Lue keskustelun säännöt.
Inhottaa ja kyllästyttää olla niin arka vässykkä ja herkkäluonteinen
06.09.2020 |
En osaa sanoa ihmisille ei, ja haluan miellyttää kaikkia. Pelkään kaikkia konflikteja ja sellaiseen joutuessani en osaa sanoa yhtään mitään puolustuksekseni. Itken helposti. Välttelen epämiellyttäviä asioita, ihan hammaslääkäristä lähtien. En pysty lukemaan vaikkapa uutisia jossa käsitellään eläinrääkkäystä, ne pyörii mielessä päiväkausia. En halua olla vastuussa mistään vähääkään tärkeästä asiasta kun itseluottamus on ihan nollatasoa ja pelkään että mokaan. Pelkään kaikkia isoja muutoksia elämässä, kuitenkin olen joskus tosi kyllästynyt kaikkeen mutten silti pysty enkä halua muuttaa mitään kun tätä samaa rataa on niin helppo ja turvallinen kulkea.
Mistä tällainen johtuu, miten voi muuttua? Auttaako joku terapia tms? Muita samanlaisia?
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin tuollainen aina nuorempana. Sitten tuli 40 kriisi ja siitä kuoriutui ulos ihan erilainen ihminen. En ole enää ollenkaan arka, herkkä enkä ujo, vaikka olin sitä ihan riesaksi asti ennen. En tietoisesti tehnyt asian mitään enkä yrittänyt muuttaa itseänii, en käynyt terapiassa tai mitään.
Tämä palsta auttaa kun lukee satunnaisesti ketjuja. Tajuaa että ihmiset on melko tyhmiä ja on sitä ns "yläluokkaa" ajatyeöeltaan muihin verrattuna.
Ap kuitenkin fiksu niin miksi nolostella tollojen vuoksi, enemmistö varsinaisia pässejä. Monenko keskivertoketjun vastaajan kanssa viitsisit väitellä kasvokkain ennenkuin huomaisit että todella tollo! Ei saa hävetä itseään, olkaa ajatus ja itse positiivisia (vrt keho positiivisuus)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla samanlaista. Olen 40-vuotias. Ikä on ehkä vähän helpottanut asiaa, mutta edelleen koen monet luonteenpiirteeni sellaisiksi, että ne haittaavat elämää. En ole sosiaalisesti kovinkaan lahjakas ja pelkään kaikkia uusia tilanteita. Häpeän itseäni ja tuntuu, että jännittämiseni näkyy kilometrin päähän. Myös esimies (minua nuorempi) sanoo usein, että pitäisi olla rohkeampi palavereissa. Nämä tilanteet lannistavat ja tuntuu, että olen ihan vääränlainen ihminen tähän maailmaan.
Mun on vaikea uskoa, että mikään terapia auttaisi. Eniten auttaa, kun olen sellaisessa seurassa, jossa mut hyväksytään omana itsenäni.
Vierailija kirjoitti:
Minulla samanlaista. Olen 40-vuotias. Ikä on ehkä vähän helpottanut asiaa, mutta edelleen koen monet luonteenpiirteeni sellaisiksi, että ne haittaavat elämää. En ole sosiaalisesti kovinkaan lahjakas ja pelkään kaikkia uusia tilanteita. Häpeän itseäni ja tuntuu, että jännittämiseni näkyy kilometrin päähän. Myös esimies (minua nuorempi) sanoo usein, että pitäisi olla rohkeampi palavereissa. Nämä tilanteet lannistavat ja tuntuu, että olen ihan vääränlainen ihminen tähän maailmaan.
Mun on vaikea uskoa, että mikään terapia auttaisi. Eniten auttaa, kun olen sellaisessa seurassa, jossa mut hyväksytään omana itsenäni.
Minusta taas tuntuu että ikä on tehnyt asiaa pahemmaksi. Lisäksi muutun vuosi vuodelta epäsosiaalisemmaksi juuri tuon itseni häpeämisen vuoksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin itselläni tuo miellyttämisen tarve johtuu koulu- ja työpaikkakiusaamisesta (ts. elämän realiteeteista). Muuten elämässä ei pärjää, jos ei mielistele narsistia. Näin se on ja kaikenmaailman terapeuttien on turha väittää muuta.
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.iltale…