Syitä raivosiivoamiselle?

Täällä oli aikaisemmin keskustelu että mitkä lapsuudenkodin tavat eivät ole jääneet sinulle tms. Pakkomarjastamisen ja muun lisäksi moni mainitsi äitiensä raivosiivoamisen. Itse muistan kuinka lapsena veljen kanssa pelkäsimme siivouspäiviä, oli täysi painajainen herätä imurin ääneen koska tiedettiin että seuraavat tunnit tulee olemaan täyttä psykoottista huutoa. Joskus kun edellisenä päivänä arveltiin että äiti suunnitteli seuraavaa päivää siivouspäiväksi, herättiin veljen kanssa kuudelta aamulla pyyhkimään räteillä lattioita ja pyyhkimään pölyjä yms, puhuimme tahallisesti kovaan ääneen "äiti varmaan yllättyy iloisesti kun ei tarvikaan siivota kun tehtiin jo kaikki" että olisi edes vähän vähemmän vihainen. Huuto raivosiivoamisessa ei liittynyt pelkkään siivoamiseen vaan äiti jaksoi imuri kädessä hiukset pystyssä haukkua isän, minut ja veljeni joka ikistä yksityiskohtaa myöten kaikella tapaa niin ettei ääntä enää lähtenyt, heitteli tavaroita ympäriinsä jos joku ei mennyt niinkuin hän haluaa (vaikka kukaan ei tehnyt mitään väärää, teki vain esim toisessa järjestyksessä kuin hän olisi itse tehnyt). Me siivosimme yhdessä kaikki, äiti ei siis tehnyt yhtään enempää kuin meistä kukaan muukaan, paitsi määräsi kuka tekee mitäkin.

Oletko sinä raivosiivoaja tai oliko jompikumpi vanhemmistasi sellainen? Mistä raivoaminen johtuu tai miksi sisällä piilevä viha purkautuu juuri siivotessa?