Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän naisystävä
07.09.2020 |
Olen seurustellut yli vuoden miehen kanssa, jolla on kaverina nainen. Seurustelun alkupuolella asia ei juuri haitannut, vaikka laitoin kyllä merkille somessa että tuollainen nainen kuuluu miehen tuttavapiiriin. Sitten aloin huomata, että tämän naisen nimi toistuu turhan usein mieheni puheissa ja aina todella positiiviseen sävyyn. Tajusin myös, että mies kysyy tuon naiskaverin mielipidettä lähes kaikkiin elämänsä asioihin. Olen alkanut epäillä onko minun mielipiteillä samalla tavalla painoarvoa.
He tapaavat hyvin harvoin, joten ajattelin että ei tuo nainen ole kovinkaan suuri osa mieheni elämää. Mutta pari kuukautta sitten näin ekaa kertaa livenä tuon naisen. Oltiin samassa tapahtumassa yllättäen ja kohtaaminen jäi vaivaamaan. Nainen tuli iloisesti tervehtimään ja esittettelemään itsensä ja mun mies häkeltyneenä punasteli. Voin myöntää, että harmitti huomata että oli ikäisekseen kaunis nainen ja selvästi mun mies olisi halunnut olla paremmin pukeutunut ja valmistautunut kohdatakseen tuon naisen. Siitä saatiin pieni riita aikaan, jonka aikana mies sanoikin (varmasti minun painostuksen ja provosoinnin alla) että tuo nainen on kaunis ja jumalainen. Se oli siis riitatilanne, jonka aikana tuo tuli sanotuksi. Minä annoin seurustelun jatkumisen ehdoksi, että he eivät enää tapaa. Mutta edelleen he viestittelevät. Ovat siis tunteneet lähes 20 vuotta ja nuorena pyörineet samassa kaveriporukassa ja heillä on edelleen paljon yhteisiä tuttuja ja sama harrastus vaikka eri porukoissa harrastavatkin. Nainen on naimisissa, lapsia. Epäilen, että tuo nainen on minun mieheni toteutumaton haave. En usko, että tuo nainen näkee miestäni romanttisessa valossa, mutta muuten tilanne on mulle epämiellyttävä.
Mitä tekisitte tilanteessani? Tämä on suhteemme ainoa toistaiseksi esiin tullut ongelma. Nelikymppisinä ihmisinä tässä ei kenelläkään ole kiire edetä suhteessa yhteenmuuttoon tai muuhunkaan. Mutta hukkaanko silti aikaani? Vai olenko epävarma ja kohtuuton?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole selvää että sinun on aika poistua jos kerran sanelit ehtoja ja hävisit?
Olen valmis myöntämään, että ehtojen sanelu oli tyhmää ja sorruin siihen riitatilanteessa. Heidän tapaamisensa muutoinkaan ei ole tässä se jutun ydin, he ovat tavanneet muutoinkin harvoin.
En kyllä ymmärrä mitä olen hävinnytkään. Seurustelumme jatkuu edelleen ja suhde on monella mittarilla mitattuna hyvä. Itse lähinnä pohdin, että tulisiko minun suhtautua tähän asiaan yhtä huolettomasti, kuin vaikka johonkin julkkisihastukseen, joita takuulla kaikilla miehillä on (ja naisilla yhtä lailla)
On ikävää olla epävarma, kun ei tässä enää olla teinejä ja kuvittelin ettei tällaiset ongelmat enää kuulu aikuisten seurustelusuhteisiin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit antanut asian olla. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta voit kyllä vaikuttaa siihen millainen tulevaisuutesi on. Jos haluat tämän kyseisen miehen kanssa olla, niin ei sitä turhalla mustasukkaisuudella kannata pilata. Itse kysyisin mieheltä suoraan, ja antaisin sen asian sitten olla. Että naiset jaksaa sitten draamaa joka asiasta🤷
En ikimaailmassa suostuisi siihen, että seurustelukumppanini käskisi minun lopettaa sellaisen ystävän tapaaminen, jonka olen tuntenut vuosia tai jopa kymmeniä vuosia. Enkä vaatisi toiselta sellaista.
Sinä vaadit ja mies valitsi mieluummin jatkaa yhteydenpitoa ystäväänsä, vedä siitä johtopäätökset ja joko eroa tai hyväksy, että tuo ystävä on miehellesi tärkeä ja tulee olemaan hänen elämässään mukana.
Miehen exät uupuu tuosta, että mitä niille kuuluu.
Minulla on tuollainen iki-ihastus ja olen nainen. Voin kertoa että ei se auta vaikka kieltäisit tapaamiset. Olen välillä ollut tapaamatta monta vuotta tuota miestä, mutta kun tapaan niin tilanne on aivan sama kuin ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ihastunut tuohon naiseen, mutta nainen ei lämpene...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole selvää että sinun on aika poistua jos kerran sanelit ehtoja ja hävisit?
Olen valmis myöntämään, että ehtojen sanelu oli tyhmää ja sorruin siihen riitatilanteessa. Heidän tapaamisensa muutoinkaan ei ole tässä se jutun ydin, he ovat tavanneet muutoinkin harvoin.
En kyllä ymmärrä mitä olen hävinnytkään. Seurustelumme jatkuu edelleen ja suhde on monella mittarilla mitattuna hyvä. Itse lähinnä pohdin, että tulisiko minun suhtautua tähän asiaan yhtä huolettomasti, kuin vaikka johonkin julkkisihastukseen, joita takuulla kaikilla miehillä on (ja naisilla yhtä lailla)
On ikävää olla epävarma, kun ei tässä enää olla teinejä ja kuvittelin ettei tällaiset ongelmat enää kuulu aikuisten seurustelusuhteisiin.
Ap
Oleppa nyt rehellinen itsellesi. Mies on ihastunut kuin teinipoika :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystytkö elämään sen asian kanssa että mies haluaisi mieluummin jonkun muun kuin sinut? Ja jos naisele tulee ero, mies on taatusti heti valmiina. Et pysty mitenkään kieltämällä muuttamaan tuota tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole selvää että sinun on aika poistua jos kerran sanelit ehtoja ja hävisit?
Olen valmis myöntämään, että ehtojen sanelu oli tyhmää ja sorruin siihen riitatilanteessa. Heidän tapaamisensa muutoinkaan ei ole tässä se jutun ydin, he ovat tavanneet muutoinkin harvoin.
En kyllä ymmärrä mitä olen hävinnytkään. Seurustelumme jatkuu edelleen ja suhde on monella mittarilla mitattuna hyvä. Itse lähinnä pohdin, että tulisiko minun suhtautua tähän asiaan yhtä huolettomasti, kuin vaikka johonkin julkkisihastukseen, joita takuulla kaikilla miehillä on (ja naisilla yhtä lailla)
On ikävää olla epävarma, kun ei tässä enää olla teinejä ja kuvittelin ettei tällaiset ongelmat enää kuulu aikuisten seurustelusuhteisiin.
Ap
Itse käyttäytyisin tuossa tilanteessa kuin teini. Eli en suostuisi kakkoseksi.
Jos tilanne olisi vain tuo tapaaminen, niin ei olisi huolestuttavaa. Itse ujostelen, punastelen ja sönkkään aina, jos tapaan sattumalta vaikka naapurin mummon. Olen vain tosi ujo.
Mutta tuo ihannointi ja kaipuu vähän muuttaa tilannetta ellei mies sitten käyttäydy kaikkia kohtaan samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle olisi liian kova paikka olla ”varavaihtoehto”, kun jumalainen olento ei ole saatavilla... Lähtisin suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Miehen exät uupuu tuosta, että mitä niille kuuluu.
Exät ei vaivaa mun mieltä yhtään. Niihin mies ei pidä yhteyttä, ei puhu heistä silmät tuikkien, eikä kuvaile heitä jumalaisiksi...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tunteesi on se, että olet tälle naiselle mustasukkainen ja kateellinen, sinun on paras erota. Tätä taistelua et voi voittaa, ja taisteluun olet jo lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö elämään sen asian kanssa että mies haluaisi mieluummin jonkun muun kuin sinut? Ja jos naisele tulee ero, mies on taatusti heti valmiina. Et pysty mitenkään kieltämällä muuttamaan tuota tilannetta.
Tämä on se kysymys.
Tilanne tasoittuisi, jos sinäkin ihastuisit tulenpalavasti johonkin toiseen mieheen, mutta et pettäisi. Pyörittelisit vain mielessäsi sitä toista miestä.
Tuo miehesi ihastus on selvästi yksipuolista, mutta ei sen vähemmän todellista sille miehelle itselleen.
Aika moni ei pystyisi sellaisen kanssa elämään puolisona, sillä onhan se henkistä pettämistä, vaikkei ns oikeaa fyysistä olekaan. Naiset kai pitävät henkistä pettämistä pahempana kuin fyysistä ja miehet taas fyysistä.
Eli toisinpäin se olisi sama kuin että sinä olisit paneskellut jonkun toisen kanssa vuosikaudet ja selittäisit miehellesi, että ei se toinen mies sinulle mitään merkitse, se on vain ollut jumalaista seksiä.
Eli painostat riitatilanteessa miestä sanomaan, että hänen mielestään kaunis nainen on kaunis ja suutut siitä. Sen jälkeen käsket miehen katkaisemaan yhteydet ystäväänsä, jonka kanssa ovat tunteneet 20 vuotta.
Ihan tosissasiko kysyt, että oletko kohtuuton?
Ehdotan, että hoidat itsetunto-ongelmasi kuntoon ja tajuat, ettei hyvään suhteeseen kuulu toisen kontrollointi ja vasta sen jälkeen harkitset seurustelua. Ja joo, et ole hävinnyt mitään, koska seurustelette edelleen, mutta merkkaako kumppanin onnellisuus mitään?
En ymmärrä, mistä te siis alun perin riitelitte. Siitä, että nainen näytti hyvältä?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä te siis alun perin riitelitte. Siitä, että nainen näytti hyvältä?
Ilmeisesti ja ymmärrettävästi siitä, kun mies on yhä todella ihastunut toiseen naiseen.
Kyllä se olisi iso kriisi jokaisessa suhteessa, vaikka sellaista tapahtuu. Olen itse ihastunut vieraaseen ja varoin kyllä paljastamasta ihastukseni määrää miehelleni, koska hänellä on sen verran hyvä itsetunto, että olisi ottanut samantien eron.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mistä te siis alun perin riitelitte. Siitä, että nainen näytti hyvältä?
Riita lähti siis siitä, kun halusin selvennystä siihen miksi miehen käytös oli niin outoa kun naiskaveri tuli moikkaamaan. Mies ei siis myöntänyt ihastusta, vaan kysymyksessä on hänelle tärkeä ystävyys ja tuntee arvostusta ja kunnioitusta ja kiitollisuutta kun on saanut niin tärkeitä neuvoja tältä ystävältään. Painostin (tyhmää, myönsin jo) tivaamalla, että naisen ulkonäkö ei siis ollut syy teinipoikamaiseen punasteluun, jolloin sain sen mitä tilasin ja mies tokaisi, että on kaunis, jumalaisen kaunis.
Kuulostaa typerältä, mutta luotan siihen ettei lukijoidenkaan riidat ole loogisia ja järkeviä, ainakaan tällä tavalla aukikirjoitettuna..
Ap
Eikö ole selvää että sinun on aika poistua jos kerran sanelit ehtoja ja hävisit?