Lue keskustelun säännöt.
En osaa muotoilla otsikkoa... Ihmisten reagoimisesta asiaa
07.09.2020 |
Olen melko rauhallinen nainen, puhun kuitenkin ja osaan small talkin.
Omasta mielestä oon ihan normaali, hyvä itseluottamus jne.
Katson aina puhuessa tiiviisti silmiin, samoin tervehtiessä uusia ihmisiä, tervehdin kohteliaasti. Hymyilen, olen avoin jne.
Mua ei kovin paljoa kiinnosta mitä ihmiset musta ajattelee kunhan en loukkaa ketään.
Miehiltä saan melko paljon huomiota, mutten en ole mikään tekoripsikaunotar.
Se mikä mua mietityttää on että usein ihmiset vaikuttavat pelkäävän mua, tai sitten hämmentyvät tms. En tiedä mitä se on.
Esim. reipas sähkömyyjä alkaa alun itsevarmuuden jälkeen vaivautua ja hermostua, tai itsevarma kiinteistövälittäjä muuttuu vähän hiljaisemmaksi ja jännittyneemmäksi.
Usein miehet suhtautuvat noin, mutta myös naiset.
Mä puhun ihan normaalisti ja oon kohtelias, kyse ei oo siitä että sanoisin jotain hölmöä.
Ihmiset kokevat mut miellyttäväksi tutustumisen jälkeen.
Usein tuntuu että se on liikaa että katson lähes koko keskustelun ajan silmiin ja kuuntelen oikeasti ja oon läsnä, onko se liikaa nykyajan kiireessä? Usein tulee tunne että pitäis esim. katsoa enemmän pois päin ettei se toinen vaivaudu.
Tää ei ole iso ongelma, mutta ajoittain ärsyttää ja joskus jää vaivaamaan, koska toki tilanteessa tulee itsellekin epämukava olo.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Intensiivisyys hermostuttaa nykyajan pintaliitoon ja hektisyyteen tottuneita. On vähän samantyyppisiä kokemuksia. Kun on aikaa syventyä kuulemaansa ja haluaa samalla nähdä mistä se tulee.
Voiko se tosiaan olla tätä?
Enää ei kai sitten osata käsitellä sitä että joku onkin oikeasti läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on yksi mahdollisuus jota kannattaa harkita. Olen vain huomannut että voimakas läsnäolo ahdistaa ihmisiä satunnaisissa tilanteissa.
Olemmeko muuttumassa vakavista ja syventyvistä asiaSuomalaisista jenkkityyppisiksi skanjauhajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Intensiivisyys hermostuttaa nykyajan pintaliitoon ja hektisyyteen tottuneita. On vähän samantyyppisiä kokemuksia. Kun on aikaa syventyä kuulemaansa ja haluaa samalla nähdä mistä se tulee.
Tämähän se oikeastaan kiteytti. Saa vaikutelman, että tiedät asiasi ja mistä olet puhumassa, osaat tarkentaa tarvittaessa. Otat ns. tilanteen haltuun, monia tällainen hermostuttaa.
Se on joskus aika kurjakin tunne, jos tällä omalla käytöksellä "latistaa" tunnelman.
Vaikka sen pitäisi olla positiivinen asia että on itse läsnä.
En kyllä osaa alkaa itseäni muuttamaan joten kai sitten pitää alkaa joksikin läsnäolon lähettilääksi 😁
Ehkä se on tuo silmiin katsominen. Suomalaiset vaivaantuvat siitä. Eikä täällä muutenkaan osata kohdata toista ihmistä kovin luontevasti, itse en ainakaan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vuoksi se toinen osoittaa vaivautumisen merkkejä että vastapuolen pitäisi vähän hellittää otettaan, sitä sanotaan myötäelämiseksi.
Et kai nyt ihan koko ajan katso silmiin? Joku raja siinäkin on, jatkuva silmiin tapittaminen ei ole normaalia ja alkaa tuntua oudolta.
Intensiivisyys hermostuttaa nykyajan pintaliitoon ja hektisyyteen tottuneita. On vähän samantyyppisiä kokemuksia. Kun on aikaa syventyä kuulemaansa ja haluaa samalla nähdä mistä se tulee.