Kohtaako eteläeurooppalainen mies Suomessa rasismia?

Kannataa varmaan korostaa miehen syntyperää ja eurooppalaisuutta. Suomalaisilla tulee ymmärrettävistä syistä vastenmielisyyden tunteita tummemmista ihmisistä. Vuosisatojen ajan se on merkinnyt aasialaisia rosvojoukkoja ja lähihistoriassa vähän terroriakin.

Harmittaa, kun ajattelee miten positiivisesti tällaiseen härmäläiseen suhtaudutaan täällä etelässä, vaikka paikallisille olisi luultavasti aivan erilainen vastaanotto Suomessa.

Ei minusta voi olettaa, että kohtaisi automaattisesti rasismia. Ainakin Helsingissä on jo suht paljon monenlaisia ihmisiä, ja koulutetuissa piireissä pitää tehdä yhteistyötä ulkomaalaisten kanssa tuon tuosta, joten he eivät tunnu vierailta. Miehesi pääsisi myös heti sisään sinun fiksuun (toivottavasti :)) ystäväpiiriisi, joten ei välttämättä kohtaisi idiootteja.

Ei tarvitse lukea kuin tätä palstaa ja huomata miten epäluuloisesti ulkomaalaisiin suhtaudutaan. Kaikki mamut niputetaan samaan rikollisraiskaajajoukkoon. 

Mieheni on Lontoosta ja hänkin on kokenut syrjintää vuosien varrella. Ei uskoisi. 

Ota huomioon . että välillä suomessa suomalaisillekin miehille naureskellaan ja huudellaan :)     Ja korjaa asenteesi naapurikebabin Kemalia kohtaan. Se on hyvä jätkä ;)

Kunhan ette ole vihreiden kanssa missään tekemisissä niin vältytte erittäin todennäköisesti rasismilta. Vihreät sympytiseeraa enemmän sosiaalituella eläviä mamuja, joita voi hyysätä.

Tulee, persut vihaa erilaisia ja karvakadet ovat Afrikkalaisiin verrattavissa persu "logiikan" mukaan.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 10:18"]

Tulee, persut vihaa erilaisia ja karvakadet ovat Afrikkalaisiin verrattavissa persu "logiikan" mukaan.

[/quote]

Vihreät vihaa erityisesti koulutettuja, ahkeria ulkomaalaisia naisia, jotka mahdollisesti vielä avioituvat suomalaisen miehen kanssa. Siinä on paha yhdistelmä. Siinähän jopa sorretaan naista!!

Siksi vihreiden mielestä Suomeen pitää raahata vain savannilla puiden varjossa makaamaan tottuneita roikkupalleja, joita voi hyysätä ja paapoja veronmaksajien rahoilla.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 08:28"]

Ota huomioon . että välillä suomessa suomalaisillekin miehille naureskellaan ja huudellaan :)     Ja korjaa asenteesi naapurikebabin Kemalia kohtaan. Se on hyvä jätkä ;)

[/quote]

Eihän minulla mitään Kemalia vastaan olekaan, vaan niillä monilla muilla suomalaisilla :)

Itsekin etelä-eurooppalaisen kanssa naimisissa. Mekään emme asu Suomessa, mutta lomailemme usein ja mieheni erottuu kyllä ei-suomalaisen näköisenä katukuvassa. Lomailemme sekä Helsingissä että pienemmällä paikkakunnalla vanhempieni luona. Tuolla maaseudulla miestäni kyllä tuijotetaan ja kaupassa kassat menevät mykäksi hämmästyksestä kun mieheni puhuu heille englantia.

En itse luokittelisi mieheni saamaa kohtelua rasismiksi, lähinnä vain siihen ettei olla totuttu.

Helsingissä meitä yleensä pidetään koko perhettä turisteina, poikammekin on tumma- ja kiharatukkainen, enkä itsekään ole vaalea eloveena. Eli saamme kohteliasta ja hyvää palvelua ja oletuksena meille kaikille puhutaan englantia.

Helsingin yöelämässä on ainoastaan minun totuteltava siihen, että känniset suomalaisnaiset käyvät välillä aika suorasukaisestikin ehdottelemassa miehelleni kaikenlaista. :D 

Olen naimisissa suomalaisen miehen kanssa, joka on Suomessa syntynyt, eikä suvussa ole tippaakaan ulkomaalaista verta ainakaan viimeisen neljän polven aikana. Sen pidemmälle kukaan ei sitten tunnukaan tietävän suvun tarinaa.

Miehen, ja nyt siis myös minun, sukunimi kuitenkin on erikoinen, todella harvinainen ja ulkomaalaiselta (eteläeurooppalaiselta) kuulostava. Miehen etunimi on suomalainen, mutta sellainen johon törmää usein myös ulkomailla, joten pelkän nimen perusteella ei hänen taustaansa voi arvioida.

En osaa sanoa mitään avoimesta rasismista, koska olemme molemmat siis ihan tavallisia valkoisia suomalaisia, mutta esimerkiksi minä olen kahdesti joutunut työhaastattelussa kertomaan sukunimeni alkuperästä. Kun olen sanonut, etten tiedä tarinaa tarkemmin, kyseessä on vain harvinainen suomalainen nimi, niin on tivattu miehen syntymämaata ja kun sekin osoittautui Suomeksi, niin sitten vanhempien taustoja jne. Miehelleni on yhteen työhaastatteluun mennessä haastattelija kättelyn jälkeen sanonut että sähän oletkin ihan suomalainen, sepä kiva. Eräässä muodollisemmassa tilaisuudessa esittelyn ja jutustelun jälkeen yksi osallistujista tuli illan päätteeksi minun ja mieheni luo kun olimme lähdössä pois ja sanoi, että on se hyvä kun mies on opetellut suomea niin hyvin -- ja kaiken muun lisäksi suuntasi sanansa minulle sen sijaan, että olisi edes sanonut sen miehelleni.

Olen myös huomannut, että nimeni muututtua minuun suhtaudutaan vähän entistä nuivemmin tietyissä tilanteissa (esim.pankissa), joissa sukunimeni on tullut esille, jos siis mies ei ole mukana. Olettamus on, että olen mennyt naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa, ja jos omani ei ole mukana lihallisesti osoittamassa valkoisuuttaan.

Nämä ovat kaikki tietenkin yksittäistapauksia, mutta voisin kuvitella tämän pohjalta, että teilläkin voi tulla eteen jotain vastaavaa. Paljon riippuu asuinpaikkakunnasta ja siitä, millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä, mutta ehkä kannattaa varautua kuitenkin. En usko, että mitään suoraa huutelua miehesi joutuu kuulemaan, mutta te molemmat saatatte joutua samankaltaisten kokemusten eteen, joita meillä on ollut.

Ja 11 jatkaa: tietenkin vakituinen muutto on ihan eri asia kuin lomaileminen ja varmasti varsinkin työpaikan saaminen voi olla haastavaa.

Me olemme vähän puhuneet Suomeen muuttamisesta myöskin, erityisesti sitten kun lapsemme olisi kouluiässä. Työ vain olisi ongelma, kun miehellä on vähän sekalainen koulutustausta, tehnyt kyllä vaikka minkälaisia duuneja ja nyt on ihan hyvässä esimiesasemassa, mutta ei taatusti samantasoiseen työhön pääsisi Suomessa. 

Jonkun verran voi kohdata. Mieheni on espanjalainen, ja kyllä on jotain yksittäisiä kertoja kohdattu rasismia. Kerran esim. juopunut naapuri tuli minulle roskakatoksessa avautumaan, ettei Meidän Talossa tarvisi tuommoisia vitun karvakäsiä asua loisimassa, vaan vain työtätekeviä ihmisiä. Mutta sekin rauhottui kun kerroin että mieheni on ihan töissä, tutkijana yliopistolla...

Enemmän kyllä on sitä positiivista tai "positiivista" huomiota, eli aika monet naiset, varsinkin vähän nauttineena, käy aika kuumana mieheni perään. Mieheni mielestä se on huvittavaa, hän kun on semmoinen hiljainen nörttityyppi eikä kotimaassaan koskaan ollut mikään hitti naisten parissa.

Tässä asiassa muuten on hauskaa sukupuolirasismia. Olen itse eteläeurooppalaissyntyinen nainen, ja minuun on aina täällä suhtauduttu erittäin myönteisesti. En näytä kovin suomalaiselta, minulla on mustanruskea kihara tukka ja jotenkin terävämmät ja kapeammat kasvonpiirteet kuin useimmilla täällä. Iholtani olen tosin hyvin vaalea ja silmät on oliivinvihreät. Ihmiset on aina vaan hyvin kiinnostuneesti kyselleet, mistä olen kotoisin tai onko toinen vanhempani ulkomaalainen, enkä koskaan ole kohdannut rasismia. Työnsaantikin on ollut helppoa. olen tähän asti saanut jokaisen työn johon olen hakenutkin, jopa 7 vuoden kotiäitirupeaman jälkeen (kouluttauduin kotiäitiyden ohessa ammattiini).

Mutta miehille tosiaan tilanne on jostain syystä ihan eri, heitä epäillään helpommin sosiaalituilla eläjiksi ja jopa rikollisiksi jostain syystä, jos on ulkomaalaisen näköinen tai ulkomaalainen nimi.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 11:01"]

Helsingin yöelämässä on ainoastaan minun totuteltava siihen, että känniset suomalaisnaiset käyvät välillä aika suorasukaisestikin ehdottelemassa miehelleni kaikenlaista. :D 

[/quote]

Juuri tuosta syystä olen ajatellut pysyvää muuttoa ulkomaille. Täällä naiset eivät useinkaan katso edes kohti, mutta ulkomailla naiset tulevat oma-aloitteisesti kadulla iskemään. Suomessa pitkä ja vaalea pohjoismaalainen on tavallisen näköinen tylsimys, mutta ulkomailla haluttu vaalea viikinki. Miksi siis jäisin Suomeen...?

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 11:01"]

Helsingin yöelämässä on ainoastaan minun totuteltava siihen, että känniset suomalaisnaiset käyvät välillä aika suorasukaisestikin ehdottelemassa miehelleni kaikenlaista. :D 

[/quote]

Juuri tuosta syystä olen ajatellut pysyvää muuttoa ulkomaille. Täällä naiset eivät useinkaan katso edes kohti, mutta ulkomailla naiset tulevat oma-aloitteisesti kadulla iskemään. Suomessa pitkä ja vaalea pohjoismaalainen on tavallisen näköinen tylsimys, mutta ulkomailla haluttu vaalea viikinki. Miksi siis jäisin Suomeen...?

[/quote]

Vähän riippuu niistä "ulkomaista". Täällä meilläpäin naisten tekemät aloitteet ovat ennen kuulumattomia ja miehen ehdottomasti kuuluu jahdata naista eikä toisinpäin. Olen asunut 9 vuotta täällä Välimeren rannalla, enkä ole tainnut tavata vielä yhtään sellaista paria, missä nainen olisi paikallinen ja mies muualta kotoisin.

Omasta mielestäni paikalliset naiset ovat todella "high maintenance" ja todella vaikeasti "iskettävissä". Mutta miksei, tervetuloa kokeilemaan onneasi! Kauniitahan nämä naiset ovat ja aivan supernaisellisia!

11

Kaikki Euroopan alueet eivät ole yhtä eurooppalaisia kuin toiset. Parhaita esimerkkejä lienevät Turkki ja Albania. Molemmat ovat islamistisen ajattelun hallitsemia maita, ja ulkonäkökin ruskehtavampaa/orientaalisempaa. Albaniassa on vielä voimassa kunniakulttuuri verikostoineen, ja Saksan turkkilaiset eivät yleensä halua sopeutua, vaan pitelevät kiinni rasismistaan. Oikeastaan näillä mailla ei ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka yleensä mielletään eurooppalaisiksi.

Espanja, Italia, Portugal, ehkä Ranska jne. ovat monimutkaisempia tapauksia, ja eurooppalaisuus ja valkoisuus alueellisesti jakautunutta. ÄO on alhaisempi maiden eteläosissa, ja tämän oletetaan johtuvan rotusekoituksesta islamististen kaukasoidien tai afrikkalaisten negridien kanssa. Alueelliset erot ovat niin suuria, että Italiassa on vaikutusvaltainen puolue, joka haluaisi erottaa pohjoisen ja etelän eri valtioiksi. Heidän mielestään pohjoinen joutuu maksamaan etelän porsasteluja ja tehottomuutta.

Mutta asuinmaa tai synnyinmaa ei kerro kaikkea. Tehtiinhän maailman ensimmäinen sydänsiirtokin Etelä-Afrikassa.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 11:01"]

Helsingin yöelämässä on ainoastaan minun totuteltava siihen, että känniset suomalaisnaiset käyvät välillä aika suorasukaisestikin ehdottelemassa miehelleni kaikenlaista. :D 

[/quote]

Juuri tuosta syystä olen ajatellut pysyvää muuttoa ulkomaille. Täällä naiset eivät useinkaan katso edes kohti, mutta ulkomailla naiset tulevat oma-aloitteisesti kadulla iskemään. Suomessa pitkä ja vaalea pohjoismaalainen on tavallisen näköinen tylsimys, mutta ulkomailla haluttu vaalea viikinki. Miksi siis jäisin Suomeen...?

[/quote]

Vähän riippuu niistä "ulkomaista". Täällä meilläpäin naisten tekemät aloitteet ovat ennen kuulumattomia ja miehen ehdottomasti kuuluu jahdata naista eikä toisinpäin. Olen asunut 9 vuotta täällä Välimeren rannalla, enkä ole tainnut tavata vielä yhtään sellaista paria, missä nainen olisi paikallinen ja mies muualta kotoisin.

Omasta mielestäni paikalliset naiset ovat todella "high maintenance" ja todella vaikeasti "iskettävissä". Mutta miksei, tervetuloa kokeilemaan onneasi! Kauniitahan nämä naiset ovat ja aivan supernaisellisia!

11

[/quote]

Asutaankohan me samassa maassa :D

Ainakin paikallisten naisten kuvailusi sopii täydellisesti.

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 12:05"]

[quote author="Vierailija" time="15.10.2013 klo 11:01"]

Helsingin yöelämässä on ainoastaan minun totuteltava siihen, että känniset suomalaisnaiset käyvät välillä aika suorasukaisestikin ehdottelemassa miehelleni kaikenlaista. :D 

[/quote]

Juuri tuosta syystä olen ajatellut pysyvää muuttoa ulkomaille. Täällä naiset eivät useinkaan katso edes kohti, mutta ulkomailla naiset tulevat oma-aloitteisesti kadulla iskemään. Suomessa pitkä ja vaalea pohjoismaalainen on tavallisen näköinen tylsimys, mutta ulkomailla haluttu vaalea viikinki. Miksi siis jäisin Suomeen...?

[/quote]

Ihmettelen vähän samaa kuin 17 ja 19... Yleensä noissa Välimeren maissa varsinkin on vahvasti vallalla se perinteinen kuvio, että nainen leikkii vaikeasti tavoitettavaa ja siveää (mutta samaan aikaan viekottelee elein), ja miehen tehtävä on työllä ja vaivalla hänet voittaa puolelleen. Useimmat naiset kokisivat omaa arvoaan pahasti alentavaksi oma-aloitteisesti alkaa miestä iskeä, siihen ryhtyvät yleensä lähinnä jotkut pubiruusu-tyyppiset epämääräiset tyypit.

20, onhan se noinkin, mutta Välimeren maissa on kyllä hiljaisempia ja ujoja miehiä, jotka eivät juurikaan tee aloitteita. Itsekin taisin olla se aloitteentekijä kun löysin mieluisan miehen niiltä seuduilta :P Mies on siis hieman ujo ja semmoinen korrekti "nörttityyppi" (on siis oikeastikin ollut inssiopiskelija/tietokoneen räplääjä), joka ei tee aloitteita kovin usein ja jos en olisi toiminut, niin olisi saattanut hyvinkin livahtaa tilaisuus ohitse.