Kannattaako ottaa vaihtari perheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö vaihtarille olla polkupyörä?

Ei. Ei meillä edes pääse sillä juuri mihinkään. Toki jos koulumatka pitää kulkea pyörällä niin tietenkin sitten pitää olla.

Järjestö kustantaa bussikortin koulumatkoihin. (Siksi muuten se koulu kannattaa valita sen verran kauempaa että tarvii bussikortin...)

Oikeastaan harva järjestö tekee näin, oppilas maksaa bussimatkat itse. Rotary taitaa olla ainoa joka maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon se vaihtari haluaa viettää perheen kanssa aikaa?

Ajattelin, että voitaisiin ottaa vaihtari, kun lapsi menee kolmannelle luokalle kouluun. Eli jonkun vuoden päästä. Viihtyisikö se vaihtari meidän kanssa, lähtisi mökille ja Helsinkiin teatteriin ym viikonloppuna?

Lapsi on joka toisen viikonlopun isällään. Pitäiskö mun sitten keksiä sen vaihtarin kanssa yhteistä ohjelmaa? Tai siis, haluaako sellainen vaihtari kiertää kanssani museoissa ja teattereissa?

Kun valitsee huolella sopivan nuoren, ei pitäisi olla ongelmaa. Otat vaikka museoiden ystävän... Nuorelle kannattaa etsiä 1 tai 2 kivaa harrastusiltaa viikkoon, niin arki menee omalla painollaan.

Tuosta yhdessä olosta ja itsenäisyydestä kannattaa jutella jo ekana päivänä avoimesti. Esim toivooko, että nuori viettää paljon aikaa olkkarissa tai onko itse niin väsynyt, että tarvitsee päivittäin oman hiljaisen hetken ihan yksin.

Moni vaihtari on itsekin eroperheestä. Joskus vaihtari vierailee Suomessakin lasten mukana toisella vanhemmalla.

Eli lukekaa hakemus suurennuslasilla, ja kun nuori on tullut, älkää olettako mitään, vaan kommunikoikaa ja kommunikoikaa.

Ap

Ei se silti aina nappiin mene.

Minäkin ihan itse käsin poimin tuon ranskalaistytön. Hänellä on viisi pienempää sisarusta, joten ajattelin että osaa ainakin olla lapsiperheessä. 

Vihasi, siis kirjaimellisesti vihasi, pienempiä lapsia ja vaati palvelua 24/7.

Ja hän tiesi ihan kaiken paremmin. Järjestö esim maksaa suomen kielen kurssin ja edelyyttää että se käydään. Hän ei suostunut menemään sinne. Ei sitten oppinut suomea ja lähti etuajassa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö vaihtarille olla polkupyörä?

Ei. Ei meillä edes pääse sillä juuri mihinkään. Toki jos koulumatka pitää kulkea pyörällä niin tietenkin sitten pitää olla.

Järjestö kustantaa bussikortin koulumatkoihin. (Siksi muuten se koulu kannattaa valita sen verran kauempaa että tarvii bussikortin...)

Oikeastaan harva järjestö tekee näin, oppilas maksaa bussimatkat itse. Rotary taitaa olla ainoa joka maksaa.

AFS maksoi ainakin tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävän perheellä oli kerran vaihtarityttö Intiasta. Oli tottunut siihen, että kotona on palvelijoita, joita voi kohdella miten vaan ja jotka tekee kaiken.

Ei sopeutunut elämään, jossa pitää siivota huone, osallistua normaaleihin kotitöihin kuten ruoanlaitto, siivous ja pyykinpesu.

Itse olisin kiinnostunut ottamaan vaihtarin, kun lapsi isompi. Mutta meillä ei ole ylimääräistä makuuhuonetta. Pitäisikö itse muuttaa olohuoneeseen ja tehdä vaihtarille oma huone?

Vaihtarit tulevat usein varkkaista perheistä, mutta 90% tiedostaa hyvin Suomen tasa-arvoisuuden ja kotityökulttuurin. Tuo on hankala tilabbe, koska "prinsessaan" ärsyyntyy, vaikka halusisi olla empaattinen. Osa tulee juuri tasa-arvon takia esim Japanista.

Ap

Osa tulee tasa-arvon takia Japanista? Mitä se tarkoittaa? Mulle japanilainen vaihtari kelpaisi.

Vaihtarin saa valita kiinnostavien nuorten joukosta. Järjestö antaa mm todistuksen ja hakukirjeen nähtäväksi. Niissä on tullut vastaan esim "Suomessa kiinnostaa luonto ja tasa-arvo."

Ap

Me liikutaan paljon luonnossa. Kestääkö sen vaihtarin persus yöpyä talvella teltassa lumihangessa talvimakuupussissa?

Täällä on paljon kysymyksiä siitä miten vaihtari kestää/pystyy/viihtyy. Tärkeintä on valita sopiva vaihtari! Me patikoidaan ja mökkeillään paljon, eli valittiin sellainen joka harrastaa itse viikonlopun pituisia maastoratsastusretkiä.

Toisen kerran löytyi oppilas joka oli kasvissyöjä, oma teini hihkui innosta kun perheeseen tuli toinenkin kasvissyöjä.

Kun mies hurahti golfiin, löytyi vaihtari joka harrasti samaa.

Tärkeintä on valita omaan perheeseen sopiva nuori. Ja kyllähän sen vaihdon pointti on että nuori sopeutuu, eli ei kannata liikaa muuttaa omia tottumuksiaan ja nöyristellä ja olla liian varovainen pyytäessään asioita. Pitkän päälle perhe kärsii ja pahimmassa tapauksessa tulee perheen vaihto. Helpompi alusta asti tehdä selväksi että tällaisia me ollaan! Sitä ne tänne tulee kokemaan!

T. 7 entisen oppilaan host äiti

Vierailija kirjoitti:

Siis apua, onko tosiaan paikkoja, missä ihmiselle ei anneta edes omaa huonetta?? En tiennyt, että näin saisi edes tehdä. Aika järkkyä. 

Mä olin itse vaihtarina Brasiliassa 1990-luvulla ja jaoin huoneen vuotta vanhemman host-siskoni kanssa. Ei haitannut yhtään. Ollaan edelleen läheisiä ja yhteydessä, vaikka mun vaihtarivuodesta on jo melkein 30 vuotta. Meillä on ollut Suomessa kaksi vaihtaria, kun omat lapset oli pieniä. Hyvin meni molempien kanssa. Vaihtareille oli meillä oma huone. Ollaan myös edelleen yhteydessä molempien meillä olleiden vaihtareiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö vaihtarille olla polkupyörä?

Ei. Ei meillä edes pääse sillä juuri mihinkään. Toki jos koulumatka pitää kulkea pyörällä niin tietenkin sitten pitää olla.

Järjestö kustantaa bussikortin koulumatkoihin. (Siksi muuten se koulu kannattaa valita sen verran kauempaa että tarvii bussikortin...)

Oikeastaan harva järjestö tekee näin, oppilas maksaa bussimatkat itse. Rotary taitaa olla ainoa joka maksaa.

AFS maksoi ainakin tuolloin.

Maksaa yhä. 3km taisi olla raja...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö vaihtarille olla polkupyörä?

Ei. Ei meillä edes pääse sillä juuri mihinkään. Toki jos koulumatka pitää kulkea pyörällä niin tietenkin sitten pitää olla.

Järjestö kustantaa bussikortin koulumatkoihin. (Siksi muuten se koulu kannattaa valita sen verran kauempaa että tarvii bussikortin...)

Oikeastaan harva järjestö tekee näin, oppilas maksaa bussimatkat itse. Rotary taitaa olla ainoa joka maksaa.

AFS maksoi ainakin tuolloin.

Maksaa yhä. 3km taisi olla raja...?

En muista rajaa, varmaan jotain tuollaista. Meidän vaihtarilla matka oli 6 kilsaa.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää nyt omalle kohdallenne, kyllä vaihtarilla on oltava oma huone josta saa oven kiinni. Host-vanhemmat pienen kämpän olkkarissa voi olla melkoinen kulttuurishokki ja saa vaihtarin pyytämään uutta perhettä ensimmäisen yön jälkeen. Ahdas asuminen voi olla täällä normi, muualla on isot talot ja omat kylppärit. Jos ei ole tilaa ottaa vaihtaria niin sitten ei ota. Btw joku mainitsi takkahuoneen. Sehän on erillinen tila jonne vaihtari ei välttämättä eksy kertaakaan vaihdon aikana. Sellaisen voi hyvin muuntaa host-vanhempien makkariksi tilapäisesti. 

Suonessa on nuoret tottuneet liian hyvään. Meillä on ollut japanista kolme vaihtaria, kaikki jakaa huoneen sisaruksen kanssa kotimaassaan. Sama oli yhden aussipojan kanssa ja viihtyi meidän esiteinin kanssa hyvin samassa huoneessa! Eurooppalaisista italialaiset pärjää jaetussa huoneessa, heidän kulttuurissa se ob ihan normi. Saksalaiset ja jenkit on nirsompia, kiinalaiset, thaimaalaiset ja taiwanilaiset kaikista nirsoimpia koska heistä tulee vaihtoon vaan ne rikkaat.

Paras on jos huoneen jakaa saman ikäisen kanssa, jollain järjestöllä oli ainakin sääntö että pitää myös olla samaa sukupuolta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon se vaihtari haluaa viettää perheen kanssa aikaa?

Ajattelin, että voitaisiin ottaa vaihtari, kun lapsi menee kolmannelle luokalle kouluun. Eli jonkun vuoden päästä. Viihtyisikö se vaihtari meidän kanssa, lähtisi mökille ja Helsinkiin teatteriin ym viikonloppuna?

Lapsi on joka toisen viikonlopun isällään. Pitäiskö mun sitten keksiä sen vaihtarin kanssa yhteistä ohjelmaa? Tai siis, haluaako sellainen vaihtari kiertää kanssani museoissa ja teattereissa?

Kun valitsee huolella sopivan nuoren, ei pitäisi olla ongelmaa. Otat vaikka museoiden ystävän... Nuorelle kannattaa etsiä 1 tai 2 kivaa harrastusiltaa viikkoon, niin arki menee omalla painollaan.

Tuosta yhdessä olosta ja itsenäisyydestä kannattaa jutella jo ekana päivänä avoimesti. Esim toivooko, että nuori viettää paljon aikaa olkkarissa tai onko itse niin väsynyt, että tarvitsee päivittäin oman hiljaisen hetken ihan yksin.

Moni vaihtari on itsekin eroperheestä. Joskus vaihtari vierailee Suomessakin lasten mukana toisella vanhemmalla.

Eli lukekaa hakemus suurennuslasilla, ja kun nuori on tullut, älkää olettako mitään, vaan kommunikoikaa ja kommunikoikaa.

Ap

Ei se silti aina nappiin mene.

Minäkin ihan itse käsin poimin tuon ranskalaistytön. Hänellä on viisi pienempää sisarusta, joten ajattelin että osaa ainakin olla lapsiperheessä. 

Vihasi, siis kirjaimellisesti vihasi, pienempiä lapsia ja vaati palvelua 24/7.

Ja hän tiesi ihan kaiken paremmin. Järjestö esim maksaa suomen kielen kurssin ja edelyyttää että se käydään. Hän ei suostunut menemään sinne. Ei sitten oppinut suomea ja lähti etuajassa pois.

Ei välttis mene, ei. Voi käydä huono tuuri. :/

Joskus käykin hyvä tuuri. Otimme kerran perheenvaihtajan, joka ei vaikuttanut ns "meidän nuorelta", mutta arki menikin kivasti ja yhteydenpito on jatkunut lämpimänä sen jälkeenkin. Toi meille iloa.

Ap

Voishan sitä ottaa jonkun tytön. T. Poikamies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne vaihtarit on käytännössä teini-ikäisiä lapsia. Eli näkeekö tässä kukaan mitään riskiä ollenkaan?! Jos et jo tässä vaiheessa tajua mitä tarkoitan, niin olkoot....

Mä ainakin mietin näitä riskejä.

Mitä, jos se alkaa kokeilla alkoholia? Entä, jos se hankkii seurustelukumppanin ja yrittää raahata sen kotiin yöksi? Entäs, jos se tulee raskaaksi? Voiko sen jättää yöksi yksin kotiin viikonloppuna satunnaisesti vai järkkääkö se bileet? Entä jos se käyttää h u u meitä?

Järjestöillä on tarkat säännöt. Jos rikkoo niitä niin vaihtari lähetetään kotiin. Jos on pieni rikkomus esim lintsaa koulusta niin saa varoituksen ja keskustellaan, tai jos vaikka rikkoo kotiintuloaikoja ja perheen sääntöjä. Jos rikkoo lakia (alkoholi, huumeet, auton ajaminen jne) joutuu ensimmäiselle lennolle kotiin. Sama jos tulee raskaaksi tai saa jonkun raskaaksi niin kotimatka kutsuu. Yksin kotiin ei saa jättää, ei ne kotiin ketään raahaa ilman host vanhempien lupaa.

Ja ei ne tänne loppuelämäksi jää! 3-12 kk on se normi ja tosiaan heitä sitoo tarkemmat säännöt kun normiteinejä. He myös tietävät että kotiinlähtö on hintana jos törttöilee. Niin ja muistakaa myös että moni tulee kulttuureista joissa ei esim biletys teininä kuulu, esim Aasiasta

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä prosessi se vaihtarin ottaminen on? Pitääkö alkaa valmistautua kuinka monta vuotta etukäteen?

Meille nopeimmassa tapauksessa meni kuukausi (aiempi perhe perui kun vamhemmat erosi ja tarvittiin pikaisesti uusi perhe). Normaalisti oppilaita on "saatavilla" aina puoli vuotta ennen tänne tuloa. Ja tulee ainakin joissai järjestöissä pitkin vuotta etenkin jos on lyhytaikainen!

Itse toimin eräässä järjestössä tukihenkilönä ja voin sanoa että suurimmat ongelmat perheissä tulee siitä että ei kommunikoida ja etenkin siitä että nöyristellään. Pitää muistaa että suomalaiset teinit ovat maailman itsenäisimpiä! Heillä vaihdossa ollessa suurin ongelma on että kohdellaan kun lasta eikä esim rajoista ja säännöistä keskustella. Siksi moni perhe myös olettaa että Suomeen tulevan vaihtarin kanssa on tietenkin sama! Suurimmassa osassa kulttuureita (etenkin USA, Aasia, Etelä-Eurooppa) teineillä on ihan lasten säännöt verrattuna Suomeen. Ei saa mennä minnekään ilman että ilmoittaa kenen kanssa ja miksi, joka päivällinen syödään yhdessä ilman poikkeuksia, kavereiden luo ei mennä ennenkun läksyt on tehty ja kotiintuloajoista tai muista säännöistä ei keskustella, vaan vanhempi käskee.

Kun nuori sitten tulee tuollaisista oloista Suomeen jossa isäntäperhe heti kättelyss kyselee että mikä olisi sopiva kotiintuloaika ja sopiiko a, b ja c niin nuorille voi hurahtaa se vapaus päähän! Suurin osa Suomeen tulevista vaihtareista tarvitsee tarkat säännöt ja enemmän käskyttelyä koska siihen he ovat tottuneet ja se tuo heille turvaa tietää uudessa kulttuurissa ja perheessä tasan tarkkaan miten toimia. Muistakaa että heille ihan kaikki on uutta ja ihmeellistä, eli voi tarkat säännöt auttaa sopeutumaan!

Olen ollut tukihenkilönä vuodesta 2002. Eli oppilaita ja perheitä on tässä välissä ollut PALJON! Yksikään ei ole valittanut liian tarkoista säännöistä (ellei ensin anna vapaita käsiä kaikkeen ja sitten yritä korjata laittamalla sääntöjä vasta parin kuukauden jälkeen!). Ja välillä kemiat ei kohtaa ja silloin voi aina vaihtaa perhettä (sekä oppilaan että perheen aloituksesta siis), ei ole kummankaan etu olla perheessä jossa ei ole hyvä olla tai perheellä ei ole luontevaa olla. Toki perheenvaihto saattaa kestää sellaisen kuukauden kun etsitään uusi perhe tilalle, eli kannattaa siksi puhua ongelmista ajoissa ja pyytää meiltä tukihenkilöiltä apua ennenkun pinna palaa ja tulee fiilis että oppilaan haluaa pihalle heti!

Vierailija kirjoitti:

Itse toimin eräässä järjestössä tukihenkilönä ja voin sanoa että suurimmat ongelmat perheissä tulee siitä että ei kommunikoida ja etenkin siitä että nöyristellään. Pitää muistaa että suomalaiset teinit ovat maailman itsenäisimpiä! Heillä vaihdossa ollessa suurin ongelma on että kohdellaan kun lasta eikä esim rajoista ja säännöistä keskustella. Siksi moni perhe myös olettaa että Suomeen tulevan vaihtarin kanssa on tietenkin sama! Suurimmassa osassa kulttuureita (etenkin USA, Aasia, Etelä-Eurooppa) teineillä on ihan lasten säännöt verrattuna Suomeen. Ei saa mennä minnekään ilman että ilmoittaa kenen kanssa ja miksi, joka päivällinen syödään yhdessä ilman poikkeuksia, kavereiden luo ei mennä ennenkun läksyt on tehty ja kotiintuloajoista tai muista säännöistä ei keskustella, vaan vanhempi käskee.

Kun nuori sitten tulee tuollaisista oloista Suomeen jossa isäntäperhe heti kättelyss kyselee että mikä olisi sopiva kotiintuloaika ja sopiiko a, b ja c niin nuorille voi hurahtaa se vapaus päähän! Suurin osa Suomeen tulevista vaihtareista tarvitsee tarkat säännöt ja enemmän käskyttelyä koska siihen he ovat tottuneet ja se tuo heille turvaa tietää uudessa kulttuurissa ja perheessä tasan tarkkaan miten toimia. Muistakaa että heille ihan kaikki on uutta ja ihmeellistä, eli voi tarkat säännöt auttaa sopeutumaan!

Olen ollut tukihenkilönä vuodesta 2002. Eli oppilaita ja perheitä on tässä välissä ollut PALJON! Yksikään ei ole valittanut liian tarkoista säännöistä (ellei ensin anna vapaita käsiä kaikkeen ja sitten yritä korjata laittamalla sääntöjä vasta parin kuukauden jälkeen!). Ja välillä kemiat ei kohtaa ja silloin voi aina vaihtaa perhettä (sekä oppilaan että perheen aloituksesta siis), ei ole kummankaan etu olla perheessä jossa ei ole hyvä olla tai perheellä ei ole luontevaa olla. Toki perheenvaihto saattaa kestää sellaisen kuukauden kun etsitään uusi perhe tilalle, eli kannattaa siksi puhua ongelmista ajoissa ja pyytää meiltä tukihenkilöiltä apua ennenkun pinna palaa ja tulee fiilis että oppilaan haluaa pihalle heti!

No mun kokemus tukihenkilöstä on kyllä se, että perheen nimenomaan odotetaan menevän mutkille.

Ja kai sinäkin tajuat, että ei normaalissa perheessä vaan ole mahdollisuuksia loputtomiin jankata esimerkiksi sitä, että pitääkö astianpesukone täyttää noin vai näin vai mitenkä päin.

Aika moni hurahtaa kyllä tähän hommaan😁 Kun kerran on ottanut vaihtarin niin kummasti aina parin vuoden välein tulee fiilis ottaa uusi! Meillä on ollut yhteensä kolme vaihtaria. Ensiksi japanilainen poika joka oli aivan ihana! Sitten vähemmän ihana austalialainen prinsessa joka ei edes yrittänyt sopeutua ja valitti vaan miten Helsingissä ei ole Apple-kauppaa ja ärsyttää kun on tullut vaihtarikiloja niin ei mahdu enää 300 euron farkkuihinsa. Hän lähtikin jo koti-ikävän takia kotiin kolmen kuukauden jälkeen. Siitä toivuttiin pari vuotta mutta viime vuonna taas uusi vaihtari, silloin thaimaalainen tyttö. Maailman kiltein, reippain ja sydämellisin! Itkettiin molemmat kovasti kun koronan takia tuli äkkilähtö kotiin ja ikävä on kova! Ehkä ensi vuonna taas uudestaan😊

Moni kaverikin joka on kerran ottanut vaihtarin ottavat moneen kertaan, eli ei se niin kauheaa voi olla😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse toimin eräässä järjestössä tukihenkilönä ja voin sanoa että suurimmat ongelmat perheissä tulee siitä että ei kommunikoida ja etenkin siitä että nöyristellään. Pitää muistaa että suomalaiset teinit ovat maailman itsenäisimpiä! Heillä vaihdossa ollessa suurin ongelma on että kohdellaan kun lasta eikä esim rajoista ja säännöistä keskustella. Siksi moni perhe myös olettaa että Suomeen tulevan vaihtarin kanssa on tietenkin sama! Suurimmassa osassa kulttuureita (etenkin USA, Aasia, Etelä-Eurooppa) teineillä on ihan lasten säännöt verrattuna Suomeen. Ei saa mennä minnekään ilman että ilmoittaa kenen kanssa ja miksi, joka päivällinen syödään yhdessä ilman poikkeuksia, kavereiden luo ei mennä ennenkun läksyt on tehty ja kotiintuloajoista tai muista säännöistä ei keskustella, vaan vanhempi käskee.

Kun nuori sitten tulee tuollaisista oloista Suomeen jossa isäntäperhe heti kättelyss kyselee että mikä olisi sopiva kotiintuloaika ja sopiiko a, b ja c niin nuorille voi hurahtaa se vapaus päähän! Suurin osa Suomeen tulevista vaihtareista tarvitsee tarkat säännöt ja enemmän käskyttelyä koska siihen he ovat tottuneet ja se tuo heille turvaa tietää uudessa kulttuurissa ja perheessä tasan tarkkaan miten toimia. Muistakaa että heille ihan kaikki on uutta ja ihmeellistä, eli voi tarkat säännöt auttaa sopeutumaan!

Olen ollut tukihenkilönä vuodesta 2002. Eli oppilaita ja perheitä on tässä välissä ollut PALJON! Yksikään ei ole valittanut liian tarkoista säännöistä (ellei ensin anna vapaita käsiä kaikkeen ja sitten yritä korjata laittamalla sääntöjä vasta parin kuukauden jälkeen!). Ja välillä kemiat ei kohtaa ja silloin voi aina vaihtaa perhettä (sekä oppilaan että perheen aloituksesta siis), ei ole kummankaan etu olla perheessä jossa ei ole hyvä olla tai perheellä ei ole luontevaa olla. Toki perheenvaihto saattaa kestää sellaisen kuukauden kun etsitään uusi perhe tilalle, eli kannattaa siksi puhua ongelmista ajoissa ja pyytää meiltä tukihenkilöiltä apua ennenkun pinna palaa ja tulee fiilis että oppilaan haluaa pihalle heti!

No mun kokemus tukihenkilöstä on kyllä se, että perheen nimenomaan odotetaan menevän mutkille.

Ja kai sinäkin tajuat, että ei normaalissa perheessä vaan ole mahdollisuuksia loputtomiin jankata esimerkiksi sitä, että pitääkö astianpesukone täyttää noin vai näin vai mitenkä päin.

Oho! Ei kyllä ole ok! Tietenkin alussa voi olla että joutuu sanomaan moneen kertaan mutta kyseessä on kuitenkin fiksut nuoret eikä pikkulapset! Kyllä siinä tukihenkilön kuuluu puuttua ja olla järjestöön yhteydessä joka taas puhuu nuoren omille vanhemmille ja jos ei asiat ala sujumaan niin perheen vaihto tms. Ei ketään tyhjentämättömän tiskikoneen takia kotiin lähetetä, mutta onhan isäntäperheen kokemus monissa tapauksissa jopa tärkeämpi kuin oppilaan! Ensinnäkin siksi että isäntäperheet on muutenkin kiven alla eli hyviä ei ole varaa missata, mutta lisäksi koko vaihdon pointtihan on että nuori pääsee kokemaan uutta kulttuuria ja erilaista arkea, eli jo lähtökohtaisesti nuori on se jonka kuuluu sopeutua enemmän. Tietenkin tämä normaalisti menee ns. hyvässä symbioosissa ja perhe automaattisesti myös muuttuu ja oppii uusia tapoja ja asioita, mutta sen pitää tulla itsestään eikä siksi ettei oppilas suostu tekemään kuten pyydetään.

Jep, noi vaihtarit tulee usein jenkeistä varakkaista kodeista. Joten voi tulla teinitytölle järkytys jos joutuu Suomessa asumaan kerrostalossa ja syömään suomalaisia ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon se vaihtari haluaa viettää perheen kanssa aikaa?

Ajattelin, että voitaisiin ottaa vaihtari, kun lapsi menee kolmannelle luokalle kouluun. Eli jonkun vuoden päästä. Viihtyisikö se vaihtari meidän kanssa, lähtisi mökille ja Helsinkiin teatteriin ym viikonloppuna?

Lapsi on joka toisen viikonlopun isällään. Pitäiskö mun sitten keksiä sen vaihtarin kanssa yhteistä ohjelmaa? Tai siis, haluaako sellainen vaihtari kiertää kanssani museoissa ja teattereissa?

Kun valitsee huolella sopivan nuoren, ei pitäisi olla ongelmaa. Otat vaikka museoiden ystävän... Nuorelle kannattaa etsiä 1 tai 2 kivaa harrastusiltaa viikkoon, niin arki menee omalla painollaan.

Tuosta yhdessä olosta ja itsenäisyydestä kannattaa jutella jo ekana päivänä avoimesti. Esim toivooko, että nuori viettää paljon aikaa olkkarissa tai onko itse niin väsynyt, että tarvitsee päivittäin oman hiljaisen hetken ihan yksin.

Moni vaihtari on itsekin eroperheestä. Joskus vaihtari vierailee Suomessakin lasten mukana toisella vanhemmalla.

Eli lukekaa hakemus suurennuslasilla, ja kun nuori on tullut, älkää olettako mitään, vaan kommunikoikaa ja kommunikoikaa.

Ap

Haahaahaa, mun ex ei ikinä, IKINÄ päästäisi mun luona asuvaa vaihtaria ovensa sisäpuolelle. Ei taatusti. En ole itsekään hänen luonaan käynyt porttia pidemmällä.

Minkä järjestön kautta kannattaa ottaa vaihtari?

Vierailija kirjoitti:

Minkä järjestön kautta kannattaa ottaa vaihtari?

Itsellä kokemuksia vain Afs -järjestöstä, ja prosessi meni hyvin. Ohjeet ja tuki ok.