Mä välillä niin syvästi ihmettelen, miten omatkaan lapset
Ei ymmärrä, miten lahjakas heidän äitinsä on!
Mä osaan matkia eläimiä, kissaa, koiraa, hevosta, lehmää ja laulavaa villikoiraa!
Annoin ääninäytteen laulavasta villikoirasta, ja mitä 13- ja 14-vuotiaat siihen sanoivatkaan: "äiti, turpa kiinni, sä oot ihan sekasi!" "Äiti, hiljaa, mä yritän nukkua!"
What?!
Onko kellään samanlaista kotona, vertaistukea?
Kommentit (13)
Mahtaisiko vika olla isänsä puolelta tulleissa geeneissä? 🤔
Olisko käynyt niin, että lapset eivät ole aivan yhtä lahjakkaita, jos kerran eivät silkkaa neroutta arvosta?
Lapset on just tollasia latistusmankeleita. Ei mitään tukea, ymmärrystä saati ihailua. Ne estää sua elämästä. Jätä ne, ansaitset parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisko käynyt niin, että lapset eivät ole aivan yhtä lahjakkaita, jos kerran eivät silkkaa neroutta arvosta?
Kyllä neki vielä ulisee 😂
Vierailija kirjoitti:
Lapset on just tollasia latistusmankeleita. Ei mitään tukea, ymmärrystä saati ihailua. Ne estää sua elämästä. Jätä ne, ansaitset parempaa.
😂😂
Teineillä on lyhyt vaihe, kun ne häpeää tekipä vanhemmat suunnilleen mitä tahansa. Aikuisempana osaavat arvostaa sitä, että vahemmat osasivat matkia eläimiä tai mitä nyt kenenkin vanhemmat sitten osasivatkaan. Iloa, luovuutta, hassuttelua ja rohkeutta tässä maailmassa ei ole liikaa.
Mutta oi miten kuulostaa niin ihanalta, äsken ulisin vähän hiljempaa, ja kohta vessasta kuului kuinka pieni laulava villikoira vastasi takaisin, 4-v tyttö se osaa vähintään yhtä hienosti ulista kuin äitinsäkin!
Mun sydämeni sulaaa... ♥️
Ap
Äänestän päivän sanaksi latistusmankelia.
Mutta mitä minun korvani kuulivatkaan!!
Kysyin tältä pikkuvillikoiralta, kuulostinko minä oikealta laulavalta koiralta, niin tämä vastaa: "Et, sä kuulostit ihan oikealta ihmissudelta"
🐺
Ap masentuu ja lähtee nukkumaan.
MAU.
Leila Koo kirjoitti:
Teineillä on lyhyt vaihe, kun ne häpeää tekipä vanhemmat suunnilleen mitä tahansa. Aikuisempana osaavat arvostaa sitä, että vahemmat osasivat matkia eläimiä tai mitä nyt kenenkin vanhemmat sitten osasivatkaan. Iloa, luovuutta, hassuttelua ja rohkeutta tässä maailmassa ei ole liikaa.
No mä olen saanut kuulla, miten lapsi olisi halunnut normaalin äidin. Että elämä olisi silloin ollut ihan toisenlaista.
Niinpä. En ole minäkään itse valinnut outouttani.
Nyt ovat aikuisia, 25-32 v. Huomaan kyllä käytöksestään, että äitiä yritetään kohteliaasti ymmärtää. Kun ymmärtävät itsekin, millainen suoritus yh-äitinä olo on minulle ollut. Ja olisin ollut enemmän elementissäni kirmaillen vapaasti metsän eläimenä.
Ja mä oikeesti annoin kaikkeni, se ulina tuli syvältä sielusta, niinkuin vaan tuolla villikoiralla voi tulla!