Ystävät ovat turhia, kun aika kuluu sukulaisten kanssa

Sukulainenkin voi olla ystävä. Ei missään ole määrätty, että ystävä voi olla vaan sellainen ihminen joka ei ole itselle sukua.

Ihan miten itse haluat. Mulle sekä ystävät, että sukulaiset ovat tärkeitä ja aikaa löytyy kun itse niin haluaa.

Kertoo ihmisestä paljon, jos ei ole tiiviisti yhteydessä omiin sukulaisiinsa. Yleensä sellaisessa ihmisessä on jotain pahasti vialla.

Vaikka kaikille ei löydy aikaa, niin miksi ne pitää dumpata kokonaan elämästä pois?

Mulla on ystäviä, joiden kanssa ehditään nähdä 1-2 kertaa vuodessa. Silti on kiva tavata ja vaihtaa kuulumiset - ruuhkavuodet vaan on kaikilla ja enempään ei oikein aika riitä. Ei tulisi mieleenkään dumpata näitä ihmisiä kokonaan elämästäni. Varmasti voi vielä tulla aika, jolloin tapaamme taas enemmän.

Minulle ystävät ovat paljon tärkeämpiä kuin sukulaiset. Sukulaiset on vain sattumalta mun tuttuja, mutta ystävät ovat sellaisia joista oikeasti pidän ja joiden kanssa minulla on paljon yhteistä.

Joopa joo 6, minäkin olen vahvasti sillä kannalla, että ystävät voi valita mutta sukulaisiaan ei. Minä en ole juuri misään tekemisissä sukuni kanssa, enkä todellakaan kaipaa heitä sähläämään elämääni. Sain heistä tarpeekseni nuorempana, kun en saanut elää omaa elämääni omalla tavallani, vaan sain jatkuvasti ohjeita siiitä miten pitäisi olla ja elää. Minulla vain on ollut aina omat vahvat mielipiteet asioista ja olen uskaltanut sanoa asiat suoraan. Se ei ole sukuni mielestä ollut oikein. Siispä he saivat mennä. Ystävät jäivät.

Sanoisinpa että asia on täysin päinvastoin. Vanhempiani ja siskoani lukuunottamatta en ole tekemisissä sukulaisteni kanssa lainkaan. Ystäväni ovat sen sijaan minulle valtavan tärkeitä, ja haluan viettää heidän kanssaan paljon aikaa. 

Entäs kun suurin osa sukulaisista makaa jo hautuumaalla. Seurustelu ei oikein onnistu. Onneksi on edes muutama ystävä, että voi joskus parantaa maailmaa. Oma seura on hyvä, mutta joskus tulee ihmisen ikävä toisen luo.