Lue keskustelun säännöt.
Missä lapsen hoitotoimenpiteissä olette itkeneet?
05.09.2020 |
Itsellä on ollut itku lähellä, kun lapsi oli vielä vauva ja annettiin rokotuksia. Oli niin karmeaa se lapsen itku.
Nyt kuitenkin kun lapsi on reilu 4v eikä vielä puhu, niin sai lähetteen magneettikuvaukseen. Kävi siellä loppukesästä ja silloin kyllä tuli itku. Lapselle piti laittaa kanyyli, eikä hän tietenkään sitä ymmärtänyt miksi pisteltiin neuloilla.
Aluksi yritettiin ilokaasun avulla. Alkuun oli hieman vaikeaa saada lapsi sitä hengittämään, mutta alkoi rauhoittua suhteellisen nopeasti. Hän sai kirjan siihen, kun ne ovat nyt kovin kiinnostavia, mutta kun se tipahti lattialle, lapsi kierähti salamannopeasti kirjan perään. Mutta kun oli hengittänyt sitä ilokaasua, niin tietysti meinasi tipahtaa siitä tutkimuspöydältä. Onneksi oli nopeat hoitajat vieressä ja saivat kiinni lapsesta.
Yritettiin laittaa kanyyli kolme kertaa kumpaankin käteen ja lapsesta piteli kiinni neljä hoitajaa, kun niin lujaa laittoi vastaan. Se itku oli ihan hirveää kuultavaa, kun ei voinut tehdä mitään. Jokainen solu huusi nappaamaan lapsen syliin, mutta oli pakko olla tekemättä mitään, se oli ehdottomasti tähän asti elämäni karmein kokemus, kun piti taistella niin vahvaa äidinvaistoa vastaan.
Lopulta anestesialääkäri sai sen laitettua neljännellä kerralla. Aina kun lapselta löytyi hyvä suoni, se puhkesi ja piti aina vain uudestaan ja uudestaan. Se oli lapsellekin varmasti ihan hirveää, kun aina kun ajatteli sen loppuneen, se alkoikin uudestaan.
Minulle tarjottiin mahdollisuutta kyllä mennä käytävään, mutta olen aivan varma, että se olisi hermostuttanut lasta, kun on autistinen ja joskus jännittää vieraita ihmisiä. Yritin rauhoitella lasta ja pitelin toisesta kädestä kiinni ja yritin pidätellä itkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Itsellekin oli kamalaa kun aina vain alkoi uudestaan ja joka kerralla yritin pitää itseni kasassa. Lapsi ei missään vaiheessa huomannut että itkin, mutta pelkäsin hänen huomaavan sen, joka olisi varmasti saanut hänet pelokkaammaksi.
Meinasi päästä itku vielä kuvaushuoneessakin, kun laitettiin kanyyliin kiinni letkut ja annettiin puudutusainetta. Se kirveli ja lapsi yritti repiä kanyylia irti ja taas kauhea huuto ja riehuminen, ennen kuin laitettiin nukutusaine. Se onneksi tehosi alle puolessa minuutissa, sekin tuntui kamalalta, kun lapsi meni aivan hervottomaksi käsissä.
Olin koko päivän aika itkuinen ja oli vaikea pidätellä itkua, kun lapsi itkeskeli herättyään nukutuksesta. Lapsen kädet olivat karmean näköiset, kun molemmissa oli pahoja mustelmia ja verisiä jälkiä. Tuon jälkeen on muuten huutanut viikkotolkulla kaikki päivät. Luultavasti vain iski uusi uhmaikä, mutta silti sen jotenkin yhdistää tuohon. Olen miettinyt, että mitäköhän seuraavasta neuvolakäynnistä tulee, jos muistaa noilla hoitajilla olleen samanlaiset vaatteet tai jos pitää antaa rokotuksia.
Kommentit (25)
Voi ei kuulostaa kamalalta. Olen saanut itkun pidätettyä, mutta tilanteet eivät ole kestäneet kauaa. Tuossa sinun tilanteessasi olisin kyllä varmasti reagoinut samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itkenyt mutta ei lapseni ole erityisen invasiivisiin toimenpiteisiin onneksi joutunutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei kuulostaa kamalalta. Olen saanut itkun pidätettyä, mutta tilanteet eivät ole kestäneet kauaa. Tuossa sinun tilanteessasi olisin kyllä varmasti reagoinut samalla tavalla.
Itse en saanut pidätettyä, mutta onneksi lapsi ei nähnyt. Tuo kanyylin laitto kesti yli puoli tuntia.
Ap
Eihän se kiva tilanne ole, mutta en kyllä itkisi todellakaan välttämättömän hoitotoimenpiteen vuoksi. Johan se lapsi traumatisoituu ja pelkää vielä enemmän, kun näkee että äitikin on hädissään. Sehän on kuin vahvistaisit lapselle että nyt tapahtuu jotain todella kamalaa, sen sijaan että rauhoittelisit häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itkenyt, mutta se oli vaikeaa, kun lapsi piti itkevänä viedä leikkuriin. Joissain paikoissa saa olla lapsen kanssa nukutuksessa, mutta tuolla se on siellä leikkurissa, niin lapsi lykätään vain ovelta ihan vieraan ihmisen syliin.
Mua ei ne pistämiset, nenämahaletkut sun muut kauhista. Ne ovat kuitenkin äkkiä ohi, ja ihan pienikin saa vanhemmasta lohtua.
Mua itketti kun tippaletkua laitettiin 10 v lapsen käteen. Lapsi ei vastustellut yhtään mutta tiesin että se pelkäsi kuollakseen. Samassa yhteydessä vietiin sitten leikkaukseen missä reisiluu naulattiin kasaan, sekään ei helppoa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kiva tilanne ole, mutta en kyllä itkisi todellakaan välttämättömän hoitotoimenpiteen vuoksi. Johan se lapsi traumatisoituu ja pelkää vielä enemmän, kun näkee että äitikin on hädissään. Sehän on kuin vahvistaisit lapselle että nyt tapahtuu jotain todella kamalaa, sen sijaan että rauhoittelisit häntä.
Niin tämähän se, jos tuntuu että et pysty olemaan itkemättä niin ehkä parempi että joku muu läheinen vie lapsen toimenpiteisiin. Lapsi tosiaan vaistoaa sinun pahan olon ja alkaa sitten itsekin pelkäämään vielä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kiva tilanne ole, mutta en kyllä itkisi todellakaan välttämättömän hoitotoimenpiteen vuoksi. Johan se lapsi traumatisoituu ja pelkää vielä enemmän, kun näkee että äitikin on hädissään. Sehän on kuin vahvistaisit lapselle että nyt tapahtuu jotain todella kamalaa, sen sijaan että rauhoittelisit häntä.
Tottakai pidätin viimeiseen asti ja koko ajan yritin häntä rauhoitella. Ei silti kuunnellut eikä katsonut minua ollenkaan, kun yritti vain päästä pois tilanteesta. En vain voinut sille reaktiolle mitään. Tilanne kesti puolen tuntia ja parinkymmenen minuutin ja seitsemännen kerran jälkeen en enää pystynyt itkua pidättämään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvana verikoe kantapäästä. Vieläkin muistan sen äänen js tekee todella pahaa.
Saitte kyllä varmasti mukaan lääkärikammon tuosta.
3kk rokotuksessa itkin, se pikkuisen hätä oli niin suuri ja minä hormonipöhnässä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kiva tilanne ole, mutta en kyllä itkisi todellakaan välttämättömän hoitotoimenpiteen vuoksi. Johan se lapsi traumatisoituu ja pelkää vielä enemmän, kun näkee että äitikin on hädissään. Sehän on kuin vahvistaisit lapselle että nyt tapahtuu jotain todella kamalaa, sen sijaan että rauhoittelisit häntä.
Niin tämähän se, jos tuntuu että et pysty olemaan itkemättä niin ehkä parempi että joku muu läheinen vie lapsen toimenpiteisiin. Lapsi tosiaan vaistoaa sinun pahan olon ja alkaa sitten itsekin pelkäämään vielä enemmän.
Ajattelin pysyväni "normaalina". Mutta meillä ei ollut mahdollisuutta kenenkään muun viedä lasta tuonne. Ja lapsi ei oikein hyväksy muita kuin minut, isäkin on vähän niin ja näin. Lapsi hätääntyy helposti, jos jätän hänet vieraiden ihmisten kanssa kaksin.
Ap
Oma lapseni on kokenut tismalleen saman, mutta ei kärsinyt noin paljon. Hänellä on samantyylinen tausta kuin lapsellasi. Todella kurjalta kuulostaa kokemuksenne, puudutitteko käden ennen kanyylin laittoa?
En osaa sanoa, miten meillä meni se kanyylin laitto niin hyvin. Kenties meillä oli vain erityisen hyvä päivä ja osui lapselle sopivat hoitajat ja lääkärit kohdalle. Lapsi oli hurjan reipas myös nukutustilanteessa.
Mutta vastaavasta meillä on kyllä kokemuksia, ja se oli EEG myssyn laitto kun "raaputtivat" geeliä päänahkaan. Lapsi rimpuili, itki ja huusi ja tilanne kesti todella kauan. Lapselleni ne raaputukset tuntuivat voimakkaasti, eikä ymmärtänyt lainkaan miksi häntä "kidutetaan" sillä tavalla. Sen jälkeen pääsi minullakin itku.
Tällaista tämä erityislapsen kanssa on, koskaan ei voi tietää miten jokin asia menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kiva tilanne ole, mutta en kyllä itkisi todellakaan välttämättömän hoitotoimenpiteen vuoksi. Johan se lapsi traumatisoituu ja pelkää vielä enemmän, kun näkee että äitikin on hädissään. Sehän on kuin vahvistaisit lapselle että nyt tapahtuu jotain todella kamalaa, sen sijaan että rauhoittelisit häntä.
Niin tämähän se, jos tuntuu että et pysty olemaan itkemättä niin ehkä parempi että joku muu läheinen vie lapsen toimenpiteisiin. Lapsi tosiaan vaistoaa sinun pahan olon ja alkaa sitten itsekin pelkäämään vielä enemmän.
Kun ei se autistisen lapsen kanssa vain toimi noin. Ja se paniikki AP:n lapsella on syntynyt ihan muusta kuin äidin eleistä ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se kiva tilanne ole, mutta en kyllä itkisi todellakaan välttämättömän hoitotoimenpiteen vuoksi. Johan se lapsi traumatisoituu ja pelkää vielä enemmän, kun näkee että äitikin on hädissään. Sehän on kuin vahvistaisit lapselle että nyt tapahtuu jotain todella kamalaa, sen sijaan että rauhoittelisit häntä.
Niin tämähän se, jos tuntuu että et pysty olemaan itkemättä niin ehkä parempi että joku muu läheinen vie lapsen toimenpiteisiin. Lapsi tosiaan vaistoaa sinun pahan olon ja alkaa sitten itsekin pelkäämään vielä enemmän.
Ei mitään merkitystä enää. Toimenpide on tehty väkisin ja lapselle aiheutettu kammo tulevillekkin käynneille.
Ei siinä enää äidin itkeminen tilannetta muuta.
Kun hoitaja tarkasti lapsen huoneessa ja tuli kertomaan että löytyi viiltelyjälkiä. Toisen kerran heti perään kun lääkäri sanoi että lapsi on syytä laittaa osastohoitoon psykiatriselle.
Olimme ostaneet molempiin käsiin EMLA-laastarit ja käytimme niitä ohjeiden mukaan. Ei tuntunut olevan mitään vaikutusta. Oli ensimmäinen kerta, kun piti tehdä jotain isompaa kuin rokotukset. Ne ovat meillä menneet ihan hyvin, on vain otettu se ote, hoitaja on nopeasti pistänyt rokotteen, neula ulos, laastari päälle ja lapselle jokin kiinnostava juttu käteen ja koko juttu unohtui. Ja mielellään on aina mennyt neuvolaan. Nyt tosin pelottaa, mahtoiko saada jonkin kammon, toivon että ei. On aina ollut aika reipas, mutta tuo tilanne oli kyllä niin pitkä ja inhottava lapselle, että pahoin pelkään tästä tulleen kammon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olimme ostaneet molempiin käsiin EMLA-laastarit ja käytimme niitä ohjeiden mukaan. Ei tuntunut olevan mitään vaikutusta. Oli ensimmäinen kerta, kun piti tehdä jotain isompaa kuin rokotukset. Ne ovat meillä menneet ihan hyvin, on vain otettu se ote, hoitaja on nopeasti pistänyt rokotteen, neula ulos, laastari päälle ja lapselle jokin kiinnostava juttu käteen ja koko juttu unohtui. Ja mielellään on aina mennyt neuvolaan. Nyt tosin pelottaa, mahtoiko saada jonkin kammon, toivon että ei. On aina ollut aika reipas, mutta tuo tilanne oli kyllä niin pitkä ja inhottava lapselle, että pahoin pelkään tästä tulleen kammon.
Ap
Meillä ainakin se EEG tilanne ei jäänyt vaivaamaan, ja lapsi on suostunut lääkäriin ym. sen jälkeen ihan hyvin. Tilanne vastasi aika hyvin teidän tilannetta, vaikka kyseessä ei ollutkaan piikin laitto. Lapsen kokemus tilanteesta oli kuitenkin niin kuin piikillä olisi päätä tökitty. Nyt vain tasaista normaalia arkea, rutiineja ja hellyyttä. Jos teillä ei ole ollut vielä 4v neuvolaa, niin ehdota että rokotukseen sovitaan erillinen aika jotta heti ensimmäinen aika jonnekin ei ole rokotuskerta. Tsemppiä, harvoin lapset oikeasti traumatisoituvat yhdestä kerrasta hyvin vakavasti, vaikka kammo jää, niin perustuvallisuus on varmasti kunnossa.
T. Yksi aiemmin vastannut
On ollut jo 4v neuvola, lapsi on syntynyt alkuvuodesta. Aion puhua kyllä 5v neuvolaa varten rokotuksista. Meillä on onneksi aivan ihana hoitaja lastenneuvolassa, joten varmasti onnistuu erillisen ajan sopiminen, jos on rokotteita tulossa.
Ap
En muista lasteni kohdalla olisinko itkenyt. Mutta itkin kun lapsenlapselleni tehtiin 2 viikkoa sitten sydänleikkaus. Tyttö voi jo hyvin