Alanvaihtoidea yli nelikymppiselle sairaanhoitajalle?

Lastensuojelun sijaishuollossa amk-sairaanhoitajat ovat haluttuja, palkka on hyvä vuorotyössä, mutta työ on itsessään henkisesti kuluttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta tuo statushaaveilu yliopistosta ja tee töitä. Ne veroilla kustannettu opiskelupaikat on nuoria varten.

Kuten jo sanoin, terveydelliset syyt estävät sairaanhoitajan ammatissa toimimisen!

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhoitaja

Kiitos, mutta haluaisin tutkijaksi, asiantuntijaksi tms, teoreettisempaan suuntaan eli nimenomaan yliopistoon haluaisin.

-ap

Älä välitä alapeukuista. Sellainen vihje että älä lähde lukemaan terveystieteitä, huono työllistävyys. Hallintotiede mieluummin ainakin sivuaineena? Voi yhdistää terveyspuoleen.

Sinun pitää keksiä mikä ala kiinnostaa. Tutkijana pitää olla todella kiinnostunut tietystä alasta ja alat olla siihen rumbaan melko vanha, mutta asiantuntijahommiin ehdit.

Yli nelikymppinen liian vanha tutkijaksi? Eihän toki. Voi olla itselläkin edessä kun nykyinen työ loppuu.

Olisi kiva, jos tähän saisi kokemuksia alaa vaihtaneilta. Veikkaan, että aika moni haluaa tällä hetkellä hoitoalalta pois. Itse olen miettinyt hammaslääketieteen opintoja. Hieman helpompi päästä sisälle kuin yleiselle puolelle, mutta edelleen silti toki vaikeaa. Toinen mahdollinen hyvin työllistävä ala, jolla aiemmasta hoitoalan kokemuksesta on hyötyä voisi olla logopedia tai tietty sosiaaliala.

Olisi kiva kuulla, onko joku työllistynyt esim. Amk-insinöörinä vanhemmalla iällä?

Tutkijan ura on tosiaan kivikkoinen ja epävarma riippumatta alasta, joten sille tielle en enää lähtisi.

Itse lopetin shn työt, ja perustin pikkuputiikin. Ihanaa! Ei vastuuta muista, ainoastaan itsestä ja siitä että putiikki pysyy pystyssä. Saan määritellä omat työajat ja työtavat ja kaiken, työ on itsenäistä ja yksinyrittäjänä saan tosiaankin vaikuttaa ihan itse kaikkeen. Jos joku asia ei toimi, niin sitten saan ihan itse ratkaista ongelman ja kehittää työtäni ja työympäristöäni just niin paljon kuin sielu sietää. Ja sehän sietää :D 

Mulla tilanne on se, että olin täysin loppu koko hoitoalaan, niin tämmöinen totaalinen alanvaihto oli mulle paras ratkaisu. Ei oo ikävä sos. ja terv. puolelle, ei todellakaan. Tuskin palaan sille alalle enää ikinä.