Yliopisto-opinnoissa mennyt jo kohta 8 vuotta, jatkaisitko vai luovuttaisitko?

Missä yliopistossa saa nykyään olla kirjoilla kahdeksan vuotta? Olet varmaan hakenut lisäaikaa?

Minusta on väärin sanoa, että opintoihin on mennyt kohta kahdeksan vuotta, jos on ollut esimerkiksi täyspäivätyössä vuoden tai vuosia. Itse lasken opintoihin menneeksi ajaksi vain sen, kun opiskelen päätoimisesti. Olin itse kirjoilla yliopistossa 14 vuotta, mutta opintoihini ei mennyt sen kauempaa kuin muillakaan: kandintutkinto kolmessa vuodessa ja maisteri siihen päälle kahdessa. Yhdeksän vuotta tuosta kirjoillaoloajasta olin täyspäivätyössä, joten en ollut täyspäiväinen opiskelija.

Vierailija kirjoitti:

Tohtorintutkintoa pääsee kyllä tekemään, jos on hyvä tutkimusaihe. Rahoitus täytyy ehkä hoitaa itse, mutta tohtoriopintoja pääsee kyllä tekemään.

No jep, en tajua tollasta negatiivista lyttäysasennetta "Et varmana pääse! Et pysty siihen!".  Aina on mahdollista jos jotain haluaa oikeasti tehdä. 

Suoritin siis kandin 4 vuodessa (välillä lopetin puoleksi vuodeksi koska ajattelin etten jaksa, mutta jaksoinkin sit koska olin siivoojana mikä oli paljon raskaampaa ja menin takasin).   Sen jälkeen reppureissasin ja tein töitä 2 v ulkomailla, ei mitään opiskelua. Sen jälkeen aloitin maisterin, sain joku 5 kurssia suoritettua mutta en jaksanut vaan lähdin taas ulkomaille reissaamaan ja töihin. Nyt olisin aloittamassa uudestaan. En siis ole 8 vuotta pakertanut paikallaan opintoja vaan lopettanut ja aloittanut pari kertaa.

Velipoika opiskeli 10v työn ohessa ja sai silti vain kandin paperit. Koko ajan kyllä hyväpalkkaisessa duunissa.

Kun valmistui, sai alennuksen. Haki muualle.

Omassa yliopistossa keskiarvo valmistumiselle on 8,5v. Jatka vaan.

Jatka. Kannattaa ainakin hankkia kandin paperit. Tee pääainetta sivussa ja keräile opintopisteitä muiltakin aloilta.

Jos jatkat niin et varmaan kadu että pitikin opiskella mutta jos et jatka niin saatat katua. Kannattaa mennä vaikka opintopsykologille ja katsoa avoimen yliopistojen kurssit. Motivaatio paranee kun alkaa ymmärtää alaansa yleensä loppupäässä. Jossain opintojen puolivälissä voi tuntua että ei tätä selvitä koskaan ja opittavaa on loputtomiin mutta jos siitä kangertaa niin alkaa tajuta asioita ja homma helpponee. Oma ja muiden kokemus.

Eikös melkein kaikilla poliitikoilla ole kestänyt about 8 vuotta. Välissä kerennyt tehdä töitä, matkustella, olla järjestötoiminnassa ja pyöräyttää lapsia. Hae vuoden lisäaika, perustele hyvin, ja graduohjaajaan yhteyttä!

Jatka, jos olet lähellä jotain etappia! Kaveri koitti pari vuotta kandidaatintyötä vääntää ja jätti lopulta kesken koko yliopiston (perfektionismi & ahdistus ongelmia) . Pyyhki valmista tekstiä ja kirjoitti aina uuden, tätä vaan toisti. Harmittaa hänen puolesta, kanditöiden ei tartte olla edes pitkiä. Kunpa olisi saanut apua yliopistolta tähän. Jos puuttuu vaan joku kandi, gradu tai opinnäyte, totta kai tee hyvää työtä, mutta älä suhtaudu opintoihin niin, että kaikesta pitäisi tulla priimaa ja timanttia. Muuten ei saa valmiiksi mitään. Tee vähän vasemmalla kädellä ja ajattele, että se on vaan nyt tehtävä ja sitten muokkaa myöhemmin, jos huvittaa. Ne on ihan sama mitä niistä tulee kunhan valmistuu. 90% todennäköisyydellä ketään ei tule kiinnostamaan koko teksti enää myöhemmin.

Tai jos haasteet ei liity tähän, niin sitten tsemppiä muuten vaan!

Mulla meni 15 vuotta. Et ole ainoa jolla on kestänyt. Väänsin lopulta väkisin melko huonon lopputyön kasaan. Ensin hävetti surkea räpellys, mutta tulipa homma hoidettua. Nyt tuntuu todella hyvältä, että sain ikuisuusprojektin pois alta. Olisi pitänyt miettiä jo kauan aiemmin mitä oikeasti tahdon tehdä eikä vain selvitä arkea päivästä toiseen ja ajelehtia miten sattuu.

Hoida homma valmiiksi, siitä tulee voittajafiilis ainakin jälkeenpäin. Tehdessä tuntuu kyllä pahalta.