Paikat/matkakohteet joita sydämesi on vienyt

Pohjois-Norjassa on niin kaunista.

Normandiaan kaipaan myös kovasti.

Norja on ihana maa, todella luonnonkaunis maa ja siellä voi oikein aistia sellainen upean ulkoiluilmatunnelman.

Vierailija kirjoitti:

Madeira <3

Samoin. Olen käynyt 4x ja koronan jälkeen toivottavasti taas.

Ventimiglia ja sen ihastuttava vanhakaupunki.

Myös Antibes-Pins saa sydämeni lyömään tiheämmin.

Lissabon ❤❤❤

Malediivit. Vietimme päivän pienellä autiolla saarella ja se oli jotain käsittämätömän upeaa. Olimme siellä mieheni kanssa kaksin, valkoisella hiekalla turkoosin meren ja uskomattoman merielämän ympäröimänä. Snorklasimme, uimme, söimme, rakastelimme. Mieletön kokemus, kun ympärillä velloo tyyni ja kirkastakin kirkkaampi valtameri. Siinä tunsi itsensä hyvin pieneksi ja vähän jännittikin ajatus suurista aalloista. Korkeusero kun merenpintaan oli erittäin matala, kuten tietenkin koko Malediiveilla. Tuntui kuin olisi hypännyt elokuvaan.

Indonesia. Ihmiset on ihania, kieli on hauska, ruoka vaihtelevaa, mutta se on aina seikkailu. Välillä voi käydä Balilla rentoutumassa turistivilskeessä länsimaisemman ruoan parissa, mutta pienemmät, kaukaisemmat saaret, homestay jonkun perheen ruokittavana (tukee paikallisia eikä hotelliketjuja) ja snorklauskamat ja kiikarit ja vaellusvehkeet mukaan. Ei tarvitse muuta. Voi vaan kadota ja rentoutua. Indonesia on vienyt sydämeni enkä oikeastaan halua enää ikinä muualle. Ei ole matkailijalle ehkä helpoin aloituspaikka, matkustaminen on välillä rankkaa ja turhauttavaa mutta sitäkin palkitsevampaa.

Lontoo. Skotlanti. Heti kun tämä hulluus loppuy, niin pakko päästä taas reissuun! Englannin etelärannikkoa olisi myös ihana päästä katselemaan.

Niitä on niin monta, että on vaikeaa valita. Lontoo, Okinawa, New York, Rio de Janeriro ja Istanbul ainakin.

Mä luin että paskat matkakohteet minkä sydämesi vienyt enkä ymmärtänyt yhtään. Enkä kyllä vieläkään.

Pattaya 4ever <3

Tätä ette ikinä usko, mutta Turkki... Inhosin ekat kymmenen reissua maata tai sanotaan, että inho väheni pikkuhiljaa. Nyt 23 reissun jälkeen rakastan maata. Ruoka, se mättö meinaan, upeat maisemat, eksoottinen kulttuuri, pimeässä yössä minareetit jne.

Miksi olen käynyt niin monta kertaa? Appivanhemmilla on hieno huvila siellä ja se on aina semmoinen helppo juttu ottaa mahd. halvat lennot ja mennä sinne punkkailemaan. Käydään toki muuallakin vuosittain, mutta pari kertaa vuodessa myös Turkissa paitsi tänä vuonna ei luonnollisesti ole käyty.