Lasten isä haluaa olla pelkkä viikonloppuisä
Että mua sieppaa välillä se, että ex, lasten isä, ei halua tavata lapsiaan enempää kuin "pakollisen"! Meillä on tällainen aika perussysteemi (miehen toiveesta): mies ottaa lapset viikonlopuksi kaksi kertaa kuussa eikä sen enempää. Edellytykset mun toivomaan viikottaiseen vuoroasumiseen ovat olemassa, sillä miehellä on työ ja tilava asunto lähellä lasten koulua, mutta hän ei itse halua enempää kuin viikonloppuisyyden kaksi kertaa kuussa.
Olen joutunut aika lailla luovimaan tässä välissä. Lapset haluavat nähdä isäänsä, mutta tälle ei sovi kuin nämä viikonloput, vaikka sanoo lapsille että aina voi mennä hänen luokseen käymään, varsinkin kun asuu tässä ihan lähellä. Minä sitten selittelen ja tasoittelen lapsille isän käytöstä ja sanomisia kun tulevat mulle sitä ihmettelemään. Erosta on aikaa pari vuotta, lapset nyt 10- ja 11-vuotiaat. Pelkään, että ajan myötä lasten suhde isäänsä muuttuu etäiseksi. Onko mitään keinoja, kuinka voisin tukea lasten ja isänsä suhdetta? Riittääkö tapaamiset kahdesti kuussa, oikeasti? Kokemuksia?
Kommentit (23)
En oikeastaan muuta protestoisi kuin tuota valheellista 'aina voi mennä hänen luokseen käymään'. Jos tuollaista hokee, mutta se ei pidä paikkansa, antaisin kyllä lasten käydä luonaan koska tahansa, en estäisi. Aikuisen pitää vastata samoistaan ja lupauksistaan.
2: No samaapa oli mielläkin - avioliittomme viimeisten vuosien aikana mies tosiaan istui illat tietokoneella jatkuvasti eikä juuri osallistunut lasten elämään (tai minunkaan, ja siksipä lähdin etsimään parempaa). Lapsilta olen tosin kuullut, että edelleen on tietokoneella "aina". Ja niin ovat sitten lapsetkin siellä ollessaan (on ipadia ja läppäriä), vaikka täällä kotona ruutuaika on se max 2h päivässä.
Eksällä on myös uusi puoliso, ovat kohtapuoliin menossa naimisiin. Varmaankin siinäkin on se syy, miksi viikonloppuisyys riittää - uusi elämä on tärkeämpi kuin lapset vanhasta liitosta.
3: Joo, vituttaa suorastaan kun hokee tuota, ja sitten todellisuus on ihan toinen. Mä en mitenkään estele lasten käyntejä isällään, itsehän nuo soittavat isälleen ja kysyvät voiko tulla ja sitten ei isälle sovikaan. Yhdessä vaiheessa yritin ehdottaa eksälle jotain etukäteen sovittua päivää milloin lapset voisivat tulla käymään, mutta "se olis kyllä ihan liian hankalaa", sanoi eks.
Ja yllä viestit 4 & 5 kirjoitti siis ap.
Meillä sovittiin jo kauan ennen eroa tuo joka toinen viikonloppu, katselimme kauan miehen veljen ja ex-vaimon lasten kärsimyksiä kun he joutuivat muuttamaan joka viikko, taistelua kuka hoitaa kun lapsi on sairas ja muuttavatko he sairaana ja kuka joustaa. Omat lapsemme ovat isällä joka toinen viikonloppu, viikon talvella ja kolme viikkoa kesällä ja heillä on läheiset välit. Asumme lähekkäin ja isä voi joskus auttaa viikolla kun tulee päällekkäisiä menoja, hän myös soittaa lapsille niinä viikonloppuina kun lapset ovat minulla. Hyvä systeemi, toimii ja ei ole riitoja ja lapset saavat asua yhdessä paikassa.
Yleensä mies vain haluaa jättää takaportin uudelle perheelle. Se on valitettavasti sen oikeus ja laki sen mahdollistaa.g
No, miksi ne lapset eivät mene käymään arkena isällään?
Ei riitä kaksi viikonloppua, vaan etääntyminen tapahtuu väistämättä. Vuoroviikkosysteemi pitää välit läheisinä...
Sama täällä - saa kuulemma mennä isälleen milloin haluaa. Lapsi kuitenkin kyseenalaisti sen itse kysymällä, että mitä se hyödyttää, kun isä ei ole kuitenkaan paikalla. Hän sanoi myös, ettei halua mennä käymään tyhjässä talossa.
Ap, kuka se muuten tasoittelee teillä isän käytöstä, sinä vai isä? Älä vaan lähde valehtelemaan lapsille isänsä puolesta. Sano niin kuin totuus on, että isä osaa kertoa parhaiten, miksi isälle ei voi mennä. Antaa äijän kiemurrella omissa liemissään. Lapset näkevät kuitenkin totuuden valheiden takaa. Sitä nämä miehet eivät näköjään tajua, vaikka kuinka kertoisi totuuksia. Itse en viitsi ruveta puskuriksi aikuiselle miehelle.
Miksi selittelet? Jos tuon ikäinen haluaa isänsä luokse, anna mennä. Ja anna isän itsensä selittää että miksi ei nyt käykkään. Ei ole sinun asiasi hoitaa isä-lapsi suhdetta. parempikin että hoitavat homamn ihan itse.
7: Meilläkin tämä toimii ok tällaisenaankin, mutta kaipa tässä on kyse siitä, että minä haluaisin lasten näkevän isäänsä enemmän mutta isä ei.
8: Ainakaan uutta lapsiperhettä tuskin on tulossa, miehellä piuhat on olleet poikki jo vuosia, mutta ehkä se lapseton parisuhde onkin se "juttu" tässä.
9: Lapset kyllä haluaisivat mennä käymään isänsä luo, mutta isälle ei sovi.
10: Tuota etääntymistä minä pelkäänkin, ja toivoisin voivani tehdä asialle jotain.
11: Minähän se tässä tasoittelen, myönnän. En ole ehkä varsinaisesti valehdellut lapsille, mutta puhunut asian parhain päin. Ehkä mun pitäisi vaan ottaa nyt linja, etten enää puskuroi?
Voithan sä kysyä suostuisiko mies viikkotapaamiseen, eli kerran viikossa pitäisi lapsia illan. Ja jos kerta ex on kotonaan, niin eikös lapset voi koulusta mennä sinnekin käymään, ihan kuten isä on jo ehdottanut?
Ap, ne välit tulevat etääntymään, et sä voi sille mitään.
12: Sepä, kun menisivätkin, mutta aina miehellä on jotain tärkeämpää. Lapset siis itse soittelevat isälleen asiasta, en itse enää yritäkään järjestellä näitä tapaamisia. Mä sitten puhun nuo yli pettymyksestään.
/ap
14: Olen kysynyt ja ehdottanut, mutta isä ei suostunut siihen, "liian hankalaa". Ja muistanut myös mulle kertoa että "en kyllä ala lapsenvahdiksi". Isä ei ole itse ehdottanut mitään (muuta kuin puhuu siitä kuinka voi aina tulla käymään) ja on töissä iltapäivät, eikä halua lapsia sinne tyhjään asuntoon koulun jälkeen.
15: Kai se etääntyminen on sitten aikaa myöten edessä. Minkä urpon kanssa sitä meninkin lapsia tekemään :(
/ap
Kyllä etäisetkin välit voivat olla hyvät. Minulla ei ole koskaan ollut erityisen läheistä suhdetta isääni, ja hän sentään asui samassa taloudessa. Tulemme edelleen hyvin toimeen ja arvostan häntä. Sain lapsena aivan riittämiin rakkautta ja hyväjsyntää. Ei ole jäänyt mitään traumoja. :)
[quote author="Vierailija" time="17.10.2013 klo 10:56"]
Minkä urpon kanssa sitä meninkin lapsia tekemään :(
[/quote]
Luulet, ettei miehesi mieti samaa?
18: Hyvä kuulla :) Mun täytyy nyt vaan lopettaa tämän asian pyörittely ja antaa lasten ja isänsä suhteen kehittyä tai olla kehittymättä ihan itsestään.
19: Varmasti miettii samaa, varmaan katuukin ylipäänsä lasten tekemistä vaikka hänen aloitteestaan perhe perustettiin.
Näen isääni (oon 14v) joka toinen vknlp. Vaikka näemme aika harvoin ei iskä oo mitenkää vähempää mun iskä vaikka ei nähdäkkään nii usein aina kun on jotain asiaa niin laitan viestiä se olisi sama kuin iskä olis töissä viikolla niin paljon ettei ehdi viettämään aikaa. Vihaan sanaa viikonloppuisä koska ihan meillä on nii hyvät välit että tuntuu kuin olisi kokoajan yhteydessä. Tää nyt ei suoraa liittyny keskusteluu mut oli pakko päästä avautuu.
Minusta riittää. Meillä samanlainen järjestely, ja ei ole mitenkään etäiset välit isällä ja tyttärellä (nyt 13 v). Läheisemmät oikeastaan kuin silloin kun isä asui kotona, koska meillä hän oli silloin hyvin poissaoleva ja jätti kaiken lastenhoidon minulle. Itse sulkeutui tietokonehuoneeseen kaljoja seuranaan. Nykyisin hänen on oikeasti pakko jopa puhua tyttärensä kanssa, kun kaksistaan siellä ovat joka toinen viikonloppu.
Minä en usko että meillä ainakaan mitenkään sopisi mikään viikoittainen vuoroasuminen, ei varsinkaan tyttärelle. Ei se haluaisi kotia sillä tavalla jatkuvasti vaihtaa. Ja isäkin haluaa elää uutta elämäänsä uuden naisystävän kanssa, eikä niin paljon olla entisen liiton lapsen kanssa tekemisissä.