mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ja ne vanhemmat sinkut oli ikäneitoja😅

Niin varmaan "nimittely"nimiä löytyy, ikävää.

Itsellä on/oli miesystävä josta nämä uteliaammat sukulaiset eivät olleet edes kärryillä. -ap

Neiti, rouva, herra jne olivat osa kohteliasta tapakulttuuria. Aikana, jolloin teititeltiin ja jolla tavalla myös pidettiin toinen tarpeeksi etäälläkin.

Oli sopimatonta kutsua vieraampaa ihmistä etunimeltä ja niinpä selkeää oli sanoa neiti Virtanen, jolloin se myös osoitti puhujalta tai kirjeen lähettäjältä kunnioitusta vastaanottajaa kohtaan.

Tapa oli yleistä niin kaupungeissa kuin maallakin aina sinne asti historiassa, jolloin suurin osa eli vielä maatalousyhteiskunnassa ja jossa käytettiin sitten titteleinä piika, emäntä, isäntä, tilallinen, rovasti, huutolainen jne.

Nykyään neidiksi nimeäminen on lähinnä huvittavaa ja sen merkitys on lähinnä se, että joskus pieniä tyttöjä sanotaan neideiksi. Ehkä sen kanssa pitäisi olla vähän varovainen aikuisten kesken, mutta toisaalta jos kutsun jotakin aikuista naissukulaista neidiksi hän myös tietää sen olevan meidän kesken sovittua huumoria. Kyllä minäkin joskus pilailen siitä, että minua saa sanoa vain leskirouvaksi. Yhtä hölmöä sekin.

Kyllä mä mielummin kuulisin "Mitä neidille saisi olla?" Kuin "mitä rouvalle saisi olla?" - vaikka naimisissa olenkin. En halua uskoa, että näytän Rouvalta!

Ja ennen vanhaanhan olisin jopa ollut Apteekkarin Rouva tai Rouva Matti Virtanen - tai Emäntä, ei taitaisi meidän yhteiskunnallinen status riittää tuohon rouvaan 🤷

Ja miehet toisiaan oli Herra, vaikka herrasmiehiä heistä ehkä harvempi, isäntä, tilallinen, tai jopa Ylioppilas 🙂

Meidän suvussa oli jotenkin tapana pilkkasävyyn puhua naimattomista sukulaisista. Niskakarvat nousevat aina pystyyn neiti-vanhapoika nimistä.

Jos ei ole naimisissa, on poikamies hautaan saakka. Miehuus oli mahdollista saavuttaa ainoastaan avioliiton kautta.

Jaa, voisko olla että herra tittelin myöhempi versio oli ammattinimike? Maisteri, kauppaneuvos, apteekkari, mitä näitä nyt on ollut? Neiti oli neiti kunnes tuli rouva. Onkohan Minna Canth saanut olla kirjailija? Vai rouva kirjailija? Tuskin oli herra maisteri?

Ehkä enempi keskustelua tätä nykypäivän neidittelystä ajattelin, vaikka se sieltä vahoilta ajoilta kumpuaan. Tuskin suvussamme noita on pohdiskeltu, koska noista vanhoista ajoista on kuitenkin jo aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä enempi keskustelua tätä nykypäivän neidittelystä ajattelin, vaikka se sieltä vahoilta ajoilta kumpuaan. Tuskin suvussamme noita on pohdiskeltu, koska noista vanhoista ajoista on kuitenkin jo aikaa.

Jos sulla on suvussa +60 ihmisiä niin ne ajattelee monet vielä vanhasti...

Ihmisen arvostus riippui ennen kovasti siitä yhteiskunnallisesta asemasta ja kunniallisuudesta.

Vielä 50v sitten saattoi isä todeta vävystä, että seteli meidän Pirkosta kunniallisen naisen (eli vie vihille...)

Ja luulen kyllä että jos olet sinkkutyyppinen +25v niin osa tuosta neidittelystä vanhempien sukulaisten puolelta voi olla ihan puukottamistakin...

Neiti Nieminen.

Miksi sinä asetat vastakkain 'neidin' ja 'sinkun'? Eihän niitä edes käytetä samalla tavalla. Ei kukaan kirjoita esim. osoitteeseen Sinkkunainen Mirja Laakso, Kauppakatu 2

Mutta miksi siihen onnittekukorttiin sitten kirjoitetaan Neiti Mirja Laakso? (esimerkki vaan)

Vierailija kirjoitti:

Jaa, voisko olla että herra tittelin myöhempi versio oli ammattinimike? Maisteri, kauppaneuvos, apteekkari, mitä näitä nyt on ollut? Neiti oli neiti kunnes tuli rouva. Onkohan Minna Canth saanut olla kirjailija? Vai rouva kirjailija? Tuskin oli herra maisteri?

”Herra”yleisnimikkeenä miehille on nimenomaan myöhempi kuin ammattinimike.

Esimerkiksi 1600-luvun lähteissä Suomessa lukee että ”Bonden mats matsson”, Soldaten Peter Grelsson, Borgaren Gabriel Gavelius ja Högvälborne Grefve P. Brahe”.

Ainoa, joka siellä on Herr tittelillä on KyrkoHerren.

No, noilla aatelisilla joskus on aatelisarvonsa lisäksi johonkin väliin nimeä ujutettu Herr. Mutta muilla ei taatusti ole.

Neiti-sana on ollut jo pitkään murroksessa.

Ennen sillä tarkoitettiin naimatonta naista, mutta siviilisäätyä ei enää haluta korostaa. Neiti-nimityksestä varsinkin vanhoja naisia kohtaan ollaan luovuttu. Rouva sopii iän puolesta tietyn iän jälkeen siviilisäädystä riippumatta.

Sinkkuuskaan ei ole sitä, että ei ole ollut naimisissa, vaan sitä, että juuri sillä hetkellä ei ole parisuhteessa.

Englannin kielessä otettiin Ms. muoto, jolla sivuutetaan siviilisääty (Miss tai Mrs.), Ms ääntyy mizz,

Mielestäni kirjeeseen tulisi aikuiselle naiselle laittee Rouva riippumatta siviilisäädystä, jos tuota puhuttelua välttämättä pitää käyttää.