Miksi täysi-ikäistä pitäisi painostaa muuttamaan omilleen?

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 16:54"]

Tyttäreni asui kotona 25 vuotiaaksi eikä todellakaan ollut eikä ole mikään reppana, päinvastoin. Esim kävi yksin lääkärissä 10v asti( tiedän, että poikkeuksellista koska hän oli siellä kuulemma ainoa alaikäinen jolle antoivat luvan vetää allekirj kela papereihin) ja  hoiti kauppa-asioita. Hän myös oli ( ja on oikeastaan vieläkin) toisen vanhemman asemassa 8v nuoremmalle pikkuveljelleen, eli jos minua ei poikkeuksellisesti voitu tavoittaa tytär hoiti asiat. On myös hoitanut koulunsa erinomaisesti ja hänellä on nyt yksi hyvä ammatti ja lukee parhaillaan toista. Kasasi minun kanssa huonekalut, teki pikku remppaa ja siivouksia n 12v ikäisestä alkaen. Hoiti upeasti raha-asiansa ja usein auttoi minuakin kun itselläni oli pulaa. Muutti kotoa vasta poika ystävänsä luo.Mutta monet sukulaiset ja tutut olivat silto aina kyselemässä että "eikö se vieläkään ole muuttanut pois?"

No, näiden kyselijöiden lapset olivat muuttaneet pois , 19-20 vuotiaina. VANHEMMAT maksivat asunnot, laskut, pesivät pyykin, veivät kassi kaupalla heille ruokaa jne jne, mitä ihmeen ITSENÄISTÄ ASUMISTA se muka on???

Oma tyttäreni sen sijaan osaa niin siivouksenleipomisen, ruuan laiton,, pyykinpesun, huonekalujen kasaamisen, poraamisen, lamppujen laiton, pikku rempat jne jne...eikä ikinä pyytele minulta rahaa mihinkään. Eli vaikka asuikin 25 vuotiaaksi kanssani hän oli tuhat kertaa itsenäisenpi kuin nämä toiset jotka eivät VIELÄKÄÄN osaa eikä pysty elämään omillaan.

[/quote]

TOTTA, itsenäistyä voi kotonakin jos siihen on tahtoa ja kykyjä ja ellei ole ei itsenäisty vaan jää sossu pummiksi tai vanhenpien elätiksi vaikka muualla asuisikin!

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 17:30"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 16:41"]

Parikymppinen on aivan liian nuori asumaan itsenäisesti. Millä joku 19-22-vuotias kakara edes itsensä elättää? Sopiva ikä muuttaa pois kotoa on 25. 

[/quote]

Tämä kakara muutti 19-vuotiaana pois kotoa, oli vakituinen työpaikka.  22-vuotiaana tämä kakara sai ensimmäisen lapsen, 23-vuotiaana ostin miehen kanssa oman talon ja nyt oon 24v, toinen lapsi syntyy ihan näillä viikoilla.

Et kyllähän se on hyvin paljon kiinni myös kasvatuksesta ja lapsen omasta motivaatiosta etsiä se työpaikka ja aikuistua.

[/quote]

no ei oikeen oo mitään järkeä alkaa leikkiä aikuista kun on vielä lapsehko. ja 19-vuotiaana on aikaisintaan mahdollisuus aloittaa opinnot, ei siinä moni vielä töitä voi hankkia moneen vuoteen.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 17:30"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 16:41"]

Parikymppinen on aivan liian nuori asumaan itsenäisesti. Millä joku 19-22-vuotias kakara edes itsensä elättää? Sopiva ikä muuttaa pois kotoa on 25. 

[/quote]

Tämä kakara muutti 19-vuotiaana pois kotoa, oli vakituinen työpaikka.  22-vuotiaana tämä kakara sai ensimmäisen lapsen, 23-vuotiaana ostin miehen kanssa oman talon ja nyt oon 24v, toinen lapsi syntyy ihan näillä viikoilla.

Et kyllähän se on hyvin paljon kiinni myös kasvatuksesta ja lapsen omasta motivaatiosta etsiä se työpaikka ja aikuistua.

[/quote]

Nimen omaan! Itse muutin jo 16 iässä pois kotoa ja aloin elättämään itseäni siis täysin. Mutta tyttäreni oli kotona 25v asti ja myös tosi itsenäinen. Eli ihminen voi itsenäistyä kotioloissakin tai sitten ei ehkä missään. Se on paljolti kiinni kasvatuksesta ja perusluonteesta, ei siitä missä asuu.Mutta jos tyttäreni olisi vain makoillut kotona ja passauttanut itseään minulla niin olisi sanonut, että menee muualle laiskottelemaan.Kyllä täysi-ikäisen pitää ainakin kotitöitä tehdä ja hoitaa koulu erinomaisesti, sen ymmärrän, että töitä on todella vaikea saada koska ne jaetaan lähinnä suhteilla.

No av:lla periaate tuntuu olevan, että lasta paapotaan pumpulissa lähelle täysi-ikäisyyttä, ja sitten 18-vuotiaana painostetaan muuttamaan omilleen.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 18:28"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 17:30"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 16:41"]

Parikymppinen on aivan liian nuori asumaan itsenäisesti. Millä joku 19-22-vuotias kakara edes itsensä elättää? Sopiva ikä muuttaa pois kotoa on 25. 

[/quote]

Tämä kakara muutti 19-vuotiaana pois kotoa, oli vakituinen työpaikka.  22-vuotiaana tämä kakara sai ensimmäisen lapsen, 23-vuotiaana ostin miehen kanssa oman talon ja nyt oon 24v, toinen lapsi syntyy ihan näillä viikoilla.

Et kyllähän se on hyvin paljon kiinni myös kasvatuksesta ja lapsen omasta motivaatiosta etsiä se työpaikka ja aikuistua.

[/quote]

no ei oikeen oo mitään järkeä alkaa leikkiä aikuista kun on vielä lapsehko. ja 19-vuotiaana on aikaisintaan mahdollisuus aloittaa opinnot, ei siinä moni vielä töitä voi hankkia moneen vuoteen.

[/quote]20-vuotias EI ole lapsi vaan nuori aikuinen. 20-vuotiaalla on täysi oikeus elää aikuisen elämää! Milläs ajattelit estää tuon ikäisen kotoa muuton?? 

Niin kauan kuin lapseni opiskelevat, saavat asua luonani. Valmistuttuaan ja töitä saatuaan asustelevat kotona vielä pari vuotta ja laittavat rahaa säästöön. Omilleen muuttaessaan on sitten pesämuna jota voi hyädyntää tarpeellisiin hankintoihin takuuvuokraan jne. Näin on kaksi vanhinta jo tehnyt.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 18:49"]

Niin kauan kuin lapseni opiskelevat, saavat asua luonani. Valmistuttuaan ja töitä saatuaan asustelevat kotona vielä pari vuotta ja laittavat rahaa säästöön. Omilleen muuttaessaan on sitten pesämuna jota voi hyädyntää tarpeellisiin hankintoihin takuuvuokraan jne. Näin on kaksi vanhinta jo tehnyt.

[/quote]Entä jos aikuinen lapsesi löytää opiskeluaikana kumppanin itselleen? 

Muutin itse pois kotona 18-vuotiaana ja olen asunut sen jälkeen yksin aina 26-vuotiaaksi asti kun valmistuin yliopistosta. Sisareni tosin ovat vielä asuneet yli 20-vuotiaina kotona. Tietenkin se yksin asuminen, opiskeleminen, työssä-käyminen ja laskujen maksaminen sujui, jotenkin mutta nyt jälkeenpäin ajatellen oli siinä kyllä onnea että ei käynyt huonosti kun muutin pois kotoa niin aikaisin.

Lasteni en antaisi muuttaa pois kotoa alaikäisinä. Alle 18-vuotiaana annan muuttaa vain siinä tapauksessa, että menee ulkomaille astetta parempaan sisäoppilaitosmaiseen lukioon. Täysi-ikäisenä voi kotoa lähteä siinä vaiheessa kun opiskeleminen edellyttää muuttamista (esim. yliopisto-opinnot toisella paikkakunnalla). Muussa tapauksessa en haluaisi, että jälkikasvuni lähtisi yhtään mihinkään muualle asumaan. Minusta ainakin kuuluu hankkia kunnollinen opiskelupaikka ennen pois kotoa muuttamista.

Ei mielestäni juuri 20-vuotta täyttänyt ole henkisesti vielä täysin aikuinen vaikka olisi ikäisekseen kypsä ja pärjäisikin omillaan. Monesti olen kadehtinut kotona asuvia sisariani, koska heillä oli vanhemmat henkisenä ja miksei jonkin verran myös taloudellisena tukena. Itse olin alle parikymppisenä ja hieman yli 20-vuotiaana melkein hermoraunio kun välillä teki tiukkaa pärjätä omillaan ja apua ei saanut mistään. Oli joskus melko turvaton olo. En usko, että sisareni ovat siinä iässä tunteneet samanlaista turvattomuutta, koska heistä näkee selvästi että he ovat välittömämpiä ja tulevat paremmin rahallisesti toimeen asuessaan vanhempieni luona.

Ei tarvitse painostaa, jos hän muuten osoittaa ottavansa vastuuta omasta elämästään: hoitaa opiskelunsa itsenäisesti ja osallistuu mukisematta kotitöihin. Jos hän asennoituu niin, että odottaa saavansa ilmaisen täysihoidon, ei anna omaa panostaan yhteisiin töihin, ja vielä jos opiskelu ei maistu ja pelailee vain netissä, niin tarvinnee sen omilleen potkaisun herätykseksi. Kyllähän niitä näkee kolmekymppisiä isin ja äidin nurkissa nyhvääviä. Omista lapsistani en halua sellaisia, ja jos se vaatii sen, että työnnän heidät ovesta ulos, niin teen sen.

Yleensä vanhemmillaan asumisella ei ole mitään tekemistä kehityksen kanssa vaan talouden. Monet haluavat kuitenkin muuttaa omilleen, eivät enää tule vanhempiensa kanssa toimeen, vanhemmat eivät halua enää elättää, opiskelut on toisella paikkakunnalla, halutaan muuttaa seurustelukumppanin kanssa yhteen jne...

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 18:58"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 18:49"]

Niin kauan kuin lapseni opiskelevat, saavat asua luonani. Valmistuttuaan ja töitä saatuaan asustelevat kotona vielä pari vuotta ja laittavat rahaa säästöön. Omilleen muuttaessaan on sitten pesämuna jota voi hyädyntää tarpeellisiin hankintoihin takuuvuokraan jne. Näin on kaksi vanhinta jo tehnyt.

[/quote]Entä jos aikuinen lapsesi löytää opiskeluaikana kumppanin itselleen? 

[/quote]

Hetikö pitäisi yhteen muuttaa? Toinen tyttäreni löysi sen elämänsä rakkauden opiskeluaikanaan. Asui kuitenkin kotona, kuten myös valmistuttuaan ja maksoi minulle 300 ruoasta ja vuokrasta, säästöön hänellä jäi 1000/kk:ssa ja loput humputteluun. Muuttivat yhteen vasta 4v seurustelun jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 19:01"]

Muutin itse pois kotona 18-vuotiaana ja olen asunut sen jälkeen yksin aina 26-vuotiaaksi asti kun valmistuin yliopistosta. Sisareni tosin ovat vielä asuneet yli 20-vuotiaina kotona. Tietenkin se yksin asuminen, opiskeleminen, työssä-käyminen ja laskujen maksaminen sujui, jotenkin mutta nyt jälkeenpäin ajatellen oli siinä kyllä onnea että ei käynyt huonosti kun muutin pois kotoa niin aikaisin.

Lasteni en antaisi muuttaa pois kotoa alaikäisinä. Alle 18-vuotiaana annan muuttaa vain siinä tapauksessa, että menee ulkomaille astetta parempaan sisäoppilaitosmaiseen lukioon. Täysi-ikäisenä voi kotoa lähteä siinä vaiheessa kun opiskeleminen edellyttää muuttamista (esim. yliopisto-opinnot toisella paikkakunnalla). Muussa tapauksessa en haluaisi, että jälkikasvuni lähtisi yhtään mihinkään muualle asumaan. Minusta ainakin kuuluu hankkia kunnollinen opiskelupaikka ennen pois kotoa muuttamista.

Ei mielestäni juuri 20-vuotta täyttänyt ole henkisesti vielä täysin aikuinen vaikka olisi ikäisekseen kypsä ja pärjäisikin omillaan. Monesti olen kadehtinut kotona asuvia sisariani, koska heillä oli vanhemmat henkisenä ja miksei jonkin verran myös taloudellisena tukena. Itse olin alle parikymppisenä ja hieman yli 20-vuotiaana melkein hermoraunio kun välillä teki tiukkaa pärjätä omillaan ja apua ei saanut mistään. Oli joskus melko turvaton olo. En usko, että sisareni ovat siinä iässä tunteneet samanlaista turvattomuutta, koska heistä näkee selvästi että he ovat välittömämpiä ja tulevat paremmin rahallisesti toimeen asuessaan vanhempieni luona.

[/quote]Puhut asiaa. Mielestäni vanhempien luona pitäisi asua 25-vuotiaaksi asti. 20-vuotias on lapsi eikä todellakaan ole kypsä asumaan itsenäisesti. Tuon ikäinen tarvitsee vielä kovasti vanhempien hoivaa ja huolenpitoa. Se kyllä näkyy aikuisena, jos on ollut turvaton lapsuus. 

Ainakin pk-seudulla tarpeeksi halvan asunnon saaminen voi olla ongelma: opiskelija- ja nuorisoasuntoja on vähän ja ne priorisoidaan sellaisille joilla ei ole ennestään asuntoa (esim. muuttavat kauempaa tai edellinen asunto menee alta), vapaiden markkinoiden vuokrat taas ovat usein liian kalliita. Itse pääsin "kyökin kautta kämppään" kun kaverin kämppis meni vaihtoon puoleksi vuodeksi ja minä sain käyttööni hänen huoneensa, sen jälkeen olin tietysti asunnoton joten HOASin kämppä irtosi. Yksi kaverini sen sijaan jonotti HOASille lähemmäs 2 vuotta ennen kuin sai asunnon.

Eihän se tarkoita, että jos asuu vanhempien kanssa, niin on paapottavana toisten nurkissa tekemättä mitään. Voihan esim. parikymppinen käydä töissä ja avustaa kuluissa ja silti asua kotona. Kyllä se vasta on ihmeellistä jos tuon ikäinen niin häiriköi, että pitää saada pois "häiritsemästä" vanhempia. Jos parikymppisellä ei ole kumppania, niin miksi sen pitäisi muuttaa yksinään johonkin pikkukämppään. Tällälailla niitä yksinäisiä saadaan... Itse lähdin opiskelemaan lukion jälkeen toiselle paikkakunnalle, joten oli pakko muuttaa kotoa, mutta jos oisin samalla paikkakunnalla opiskellut, niin en olisi muuttanut. Eivätkä vanhempani olisi sitä varmaan kyllä odottaneet.

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 19:09"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 19:01"]

Muutin itse pois kotona 18-vuotiaana ja olen asunut sen jälkeen yksin aina 26-vuotiaaksi asti kun valmistuin yliopistosta. Sisareni tosin ovat vielä asuneet yli 20-vuotiaina kotona. Tietenkin se yksin asuminen, opiskeleminen, työssä-käyminen ja laskujen maksaminen sujui, jotenkin mutta nyt jälkeenpäin ajatellen oli siinä kyllä onnea että ei käynyt huonosti kun muutin pois kotoa niin aikaisin.

Lasteni en antaisi muuttaa pois kotoa alaikäisinä. Alle 18-vuotiaana annan muuttaa vain siinä tapauksessa, että menee ulkomaille astetta parempaan sisäoppilaitosmaiseen lukioon. Täysi-ikäisenä voi kotoa lähteä siinä vaiheessa kun opiskeleminen edellyttää muuttamista (esim. yliopisto-opinnot toisella paikkakunnalla). Muussa tapauksessa en haluaisi, että jälkikasvuni lähtisi yhtään mihinkään muualle asumaan. Minusta ainakin kuuluu hankkia kunnollinen opiskelupaikka ennen pois kotoa muuttamista.

Ei mielestäni juuri 20-vuotta täyttänyt ole henkisesti vielä täysin aikuinen vaikka olisi ikäisekseen kypsä ja pärjäisikin omillaan. Monesti olen kadehtinut kotona asuvia sisariani, koska heillä oli vanhemmat henkisenä ja miksei jonkin verran myös taloudellisena tukena. Itse olin alle parikymppisenä ja hieman yli 20-vuotiaana melkein hermoraunio kun välillä teki tiukkaa pärjätä omillaan ja apua ei saanut mistään. Oli joskus melko turvaton olo. En usko, että sisareni ovat siinä iässä tunteneet samanlaista turvattomuutta, koska heistä näkee selvästi että he ovat välittömämpiä ja tulevat paremmin rahallisesti toimeen asuessaan vanhempieni luona.

[/quote]Puhut asiaa. Mielestäni vanhempien luona pitäisi asua 25-vuotiaaksi asti. 20-vuotias on lapsi eikä todellakaan ole kypsä asumaan itsenäisesti. Tuon ikäinen tarvitsee vielä kovasti vanhempien hoivaa ja huolenpitoa. Se kyllä näkyy aikuisena, jos on ollut turvaton lapsuus. 

[/quote]

voi herranjumala. Vanhempien hoivaa kakskymppiselle. Anna mun kaikki kestää. 

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 19:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 19:09"]

[quote author="Vierailija" time="16.10.2013 klo 19:01"]

Muutin itse pois kotona 18-vuotiaana ja olen asunut sen jälkeen yksin aina 26-vuotiaaksi asti kun valmistuin yliopistosta. Sisareni tosin ovat vielä asuneet yli 20-vuotiaina kotona. Tietenkin se yksin asuminen, opiskeleminen, työssä-käyminen ja laskujen maksaminen sujui, jotenkin mutta nyt jälkeenpäin ajatellen oli siinä kyllä onnea että ei käynyt huonosti kun muutin pois kotoa niin aikaisin.

Lasteni en antaisi muuttaa pois kotoa alaikäisinä. Alle 18-vuotiaana annan muuttaa vain siinä tapauksessa, että menee ulkomaille astetta parempaan sisäoppilaitosmaiseen lukioon. Täysi-ikäisenä voi kotoa lähteä siinä vaiheessa kun opiskeleminen edellyttää muuttamista (esim. yliopisto-opinnot toisella paikkakunnalla). Muussa tapauksessa en haluaisi, että jälkikasvuni lähtisi yhtään mihinkään muualle asumaan. Minusta ainakin kuuluu hankkia kunnollinen opiskelupaikka ennen pois kotoa muuttamista.

Ei mielestäni juuri 20-vuotta täyttänyt ole henkisesti vielä täysin aikuinen vaikka olisi ikäisekseen kypsä ja pärjäisikin omillaan. Monesti olen kadehtinut kotona asuvia sisariani, koska heillä oli vanhemmat henkisenä ja miksei jonkin verran myös taloudellisena tukena. Itse olin alle parikymppisenä ja hieman yli 20-vuotiaana melkein hermoraunio kun välillä teki tiukkaa pärjätä omillaan ja apua ei saanut mistään. Oli joskus melko turvaton olo. En usko, että sisareni ovat siinä iässä tunteneet samanlaista turvattomuutta, koska heistä näkee selvästi että he ovat välittömämpiä ja tulevat paremmin rahallisesti toimeen asuessaan vanhempieni luona.

[/quote]Puhut asiaa. Mielestäni vanhempien luona pitäisi asua 25-vuotiaaksi asti. 20-vuotias on lapsi eikä todellakaan ole kypsä asumaan itsenäisesti. Tuon ikäinen tarvitsee vielä kovasti vanhempien hoivaa ja huolenpitoa. Se kyllä näkyy aikuisena, jos on ollut turvaton lapsuus. 

[/quote]

voi herranjumala. Vanhempien hoivaa kakskymppiselle. Anna mun kaikki kestää. 

[/quote]

Kukaan täällä ei ole sanonut, että 20-vuotiasta pitäisi hoivata. Henkinen tuki sukulaisilta ja suvulta on tärkeää aikuistuvalle ihmiselle. Minä olen tosiaan itsenäistynyt aikaisin ja lähdin alle parikymppisenä yliopistoon ulkomaille. Olen tasan osannut omat asiani aikanaan hoitaa.

Siltikään en näe siinä mitään ihannoitavaa, että lapsi pitää pukata ulos mahdollisimman aikaisin kotoa kun niin kuuluu tehdä jos hän ei ole vielä saanut opiskelupaikkaa tai kunnollista työpaikkaa. Kunnolliseksi työpaikaksi en normaalisti lue sellaisia, joihin ei tarvitse jotain ylempää koulutusta koska huonoimmin palkatuissa töissä joihin tyypillisesti alle 20-vuotiaita ei-koulutettuja otetaan eivät ole mitenkään mieluisia urakehityksen saati sitten palkkatason kannalta. Tilastollisesti huonosti palkattujen alojen työntekijöillä on Suomessakin pidempiä työttömyysjaksoja elämänsä aikana.

En todellakaan haluaisi, että oma jälkikasvuni aloittaisi työuransa 19-vuotiaana vaan toivoisin heidän jatkavan jossain hyvässä yliopistossa kuten luultavasti tulevat tekemäänkin jos vanhempiensa esimerkkiä seuraavat. Kotona asumisen sivussa toki osa-aikatyötä saa tehdä, mutta muussa tapauksessa arvoistaisin että lapseni keskittyisivät pääsykokeisiin ja hakepapereiden lähettämiseen korkeakouluihin. Opintojen sivussa kyllä kerkeää olla työssä ja harjoitella akateemisillakin aloilla.

Minä asuin kotona nipin napin 21-vuotiaaksi. Lukion jälkeen tein 3-vuorotyötä, poikkeusluvalla sesonkiaikaan jopa 16h vuorokaudessa, ja juuri 21 vuotta täyttäessäni ostin kaksion keskustasta, jonka arvo onkin tässä viiden vuoden aikana mukavasti noussut muutamalla kymmenellä tuhannella.

Rahavainuisille vanhemmilleni on aina ollut selvää, että vuokralle ei muuteta, vaan suoraan omaan asuntoon.

Säälittävintä mielestäni on muuttaa sossupummiksi. Tulee mieleen serkkuni, joka muutti "itsenäisyyttä opettelemaan pois kotoa, ja saadakseen paremmat tuet". Ilman opiskelu- tai työpaikkaa. Tuskin heti saakaan sellaisia, kun kaikki on "niin raskasta".

Vanhemmilla olisi tilaa ja vaikka rahaa ostaa tytölle asunto. Mutta on mukavampaa kun yhteiskunta elättää. 

Te jotka väitätte ettei alle 25v ole valmis asumaan yksinään, katsokaa peiliin ja miettikää minkä pullamössölellipennun ootta kasvattanu. Yli 20v on aikuinen ja luulisi pärjäävän itsekseen. Teininä kun opettelee tekemään kesätöitä, niin on niitä sitten koulun jälkeen helpompi hakea ja jos jatko-opintoja suunnittelee niin töitä voi tehdä vallan mainiosti koulun ohella. 

Haluaisinpa nähdä sen 25-vuotiaan, joka asuu vielä vanhempiensa kotona, on työelämässä ja elää täysin tasaveroisena aikuisena vanhempiensa kanssa. Maksaako hän kolmasosan laskuista? Ostaako hän osansa ruuasta? Siivoaako hän talon ja peseekö hän vanhempiensa vaatteita? Laittaako hän ruokaa tai aamupalaa koko perheelle?