En sopeudu elämään omakotitalossa

Mulla sama kuin ap:lla. Muutin myös juuri ok-taloon 🤔

Joo, tiedän tunteen ap! Asuin kyllä lapsena/teininä omakotitalossa, mutta vajaassa parikymmenessä vuodessa "aika kultasi muistot" ja ehdin unohtaa sen työleirin ja tuli ostettua miehen kaa oma... 14 vuotta jaksoin, sitt onneksi saatiin talo myytyä ja nyt todella onnellisena rivarissa, jossa pieni etu-&takapiha😀 Ja ei enää koskaan omk:ta, edes vuokralle!

Minusta kerrostalossa asuminen talvella ja kesällä mökillä on hyvä kompromissi. Pidän kyllä puutarhan hoidosta, mutta en sitä parturoi jatkuvasti vaan pidän vain tietyn tason, että se sulautuu hyvin luontoon ympärillä.

Mitä hittoa valitat?

Olisit ottanut selvää, millaista asuminen omakotitalossa on.

Tietoa on saatavilla vaikka miten paljon ja myös ns, vertaistukea.

On ihan oma valintasi kun muutit omakotitaloon,  mitä helvettiä siitä täällä valitat

Ja ajatteletko yhtään kumppaniasi, etkö yhtään välitä siitä, että hän kuitenkin viihtyy paremmin ok:ssa jossa on koko ajan miehelle ajan tekemistä ja puuhaa ja eläminen ja olemine hänelle on tarkoituksellisempaa, kuin pelkkä laiskka oleilu kerrostalo asunnossa.

Harvempa mies nauttii pelkästä oleilusta ja siitä ettei ole yhtään mitään tekemistä kuin vain makailla sohvalla ja tuijotella telkkaria ja käydä silloin tällöin kävelyllä kumppanin kanssa.

Meillä mutsi jätti isäpuolen kun joutu hoitamaan AINA kaikki pihahommat yksin.. 30v riitti ja nyt piha (ja talokin) vaan rapistuu :( Kuitenkin lapsuudenkoti kyseessä.. 

Omakotitalossa asuminen on toden totta elämäntapakysymys. Siitä on pakko nauttia että jaksaa. Itse en jaksanut mutta ex-mieheni rakasti, lopulta aloin vihata koko taloa ja avioerohan siitä sitten lopulta tuli. Jutelkaa ap. avoimesti miehesi kanssa ajoissa tuosta.

Nyt naatitaan kirjoitti:

Oi oi okt:n ihanuutta, siis aivan parasta puuhaa kun pysyy aktiivisena ja samalla "tekee" itselleen.

Meillä äijä tykkää hakata klapeja, kuulemma hyvää reeniä ja ressinpurkua ( 2 pientä lasta ).

Tilataan aina puut pölleinä, ja kirves käy.

Ja mies on tikissä...

Polvet, sääret ja reidet tikattu ja sormet amputoitu.

Otsassa syvä klommo. Ja tikit.

Nojoo, tuon takia en muuttanut omakotitaloon, en näe järkeä ellei muuta jonnekkin oikeasti syrjään ja sieltä oikeasti syrjästä ei sitten kuljetakkaan pyörällä saati bussilla vaan auton pitäisi olla kunnossa ja stressi siitä että auto hajoaa..huhhuh, työmatkoihin menisi lisäksi aikaa, sekä jos on korvessa-korvessa niin sinne kuljetaan sitten pikkuteitä jotka ovat talvisin paskassa kunnossa, sekä itse saisi kustantaa niidenkin aurauksen, eikä niitä varmasti ensimmäisenä aamusta olisi kukaan auraamassa ja jääkelillä se tie on ihan peilijäässä (on tullut kuljettua sellaisia pikkuteitä ihan tarpeeksi).

Toinen ongelma minkä keksin olisi se, että lenkit olisi sitä samaa autotietä edestakaisin, ellei saisi jotain polkuja vaivalla tehtyä ja pidettyä auki, eli aika tylsää, nautin kun lenkkimaasto on vaihtelevaa.

Sen lisäksi ap:n mainitsemat asiat. Rivitalo oli valintani ja siihen olen tyytyväinen, on se kohtuullisen kokoinen rauhaisa takapiha, mutta on kuitenkin muut osakkaat turvana mitä tulee kiinteistön huoltoon yms.

Itse taas etsin pientä uudehkoa taloa luonnonpihalla. Talviasuttavaa mökkiä.

Ollaan nyt asuttu 4 vuotta, ja nyt keväällä alkoi vasta oikein maittaa. Monta vuotta meni opetellessa ja ihmetellessä, mutta kun päästiin kunnostelun makuun, niin nyt on jo tehty vaikka ja mitä! 

Paras neuvo on vähän päivässä, paljon viikossa. Nurtsileikkuuseen ei ole kolmen viime kesänä tarvinnut montaa tuntia uhrata. Usein homma kuin homma hoituu puolessa tunnissa. Kun lykkää lumet pihasta, ei tarvitsekaan lähteä enää lenkille. Mielikirjaa voi kuunnella kuulokkeet päässä nurmikkoa leikatessa ja trimmerin varressa. ME kuitenkin korjattin tänä kesänä pitkät pätkät alajuoksua, ja se alkaa jo olemaan vähän edityneemmille ok-asujille. Hyvin sekin hoitui, maali päälle, ja on taas kuin uusi!

Vierailija kirjoitti:

Minusta kerrostalossa asuminen talvella ja kesällä mökillä on hyvä kompromissi. Pidän kyllä puutarhan hoidosta, mutta en sitä parturoi jatkuvasti vaan pidän vain tietyn tason, että se sulautuu hyvin luontoon ympärillä.

Olen samaa mieltä, ja pihasta voi tosiaan muokata helppohoitoisen. Lumityöt on eri juttu mutta siihenkin voi palkata toisen. Mutta hyvää jumppaahan sekin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpahan taas ruikuttamisen aiheet joillain. Antaisin mitä vain, että pääsisi asumaan omakotitalossa, pois betonikuutiohelvetistä.

Onpahan taas ruikuttamisen aiheet joillain. Rakastan asumista kerrostalossa.

Mitä ruikuttamista siinä on, jos ei viihdy kerrostalossa?

Mitä ruikuttamista siinä on, jos ei viihdy omakotitalossa?

Voisi ihmiset jo lopettaa tuon iänikuisen oletuksen, että kaikki ihmiset haluaisi asua omakotitaloissa. Ei eivät halua ja se että joku ei halua, ei loukkaa sinun elämäntapaasi taatusti yhtään millaan tavalla, on vain hyvä, että osa ihmisistä viihtyy kerrostalossa, koska se asuminen on paljon ekologisempaa monessakin mielessä (ja tämäkään ei ole loukkaus omakotitaloasujia kohtaan, vaan ihan fakta, jos haluaa asua omakotitalossa niin senkus).

Pihan voi laittaa sellaiseksi, ettei mitään hoitoa tarvitse. Ruohonleikurin voi hankkia sellaisen ajettavan. Tai sitten vaan kunttaa. Meillä iso piha, eikä tarvi oikeastaan tehdä mitään. Lehdet voi silputa sillä ruohonleikkurilla ja ne maatuu kyllä hyvin talvella.

Nyt kun on asunut omakotitalossa lähes kymmenen vuotta, niin on vaikea kuvitella muuta asumismuotoa. Oma rauha parasta, ei tarvitse ajatella naapureita vaikka siivoaisi keskellä yötä. Ja pihajutut voi tehdä silloin kun itseä huvittaa.

Vinkki laiskemmille ihmisille: suunnitelkaa helppo piha niin ei tule työleiriä.

Paras asumismuoto on kyllä kerrostalo talvella, mökki kesällä - yhdistelmä. Silloin talven arkikiireissä ei tarvitse tehdä lumitöitä ym. omakotitalon hommia, mutta keväästä syksyyn voi asua mökillä _oikeasti_ luonnon keskellä lähiöomakotitaloon verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan nyt asuttu 4 vuotta, ja nyt keväällä alkoi vasta oikein maittaa. Monta vuotta meni opetellessa ja ihmetellessä, mutta kun päästiin kunnostelun makuun, niin nyt on jo tehty vaikka ja mitä! 

Paras neuvo on vähän päivässä, paljon viikossa. Nurtsileikkuuseen ei ole kolmen viime kesänä tarvinnut montaa tuntia uhrata. Usein homma kuin homma hoituu puolessa tunnissa. Kun lykkää lumet pihasta, ei tarvitsekaan lähteä enää lenkille. Mielikirjaa voi kuunnella kuulokkeet päässä nurmikkoa leikatessa ja trimmerin varressa. ME kuitenkin korjattin tänä kesänä pitkät pätkät alajuoksua, ja se alkaa jo olemaan vähän edityneemmille ok-asujille. Hyvin sekin hoitui, maali päälle, ja on taas kuin uusi!

Annan sulle pienen vinkin. Älä kuuntele mitään samalla, kun leikkaat nurmikkoa. Pidä kuulokkeet päässä. Leikkurista lähtee 90db, sitä kun yrität peittää sillä äänikirjalla desibelit vaan nousee ja tinnitus on tuloksena. Olen ihan tosissani. Tein saman virheen yhden kerran: kuuntelin radiota. Seuraavana päivänä päässä soi radio ja ruohonleikkuri ja humisi, vinkui ja hurisi.

Olin samassa tilanteessa, mies ehdottomasti halusi omakotitaloon ja minä ehdottomasti halusin asua kaupungissa. Tai noh, en ollut ainakaan vielä valmis muuttamaan. Ahdisti jo valmiiksi se jatkuva haravointi ja kolaaminen ja nyppiminen ja ruohonleikkuu, mutta mies lupasi hoitaa niistä suurimman osan, koska halusi niin kovasti muuttaa.

Muutimme, ja tehtiin miehen kanssa diili, että jos vielä 2 vuoden jälkeen haluan takaisin kaupunkiin, niin sitten muutetaan takaisin.

Ensimmäinen 6 kk oli aika shokki. Heti ekana talvena tuli aivan hirveästi lunta, ja koska mies oli remontissa loukannut sekä kätensä että jalkansa, jouduin minä tietenkin kolaamaan. 45 minuutin työmatkan jälkeen 1-1,5 tuntia kolaamista, et usko sitä kiroamisen määrää... Ajattelin, että juuri tätä EN halunnut. Minä halusin kotiin tullessa istua sohvalla, katsoa telkkaria, mennä lenkille - tehdä mitä tahansa HALUSIN tehdä, eikä sitä mitä oli pakko tehdä.

Sitä kolaamista kesti viikkokausia, kunnes lumentulo lakkasi, ja töistä päästessäni istuin takan ääreen ja mietin, että mitä sitä nyt tekisi, kun ei pääse kolaamaan. Olin ihan huomaamattani tottunut ja jopa tykästynyt niihin hommiin ja siihen puuhaan, jota omakotitalo vaatii.

Okt-asuminen ei sovi kaikille, mutta suosittelen antamaan sille mahdollisuuden. Shokki on aluksi aika iso. Meillä tulee juuri kaksi vuotta täyteen, emmekä ole muuttamassa takaisin betonikuutioon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpahan taas ruikuttamisen aiheet joillain. Antaisin mitä vain, että pääsisi asumaan omakotitalossa, pois betonikuutiohelvetistä.

Onpahan taas ruikuttamisen aiheet joillain. Rakastan asumista kerrostalossa.

Joo, ihania nämä naapurit, jotka popittavat niin että koko kämppä humisee, kännissä örveltävät ja normaali puhekin kuuluu naapuriin heittämällä. Koirat uli sevat, tupakansavu tulee sisälle, kusen lorinat kuuluvat läpi ja pahimmillaan naapureissa on väkivaltaisia häiriköitä ja narkomaaneja, jotka pöllivät kaiken mikä irtoaa. Ihan hemmetin siistiä.

Tuollaiset naapurit kertovat enemmän sinusta (yleensä ongelmat tuppaavat kasaantumaan) kuin yleisesti kerrostaloelämästä; meillä kerrostalossa kasvaa ruusuja ovien pielissä, pihaan kannetaan puutarhakalusteet kesäisin, kukkaistutukset kukoistavat, naapuria tervehditään vastaantullessa eikä mistään kuulu mitään.

okt piha ja muut työt nehän on mitä mainioin syy sosiaaliseen kanssakäymiseen vähän pöhelöihin tuttuihin. kuhtutaan sejase kyllään ja teetetään sillä meitin työt!! mukavaa yhteistä puuhailua ja pöhlökin saa tuntea olevansa tarpeellinen.

😁

Vierailija kirjoitti:

Pihan voi laittaa sellaiseksi, ettei mitään hoitoa tarvitse. Ruohonleikurin voi hankkia sellaisen ajettavan. Tai sitten vaan kunttaa.

Noinhan sitä aina sanotaan, mutta se, että ihminen ei jaksa hoitaa, ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että hän tykkäisi pihasta, joka on laattaa tai asfalttia tai edes sitä kunttaa. Minä sen sellaista haluaisi, vaan nurmikkoa, kukkia ja muuta ihanaa. Ja kun en pysty ketään palkkaamaan ok-taloni hoitajaksi, asun sitten mieluummin kerrostalossa.