Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen niin pinnallinen ja tarkka lapsen vaatteista?
19.10.2013 |
Tämä ei ole provo.
Oikeesti en ymmärrä itseäni. Minulla on yksi tytär ja olen tosi tarkka hänen vaatteistaan. Pystyn ostamaan kirppareilta käytettyjä vaatteita tiettyyn pisteeseen asti. Niiden pitää sopia sävyltään esim. jo olemassa oleviin kenkiin ja pipoon. Pantojen ja pinnien on oltava samaa sarjaa tai sävyä vaatteiden kanssa.
En pysty laittamaan tyttärelleni edes haalaria päälle koska mielestäni ne on tosi tyhmän näköisiä, pukea nyt lapsi säkkiin?! Koska säkiltä ne mielestäni näyttävät. Niinpä olen nytkin talveksi ostanut kaksiosaisen toppapuvun, kengät on mustat ja lätsä on musta ja nyt on etsinnässä mustat hanskat. MUSTAT.
No mutta siis itse asiaan jonka takia aloin kirjoittamaan, HÄPESIN tyttäreni kaveria, joka oli meillä päivän hoidossa, koska hänellä oli kaikki ulkovaatteet eriparia. Oli mustat ulkokengät, violetit talvihanskat, valko-sini-harmaa-raidallinen kypärä(!)myssy, vaaleanpunainen vk-takki ja punaiset vk-housut. Järkyttävän näköistä, ja varsinkin en tiedä mitään hirveämpää kuin sellainen kypärämyssy. No häpesin sitten niin paljon että vaikka olin luvannut käyttää lapsia lelukaupassa en voinut sinne heitä viedä. Ja mitenkö pyörsin lupaukseni? Käytin lapsia aamupäivällä ulkona, ja lapset möyrivät niin kovasti maassa että ulkovaatteet oli pakko laittaa pesuun ja kuivuivat loppupäivän joten ulos ei voinut enää mennä.
No niin, olen pinnallinen ja kamala, mutta en voi sille mitään. HALUAISIN relata, mutta en pysty. Miksi olen tälläinen? Ja nyt haluaisin vain kuulla että en ole ainut, enhän?
Olen omasta puketumisestakin aika tarkka ja esim. meikkaan ja laitan tukan aina kun lähden ulos. Roskat voin viedä ilman meikkiä ;)
Kommentit (60)
koska te naiset ootte äärettömän pinnallisia ja tyhmiä. Jos olisin mies, alkaisin homoksi. Kuka teitä hulluja kestää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin samanlainen! Usein katson lapsia säälien, ei ymmärrä mitä vanhemmat ajattelee... Ei kai mitään.
Joo-o, ap:lla on huono itsetunto ja kyllä mä ainakin olen aina kiinnittänyt huomiota lasten vaatteisiin, jo ennen omaa lasta. Esim. oltiin kauppakeskuksessa erään ystäväni kanssa ja hänen silloin 3-vuotiaalla tyttärellä juuri sellainen kamala oranssi-liöa-puna-sekoitus haalarli joka oli polvista ja pepusta harmaat liasta ja kyllä, minua HÄVETTI!! Vain joku maalaisjuntti laittaa kauppakeskukseen tuollaisen likaisen haalarin.
Kyllä meiltä sellainen kamala haalari löytyy, oottelen lumista talvea että toi esikoinen menee sinne möyryämään (vielä viime talvena ei ollut sellaista tarvetta) ja laitan kyllä silloin haalarin, mutta en ikinä lähtisi keskustaan kävelemään niin että sellaisen haalarin laittaisin.
Ja joku veikkasi että mua on kiusattu lapsena vaatteistani. Ei varsinaisesti, mutta kärsin tosi paljon kun äitini laittoi minut vielä 10-vuotiaana kouluun HAALARI päällä! Ei kenelläkään muulla ollut.
ap
Olet saanut aika hyviä vastauksia mutta vain sinä itse tiedät, mikä on oikea vastaus. Onko sinua siis kiusattu lapsena ja siitä jäänyt joku trauma, vai oletko sinä muutenkin äärimmäisen tarkka ja pedantti lähes sairaalloisella tavalla, vaiko jotain siltä väliltä. Onko sinun elämäsi (tai pääsi) jollakin tavalla "sekaisin", ja yrität hallita sitä pikkutarkalla pukeutumisella.
Toivottavasti pystyt vähän rentoutumaan, sillä lapsellesi pakkomielteesi muodostuu vielä kiusallisemmaksi.
Tarkka saa olla, naiset tykkää kauniista vaatteista. Mutta toi kaverin lapsen häpeäminen ja sovitun asian peruminen on jo vähän outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin minäkin olen katsellut aina myös lasten pukeutumista siinä missä aikuistenkin. Tykkään vaatteista, muodista ja sellaisesta ajattoman klassisesta tyylistä. En halua pudottaa tasoa sen takia, että perheessä on taapero.
Minua ei nyt sentään varsinaisesti hävetä, jos kaverini lapsella on jotain mielestäni tyylitöntä päällä, päätän vain itsekseni entistä vahvemmin, että meidän poika ei tuolta tule ikinä näyttämään.
Ja joo, kyllä meiltäkin se toppahaalarikin löytyy, mutta sille on paikkansa sitten kun mennään lumeen möyryämään. Jos mennään kaupungille, kylään tai ulos syömään, niin pukeudunhan itsekin silloin huolellisemmin, miksei siis lapsellekin kivaa päälle?
-47
En jättäisi käymättä kaupassa lapsen vaatteiden takia :D Mutta oman lapsen puen yleensä saman sävyisiin, itseä miellyttäviin vaatteisiin. Kelpuutin myös äitiyspakkauksesta mielestäni siistit vaatteet, en siis vaadi hirveän hintaisia vaatteita.
Itseä häiritsee miehen siskon tapa pukea lapsensa, tyttö on nyt 3, ja vaatteet olleet aina kuluneita ja räikeästi toisiaan vastaan kirkuvia :D Hommattu tyyliin huutonetistä kaikkein halvimmat ja kulahtaneimmat, ja niitä vielä "kierrättää" meidän tytölle. Usein taivastelee, miksemme käytä hänen tuomiaan "tosi hyviä vielä" -vaatteita tytöllä, kun en halua lapselle pukea puhkikuluneita, haalistuneita ja nukkaantuneita vaatteita. Se ärsyttää, mutta ei uskonut kun sanoin, että pärjäämme ilman vaatelahjoituksia.. Nämä kauhistukset odottavat pussissa, jos joskus tulee tarvetta "kierrättää" niitä miehen siskolle takaisin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienosti taas kehitteillä pikku-pissis. Meidän muksut 5v ja 6v saavat ihan itse valkata vaatteensa. Välillä tulee aika koomisia yhdistelmiä, mutta ketä kiinnostaa :) Oppivathan tekemään niin kuin itse haluavat, eikä niin kuin muut haluavat.
Mites se menestyminen opinnoissa ja uralla? Puuttuuko se? Sopisi kuvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tarkka pojan 8v vaateetteista, olen aina ollut. Tiedän kyllä mistä tämä johtuu...
Itse olen syntynyt 70-luvulla, aikana jolloin kirpputorit eivät olleet muotia vaan häpeä. Sain vaatteeni sieltä, vaatteet oli usein liian pieniä ja älyttömän rumia. Minua kiusattiin niistä usein. Olimme köyhiä koska vanhemmat oli alkoholisteja.
Tänä päivänä minulla on hyvä toimeentulo. Itselleni en koskaan oppinut ostamaan kivoja vaatteita, edelleen kuljen vanhoissa vaatteissa, harvoin ostan uusia. Mutta lapselleni olen ostanut melkein aina uutena, joskus kirppiksillä tekee hyviä löytöjä.
Poika on aina ollut puettu hyvin mutta myös järkevästi. Muistan myös siis itse miltä tuntui palella lapsena. Haalareita on mielestäni kauniita, esim, tth:lla tai cupcakella, näitä me käytimme.
Sävy sävyyn vaatteet on aina olleet, sukkia myöten. Nyt kouluikäisenä valitsen pojalle edelleen vaatteet mitä käyttää koska hän ei ole ollut koskaan kiinnostunut vaatteistaan.
Uskon myös että sinulla on ongelmia itsesi kanssa jos häpeät ystäväsi lapsen pukeutumista. Ymmärräthän ettei sillä häpeällä ole mitään tekemistä sen lapsen vaatetuksen kanssa vaan sinun kanssasi? Pelkäät että lapsi häpäisee sinut vaatetuksella? Tällä on tekemistä vain sinun oman itsetuntosi tai jonkun muun kanssa....
Muista myös että suuri pohdinta lapsen vaatteista vie aikaa pois muulta. Onko elämässä jotain mitä et halua ajatella?
Ja lopuksi, hanki apua siinä tapauksessa että edelleenkin ensi talvena lapsen hyvinvoinnin edelle menee kauneus. Muuten harrastuksesta ei ole haittaa.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 09:11"]
Minua ei nyt sentään varsinaisesti hävetä, jos kaverini lapsella on jotain mielestäni tyylitöntä päällä, päätän vain itsekseni entistä vahvemmin, että meidän poika ei tuolta tule ikinä näyttämään.
[/quote]
"Ikinä"? Odota nyt, että poika vähän ensin kasvaa, ennen kuin rupeat ikuisuuksista julistamaan. Mitä jos poika onkin 18-vuotiaana tyyliasioista eri mieltä mamman kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 18:37"]
Minusta varsinkin tyttöjen pinkki-lila-punainen -väriyhdistelmät, mitä tosi paljon tuolla näkee, ovat ihan hirveitä. Vaikka lapselle antaakin vapautta valita vaatteensa, niin senkin voi tehdä niin, että kummat housut, nämä vai nämä ja näiden kanssa tämä tai tämä paita. Eikä se tarkoita, ettei lapsi saisi olla luova vaikkei liikkuisi ulkona sateenkaarenkirjavana.
[/quote]
No luovuuttahan toki voi ilmaista paljon mielenkiintoisemmilla keinoilla kuin pukeutumalla, ja maailman mielenkiintoisimmat ja luovimmat ihmiset ovat harvemmin mitään erikoisilla vaatteilla koreilijoita. Mutta jos nyt tarkkoja ollaan, jos päätät lapsesi puolesta, mitkä väriyhdistelmät ovat ylipäätään ok, niin sinähän nimenomaan rajoitat lapsesi taiteellista värisilmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ole (liian) tarkka, mutta kyllä haalari pikkulapselle kelpaa ilman muuta ja kenenkään toisen vaatteita en osaisi hävetä.
No, sulla on yksi lapsi, ja ensimmäisen kohdalla voi helposti tulla ihan naurettavia ylilyöntejä. Sitä ehtii ja viitsii vielä hirveästi miettiä, miltä toisten silmissä näyttää. Asia korjaantuu, kun saat elämääsi enemmän muuta ajateltavaa tai useampia lapsia.
Mutta siis, kyse ei ole pelkästään sun epäkypsyydestä. Blogit on täynnä äitejä, jotka stailaa lastaan niin ja näin ja ottaa satamäärin kuvia söpöliinistään. Aivan kuin lapsi olisi äitinsä jatke, asuste joka tehtävä on kertoa enemmän täydellisestä äidistään kuin olla oma itsensä. Vauvalehdet ja perhelehdet luovat myös osaltaan mielikuvaa siitä, että on jotenkin tosi tärkeää, ettei nolaa lastaan pukemalla tätä esimerkiksi Prisman haalariin, vaan ostaa vähintään popia. Äidit, jotka muuten voivat olla hyvin media-ja kulutuskriittisiä, ovat jotenkin juuri näissä lastenvaatteissa selvästi vähän pehmenneet päästään ja käyttävät siihen ulkoapäin katsoen älyttömän paljon sellaista energiaa, jonka voisivat käyttää muuhun.
No olet vain pinnallinen ja sinulle on todella tärkeää mitä muut ajattelevat sinusta (ja samalla lapsestasi), ei kai siinä sen kummempaa.
Tuo oli epäreilua. Varsinkin jos olit jo luvannut sille toiselle lapselle/hänen äidilleen, että menette lelukauppaan. Ei se ole sen lapsen vika, jos hänen vaatteensa hävettävät sinua.
Huh. Ymmärrän että olet oman lapsen pukeutumisesta tarkka mutta että muidenkin lasten pukeutumisesta?!
Ja toi on muuten hauska että mä boikotoin kaikkia merkki-vaatteita. Toki ne on mielestäni hienoja mutta en ikinä MAKSAISI jostain merkkivaatteista törkeitä hintoja.
Teen paljon asusteita itse ja ostan ulkovaatteet yleensä (PRISMAN) alesta. Mutta katson tarkkaan miltä vaate näyttää ja että ne sopii muihin vaatteisiin. Ostan neljä eri väristä pipoa (alesta) ja käytän niitä sen mukaan
mihin vaatteeseen ne sopii.
Tyttäreni on 2 ja kaveri on 4.
Ja toikin varmasti pitää paikkansa että mulla on vaan yksi lapsi ja jaksan pukeutumiseen panostaa :) Mutta esim. tämä kaverikin on ainoa lapsi ja kukaan ei panosta hänen pukeutumiseensa ja se on mun mielestä muka niin järkyttävää että häpeän sitä! Ja häpeän varmaan juuri sitä että joku voisi luulla tuon lapsen olevan minun kun olen hänen kanssaan ainoana aikuisena kaupassa :)
ap
Ihan samalla tavalla ne kivannäköisetkin vaatteet saa pestyä kuin rumatkin ja ihan samalla tavalla saa lapsi leikkiä, vaikka onkin yhteensopivat vaatteet päällä.