Lue keskustelun säännöt.
Syitä raivosiivoamiselle?
06.09.2020 |
Täällä oli aikaisemmin keskustelu että mitkä lapsuudenkodin tavat eivät ole jääneet sinulle tms. Pakkomarjastamisen ja muun lisäksi moni mainitsi äitiensä raivosiivoamisen. Itse muistan kuinka lapsena veljen kanssa pelkäsimme siivouspäiviä, oli täysi painajainen herätä imurin ääneen koska tiedettiin että seuraavat tunnit tulee olemaan täyttä psykoottista huutoa. Joskus kun edellisenä päivänä arveltiin että äiti suunnitteli seuraavaa päivää siivouspäiväksi, herättiin veljen kanssa kuudelta aamulla pyyhkimään räteillä lattioita ja pyyhkimään pölyjä yms, puhuimme tahallisesti kovaan ääneen "äiti varmaan yllättyy iloisesti kun ei tarvikaan siivota kun tehtiin jo kaikki" että olisi edes vähän vähemmän vihainen. Huuto raivosiivoamisessa ei liittynyt pelkkään siivoamiseen vaan äiti jaksoi imuri kädessä hiukset pystyssä haukkua isän, minut ja veljeni joka ikistä yksityiskohtaa myöten kaikella tapaa niin ettei ääntä enää lähtenyt, heitteli tavaroita ympäriinsä jos joku ei mennyt niinkuin hän haluaa (vaikka kukaan ei tehnyt mitään väärää, teki vain esim toisessa järjestyksessä kuin hän olisi itse tehnyt). Me siivosimme yhdessä kaikki, äiti ei siis tehnyt yhtään enempää kuin meistä kukaan muukaan, paitsi määräsi kuka tekee mitäkin.
Oletko sinä raivosiivoaja tai oliko jompikumpi vanhemmistasi sellainen? Mistä raivoaminen johtuu tai miksi sisällä piilevä viha purkautuu juuri siivotessa?
Kommentit (21)
Minä en ole raivosiivooja tuossa mielessä. Mutta aina kun hermostun miehen saamattomuuteen aloitan raivokkaan siivouksen. En kyllä silloin mitään huuda tai toista hauku. Kunhan puran raivoani siihen ja yritän saada tässä läävässä edes jotain aikaiseksi. Tuleepa silloin tehtyä ne inhottavimmat työt jotka aina muuten jää välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvä keino sanoa suu puhtaaksi kaikesta. varsinainen siivous on toisarvoista, tärkeintä saada pääkopan patoutumat ja kaunat uuulos ehkä ilkeilyn kaa.
😡👿
Joku käytösmalli, jossa siivoamisen ohessa on lupa purkaa kaikki muutkin aggressiot ja olla samalla kuitenkin suorituskykyinen ja ”tehokas” aikuinen. Minulla on ollut pari vanhaa työkaveria joskus, 40-50-luvuilla syntyneitä, jotka olivat ihan tavallisissa toimistohommissa, mutta saattoivat raivon vallassa alkaa siivota vessaa tai paiskoa tiskikoneesta astioita kaappeihin. Molemmissa paikoissa oli kyllä siivoojat noita varten.
Itsellänikin PMS-oireisiin kuuluu siivoamisinto ja olen samalla äkäisellä päällä, mutta en kyllä raivoa miehelle silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistelen, että lapsuudessani tuollainen asenne siivoamiseen oli jotenkin hyväksyttyä. Raivosiivomisella saatetaan asiat hallintaan, ollaan tehokkaita ja arvostettuja. Siitä ylemmyydestä voidaan sittten ojentaa perhekin haluttuun asentoon.
Sama ilmiö aggressiivisella miehellä joka huutamalla ja väkivallan uhalla ajoi tahtonsa läpi.
Taitavat olla menneen elämän käytösmalleja, onneksi.
Olen luovuttanut. Ainut syyni oli, että tahdoin kodin helpommaksi pyörittää arkea, ja turvata siten itselleni enemmän vapaa-aikaa. Raivosiivoaminen ei toiminut.
Annan toisten hukkua sotkuihin. Itse muutan omaan tilaan, kun se aika vielä koittaa ja sinne ei ole sotkevilla ja tavarahamstereilla asiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen satunnainen raivosiivoaja. Siivoan siis koko ajan, ja satunnaisesti raivoan. Hermo menee silloin, kun siivoamisestani huolimatta keittiö on kymmenen minuutin päästä täysi läävä. Raivoan siis sitä, että muut antaa takamuksensa levitä sohvalla, eivätkä huomaa/välitä sotkua joka valtaa kämpän. Raivoan siksi, että minä siivoan eniten. Raivoan siksi, että työmääräni kotitöissä on kohtuuton. Ei ole siivouslakkoilut auttaneet. Ei muita kiinnosta, millaisessa sonnassa elävät. Haluaisin mennä kuukaudeksi pois ja palata siitiin kämppään. Tai kahdeksi kuukaudeksi. Tai paljonko tarvitaan aikaa siihen, että mut perheessä huomaavat, että jotain tarttis itsekin tehdä? Ja ilman äidin komennusta?
Mun siskon teoria on, että esim. siivoamaan ryhtyvä ihminen kiihdyttää itse itsensä raivoon osittain vaistomaisesti, että adrenaliini antaisi voimia suoriutua inhottavasta urakasta. Siis se raivoaminen ei ole välttämättä valinta vaan joku muu mekanismi, josta on itse asiassa myös hyötyä. Muuten voisi jäädä koko homma tekemättä. (Ottamatta nyt sen kummemmin kantaa siihen, onko oikeasti tarpeen tehdä suursiivous viikottain vai ei - näillä ihmisillä ilmeisesti on käsitys että se on tärkeää.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on rättiväsynyt, kurkkuaan myöten täynnä kotitöitä ja piikomista. Sanot että kaikki siivosivat yhtä paljon. Uskallan epäillä. Kuitenkin äiti on se joka sen sivouspäivän määrää, hankkii pesuaineet ja -välineet, huolehtii ja seuraa että kaikki tekevät jotain. Suurin vastuu on aina äidillä ja hän tekee sitä joka stanan päivä vuodessa, pientä nysväämistä joka puolella taloa, huolehtii lapsille vaatteet, pyykkää, kokkaa, juoksee kaupoissa, kyselee mitä koulussa on ollut ja tulee olemaan jne jne jne. Miljoona työtä ja muistamista, sitä näkymätöntä työtä jota kukaan ei arvosta ja kaikki pitää itsestään selvyytenä että äiti ne hoitaa. Hän varmasti tuhansia kertoja pyytää jotain toista ottamaan asioita vastuulleen mutta koskaan ei mitään tapahdu tai korkeintaan kerran. Ja taas sama asia pitäisi jaksaa ensi viikolla. Lapsille ja miehille tulee AINA yllätyksenä se että ei se äitikään niistä kotitöistä yleensä nauti, etenkään jos pitää tehdä kaikkien tehtävät. Naisilla EI OLE siivousgeeniä. Raivolla jaksaa siivota ja puunata kun siitä saa energiaa. Ja jokaisen raivosiivoamisen jälkeen raivo vain kasvaa kun KUKAAN MUU EI TEE MITÄÄN OMA-ALOITTEISESTI.
En nauti kotitöistä. (iso piste)
Taidan hankkia t-paitoja, joissa lukee näin ja koska en tahdo olla uhri, puen ne koko muun perheen päälle. Katsokoot itseään peilistä. Tahdon, että teksti on peilikirjoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivo nousee siitä kun itse koittaa muistaa ees suurinpiirtein likaiset vaatteet, rikkinäiset vaatteet, lakanoiden vaihdot, ruuanmurut, ruuanlaiton, vessanpesut, lasten harkat ja äijä vaan ei saa itseään irti netflix-sarjoista. Vituttaa käskyttää kuin pientä lasta isoa miestä.
Täysin kyvytön oma-aloitteeseen kotityöhän ennen kuin minä sitten taas tartun vihan voimalla rättiin ja luuttu soi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa naisista taitaa olla tämmösiä. Valitetaan että mies ei siivoa ja sitte ku se siivoaa niin siihen on puututtava koska se tekee sen väärin.
Sama kun pesee pyykkiä, väärin pesty.
Laiskat miehet
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa naisista taitaa olla tämmösiä. Valitetaan että mies ei siivoa ja sitte ku se siivoaa niin siihen on puututtava koska se tekee sen väärin.
Sama kun pesee pyykkiä, väärin pesty.
Laiskat miehet
Aika moni nainen on sanonut että mies tahallaan heittäytyy avuttomaksi ja tekee kotityöt huonosti ettei äiti enää käskisi mitään tekemään :D Teinimeininkiä.
Onhan se väärin pesty jos ei lajittele pyykkiä eikö katso pesuohjetta saati että tarkistaisi pesuainepullosta paljonko pesuainetta tarvitaan.
Jos tankkaan diesel-autoon bensaa kun ei kiinnosta miettiä niin väärinhän se on tankattu.
Puran raivosiivouksella ahdistusta:D aina kun joku asia ahdistaa alan siivota hulluna.
Äitikin tekee niin.
Luulin että tässä tarkoitettiin sellaista raivosiivoamista jota suoritetaan sijaistoimintona jotta selviäisi vaikeasta elämäntapahtumasta.
Itse raivosiivosin kun exäni jätti minut äkillisesti ja kun lemmikkini kuoli käsiini tukehtuen.
Aloin maanisesti siivoamaan, jynssäsin ja jynssäsin valtavalla voimalla, suunnilleen hammasharjalla jynssäsin joka sentin. En kyllä raivonnut kenellekään mutta voimalla siivosin.
Vierailija kirjoitti:
Mun siskon teoria on, että esim. siivoamaan ryhtyvä ihminen kiihdyttää itse itsensä raivoon osittain vaistomaisesti, että adrenaliini antaisi voimia suoriutua inhottavasta urakasta. Siis se raivoaminen ei ole välttämättä valinta vaan joku muu mekanismi, josta on itse asiassa myös hyötyä. Muuten voisi jäädä koko homma tekemättä. (Ottamatta nyt sen kummemmin kantaa siihen, onko oikeasti tarpeen tehdä suursiivous viikottain vai ei - näillä ihmisillä ilmeisesti on käsitys että se on tärkeää.)
Mistä tätä adrenaliinia saisi, että pääsisi edes alkuun siivoamisessa...?
Opittu tapa? Uhriutuminen?