Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko pelastaneet hylättyjä eläimiä?
05.09.2020 |
Olen kertonut tämän ennenkin tänne, mutta aloitan nyt oman ketjun aiheesta.
Useampi vuosi sitten, syksyllä, pihaani ilmestyi kissa. Se oli ruokitun näköinen, mutta likainen. Kissa ei lähtenyt pihalta minnekään ja yritti kauheasti koko ajan sisälle. Joka aamu se tuijotti minua keittiön ikkunan takana olevalta kiveltä, kun söin aamupalaa ja aina iltaisin se jäi maukumaan oven taakse ja asettui sitten tuohon samalle kivelle. Aina kun olin ulkona, seurasi minua joka paikkaan ja puski minua jatkuvasti ja halusi silityksiä, tuli syliin jne. Annoin kissalle ruokaa ja laitoin siitä ilmoituksia useampaan kauppaan ja useisiin someryhmiin, myös Karkulaisiin.
Kukaan ei kaivannut kissaa, joten n. viikon jälkeen päästin sen eteiseen ja kyhäsin sille väliaikaisen hiekkalaatikon ja laitoin sille tarjolle ruokaa ja vettä. Lähdin kaupunkiin ja hankin sille kaikki tarvittavat tavarat. Samana iltapäivänä vein sen eläinlääkäriin tarkistettavaksi. Lääkärillä olikin yllätys, kissa oli tiineenä. Eläinlääkärin kanssa päädyimme siihen lopputulokseen, että se oli ollut kesäkissa, koska mökkikausi oli päättynyt niihin aikoihin, kun kissa ilmestyi. Kotini oli sellaisessa paikassa, jonka lähistöllä oli kymmeniä mökkejä. Kissa oli myös todella nuori, alkuvuoden pentu lääkärin arvion mukaan.
Otin kissan omakseni ja huolehdin siitä ja se kiintyi minuun nopeasti. Yhtenä yönä sitten kissa hyppäsi sänkyyni ja rääkäisi korvaani herättäen minut. Säikähdin sitä puolikuoliaaksi, koska se ei koskaan huutanut niin. Nousin ylös ja kissa lähti kipittämään sille tekemääni petiin. Se meni sinne ja kävi kyljelleen ja läähätti. Katselin sitä hetken ja huomasin sen kyljen nykivän oudosti ja tajusin sen synnyttävän. Pysyin kissan vierellä koko synnytyksen ajan ja puhuin sille koko ajan, vaikka en tiedä helpottiko se sen oloa.
Kissa synnytti viisi pentua, joita se hoito antaumuksella. Tarkistin kaikki pennut pikaisesti ja totesin niiden olevan kunnossa. Kissan synnytys oli kestänyt useamman tunnin, joten yritin lähteä sänkyyn vielä nukkumaan, mutta heti kun nousin, kissa nousi myös ja huusi minulle. Kun kävin takaisin istumaan, se kävi makuulle ja alkoi taas hoitaa pentuja. Istuin sitten kissan kanssa siinä vielä pari tuntia, kunnes se näytti nukahtavan imettäessään pentuja. Siinä vaiheessa nousin ylös ja hiivein takaisin sänkyyn. Heräsin kuitenkin parinkymmenen minuutin päästä kauheaan rääkynään. Nousin ylös ja huomasin kissan tuoneen kaksi pennuistaan lattialle sänkyni viereen ja oli hakemassa kolmatta. Pennut tietysti kömpivät ympäriinsä lattialla ja huusivat. Hain kissan laatikon sänkyni viereen ja nostin pennut sinne ja emokin kävi tyytyväisenä takaisin niiden viereen.
(Jatkuu.)
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut itse se pelastaja, mutta sopii ehkä silti tähän ketjuun:
Meillä on ihana maatiaiskissa. Se oli löydetty moottoritien kaistojen välissä olevalta nurmikolta lokakuun kylmässä, vieressään menehtynyt toinen samannäköinen kissa, todennäköisesti samasta pentueesta.
Paikan päältä löytyneistä tavaroista (joiden takia kissat yleensäkään huomattiin) oli päätelty että nämä kissat oli heitetty moottoritiellä liikkuvasta autosta tarkoituksella, ja että kissa oli joutunut olemaan siinä kuolleen lajitoverin vieressä jo ainakin kaksi päivää (tavarat oli nähty siinä jo päivää aiemmin ohi ajettaessa, mutta niitä oli vasta myöhemmin päästy katsomaan tarkemmin).
Eloon jäänyt kissa oli viety sairaalahoitoon ja sieltä myöhemmin löytöeläinkotiin toipumaan. Sieltä hän päätyi meille muutaman kuukauden päästä "löytöhetkestä" ja tällä hetkellä hän koisii tuossa vieressä omassa puussaan.
En vieläkään millään ymmärrä miten joku voi yleensäkään hyljätä noin ihanan kissan, saati sitten noin julmasti yrittää tappaa sen. Tämä kissa on omaa luokkaansa siinä kuinka hellä ja rakastava se on. Aina se on halaamassa, antamassa kuolaisia pusujaan ja änkeämässä syliin makaamaan. :) Ei voisi parempaa lemmikkiä kuvitellakaan.
Hienoja kertomuksia! Lisää!
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Olen pelastanut verkkokaupalla hylättyjä kaloja. En ymmärrä, miten vähän kalaperheet välittävät jälkikasvustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eukko yritti ottaa kissan. Onnistui, kunnes naapuri palasi lomilta. Hyvin olisi kissa kotiutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seitsemän vuotta sitten olin kahden pikkusiskoni kanssa lenkillä (he olivat tuolloin 10- ja 7-vuotaita), kun heistä toinen alkoi kuulla hentoa kissan naukumista. Pysähdyimme kuuntelemaan, ja kohta metsästä kipitti todella pieni kissanpentu. Pentu oli märkä ja kylmissään. Laitoin pennun siskoni takin sisään ja käskin polkea edeltä kotiin, jotta pentu pääsisi nopeasti lämpimään ja syömään ja juomaan jotain (siskot olivat siis pyörillä, minä jalan).
Aloimme etsiä pennun kotia laittamalla ilmoituksia someen ja kauppojen tuulikaappeihin. Noin kuukausi etsittiin omistajaa, mutta sitten päätettiin pitää kissa. Meillä oli jo ennestään kaksi kissaa, jotka olivat jo pennun ottaneet hyvin hoiviinsa.
Alue: Aihe vapaa
(Jatkoa.)
Hoidin pentuja, sosiaalistin niitä, huolehdin että emo opetti ne laatikolle jne. Madotin pennut, käytin ne eläinlääkärin tarkistuksessa ja rokotutin ne. Kun pennut lähestyivät 8 viikon ikään, laitoin niistä myynti-ilmoituksen. Sain paljon kiinnostuneilta yhteydenottoja ja uudet perheet kävivät katsomassa pentuja kolme kertaa. Pari perhettä hylkäsin outojen juttujen takia. Tällaisia outoja juttuja olivat mm. ne, että yksi perhe aikoi pitää pentua vapaana ydinkeskustassa, toinen perhe aikoi ostaa pennun yllätyslahjaksi 7-vuotiaalle tyttärelleen (tarkemmilla kysymyksillä selvisi, että päähoitovastuu olisi ollut nimenomaan lapsella) ja kolmannelta perheeltä oli kuollut 4 kissaa puolen vuoden aikana.
Löysin kolmelle pennulle hyvät kodit ja ne luovutin 12 viikon ikäisinä uusiin koteihinsa. Neljännen pennun kohdalla oli vaikeampaa. Ensimmäinen ostaja ei koskaan tullut paikalle, vaikka oli sovittu kaikki. Hän ei enää koskaan vastannut viesteihini missään, vaikka luki ne. En ehtinyt laittaa pentua uudelleen myyntiin, kun sain sähköpostia eräältä ihmiseltä. Hän kertoi, että tämä kadonnut ostaja oli kertonut minulla olevan kissanpennun myynnissä. Puhuin hänen kanssaan jonkin aikaa ja sain hänestä oudon vaikutelman. Kerroin, että haluan tavata hänen kanssaan ainakin kerran ennen pennun luovutusta ja päivä tapaamiselle sovittiin.
Kun tämä päivä tuli, ostaja laittoi viestiä lähtevänsä nyt luokseni. Hänen olisi tuolloin jo pitänyt olla luonani, mutta vastasin että asia selvä. Puolisen tuntia tuosta soitti, että ei hän viitsi ajaa luokseni, kun bensakin on niin kallista. Pyysi tuomaan pennun jollekin bensa-asemalle n.80:n päähän ja hän maksaa siitä puolet myyntihinnasta. En todellakaan suostunut ja hän haukkui minut tietysti maanrakoon ja k*settajaksi ym.
Laitoin pennun uudelleen myyntiin ja silloin ilmoitin ottavani pennusta varausmaksun, jota en palauttaisi kaupan peruuntuessa ostajasta johtuen. Kerroin ilmoituksessa myös haluavani tavata ainakin kerran ennen myyntiä, jotta varmistuisin pennun saavan hyvän kodin. Sainkin heti yhteydenoton ja tämä nainen maksoi heti varausmaksun tililleni ja tuli vielä samana päivänä käymään. Hän vaikutti hyvältä ihmiseltä kissalle, joten sovimme kaupan parin päivän päähän. Tasan sovittuna aikana nainen sitten tulikin pentua noutamaan ja maksoi loppusumman ja hiukan ylimääräistäkin.
Sain kaikilta pentujen ostajilta pentujen kuulumisia vielä parin vuoden ajan ja oikein iloisilta kissoilta vaikuttivat. Yhden pennuista pidin itselläni emolle kaveriksi. Ja emon leikkautin heti, kun vain se oli mahdollista ja se pysyikin sisäkissana minulla. Parin vuoden päästä hankin vielä kolmannenkin kissan.
Oletteko muut palstalaiset pelastaneet hylättyjä eläimiä?