Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä lapsen hoitotoimenpiteissä olette itkeneet?
05.09.2020 |
Itsellä on ollut itku lähellä, kun lapsi oli vielä vauva ja annettiin rokotuksia. Oli niin karmeaa se lapsen itku.
Nyt kuitenkin kun lapsi on reilu 4v eikä vielä puhu, niin sai lähetteen magneettikuvaukseen. Kävi siellä loppukesästä ja silloin kyllä tuli itku. Lapselle piti laittaa kanyyli, eikä hän tietenkään sitä ymmärtänyt miksi pisteltiin neuloilla.
Aluksi yritettiin ilokaasun avulla. Alkuun oli hieman vaikeaa saada lapsi sitä hengittämään, mutta alkoi rauhoittua suhteellisen nopeasti. Hän sai kirjan siihen, kun ne ovat nyt kovin kiinnostavia, mutta kun se tipahti lattialle, lapsi kierähti salamannopeasti kirjan perään. Mutta kun oli hengittänyt sitä ilokaasua, niin tietysti meinasi tipahtaa siitä tutkimuspöydältä. Onneksi oli nopeat hoitajat vieressä ja saivat kiinni lapsesta.
Yritettiin laittaa kanyyli kolme kertaa kumpaankin käteen ja lapsesta piteli kiinni neljä hoitajaa, kun niin lujaa laittoi vastaan. Se itku oli ihan hirveää kuultavaa, kun ei voinut tehdä mitään. Jokainen solu huusi nappaamaan lapsen syliin, mutta oli pakko olla tekemättä mitään, se oli ehdottomasti tähän asti elämäni karmein kokemus, kun piti taistella niin vahvaa äidinvaistoa vastaan.
Lopulta anestesialääkäri sai sen laitettua neljännellä kerralla. Aina kun lapselta löytyi hyvä suoni, se puhkesi ja piti aina vain uudestaan ja uudestaan. Se oli lapsellekin varmasti ihan hirveää, kun aina kun ajatteli sen loppuneen, se alkoikin uudestaan.
Minulle tarjottiin mahdollisuutta kyllä mennä käytävään, mutta olen aivan varma, että se olisi hermostuttanut lasta, kun on autistinen ja joskus jännittää vieraita ihmisiä. Yritin rauhoitella lasta ja pitelin toisesta kädestä kiinni ja yritin pidätellä itkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Itsellekin oli kamalaa kun aina vain alkoi uudestaan ja joka kerralla yritin pitää itseni kasassa. Lapsi ei missään vaiheessa huomannut että itkin, mutta pelkäsin hänen huomaavan sen, joka olisi varmasti saanut hänet pelokkaammaksi.
Meinasi päästä itku vielä kuvaushuoneessakin, kun laitettiin kanyyliin kiinni letkut ja annettiin puudutusainetta. Se kirveli ja lapsi yritti repiä kanyylia irti ja taas kauhea huuto ja riehuminen, ennen kuin laitettiin nukutusaine. Se onneksi tehosi alle puolessa minuutissa, sekin tuntui kamalalta, kun lapsi meni aivan hervottomaksi käsissä.
Olin koko päivän aika itkuinen ja oli vaikea pidätellä itkua, kun lapsi itkeskeli herättyään nukutuksesta. Lapsen kädet olivat karmean näköiset, kun molemmissa oli pahoja mustelmia ja verisiä jälkiä. Tuon jälkeen on muuten huutanut viikkotolkulla kaikki päivät. Luultavasti vain iski uusi uhmaikä, mutta silti sen jotenkin yhdistää tuohon. Olen miettinyt, että mitäköhän seuraavasta neuvolakäynnistä tulee, jos muistaa noilla hoitajilla olleen samanlaiset vaatteet tai jos pitää antaa rokotuksia.
Kommentit (25)
Voi jumalavita ettö pitää alkaa itkua tuhertamaan kun rokotusta pistetään??? Ei ihme että lapsista tulee sellasia lumihiutaleita ettei elämää kestä ja joutuu masennuksen vuoksi eläkkeelle jo 5 vuotiaana. Ottakaa nyt oikeesti itteänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkin paljon silloin kun lapsi sairastui ykköstyypin diabetekseen. Lapsi itki myös, kun ymmärsi että joutuu pistämään itseään lopun elämäänsä monta kertaa päivässä. Se tuntui mahdottoman epäreilulta pienelle ihmiselle. Tuntuu välillä edelleen, vaikka lapsi on jo teini.
Kuopuksen magneettikuvaus (lapsi oli juuri täyttänyt 1v). Itku tuli vasta, kun kuvaushuoneen ovet sulkeutuivat ja jäin huoneen ulkopuolelle. Pelotti herääkö lapseni nukutuksesta, pelotti mitä hänen päästään mahdollisesti löytyy, pelotti vähäsen mitä se väärään paikkaan pistetty nukutusaine mahtaa tehdä, kun vasta kolmannesta raajasta ja tuhannesta pistosta löytyi suoni. Ensimmäiset nukutusaineet menivät ymmärtääkseni ihonalaiskudokseen ja jalkapöytä turposi ihan palloksi. Tuli kova luotto ammattihenkilöstöön heti kättelyssä.
Kaikki meni kuitenkin hyvin. Lapsi on nyt terve kolmevuotias. En ole varma, tulisiko meidän käydä kontrollikuvauksissa ja milloin, vai toimitaanko vasta jos tulee oireita epäillystä harvinaissairaudesta. Koko meidän läänissämme yksikään lääkäri ei tiedä sairaudesta mitään ja googlestakaan ei vastauksia löydy. Onneksi tuo ei enää jatkuvasti pyöri mielessä, kuten vauvan ensimmäisenä vuonna ennen kuvauksia.
Vierailija kirjoitti:
Voi jumalavita ettö pitää alkaa itkua tuhertamaan kun rokotusta pistetään??? Ei ihme että lapsista tulee sellasia lumihiutaleita ettei elämää kestä ja joutuu masennuksen vuoksi eläkkeelle jo 5 vuotiaana. Ottakaa nyt oikeesti itteänne niskasta kiinni ja ryhdistäytykää!
Oletko kuullut hormoneista? Ne ovat äidillä aivan sekaisin ensimmäiset kuukaudet, joten monet itkevät vauvan ensimmäisten rokotusten aikaan. Toiset eivät itke. Ja molemmat ovat aivan normaaleja asioita, eivätkä todellakaan tee lapsesta "lumihiutaletta joka ei kestä elämää".
-Terveydenhoitaja
Alue: Aihe vapaa
Voi juku, meillä pian edessä jo valmiiksi lääkärikammoisen 4-vuotiaan pään magneetti. Tämä ei yhtään helpottanut. :(
Rokottamisethan ei ollu vauvalle kummoisiakaan, verrattuna siihen mitä ne isommalle lapselle on ollut. Mutta ei ne oo mua itkettänyt. Verikokeen ottaminen 2-vuotiaalta oli vähän siinä ja siinä, lasta ei saatu millään pysymään aloillaan eikä suonta meinannut löytyä, molemmat käsivarret piti sörkkiä läpi. Saatoin jälkeenpäin tirauttaa jokusen kyyneleen.
Sen muistan kun lapsi oli melkein puolitoistavuotias, ja imetin vielä, ja sain vyöruusun ja viikon lääkekuurin siihen, minkä aikana ei voinut imettää. Päätin sitten lopettaa imetyksen samalla. Lykkäsin lääkekuurin aloitusta päivällä, ja ikuisesti mielessä kun tiesin imettäväni viimeistä kertaa. Se herkisti.