Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

aina lasten kanssa kotona viikonloppuisin vs. joka viikonloppu bilettämässä

Vierailija
13.10.2013 |

Meillä ei ole tukiverkkoja ja miehen kanssa yhteinen aika on kortilla... kyllä, joskus se sylettää , mutta jahka tuo pienempi lapsi tuosta vähän vielä kasvaa niin meinataan käyttää hyödyksi MLL:n hoitajia niin että päästään joskus kaksinkin johonkin. Kaveripariskunnalla on päinvastainen tilanne, 3 viikonloppua kk:sta on joku yksin menoa tai yhdessä ja alle 2v yökylässä mummulassa. Juu, tukiverkot on lähellä ja innokkaat isovanhemmat hoitamassa. Olen hieman kade, myönnän, mutta toisaalta mä en edes haluaisi olla joka viikonloppu jompana kumpana iltana viihteellä joko yksin tai mieheni kanssa vaan oikeasti haluan olla lasten kanssa.  Ei tällä aloituksella ollut varsinaista pointtia, tuli vaan mieleen :) ja mielipiteitä saa sanoa.:)

 

En sano että se on väärin kun laittaa lapsen hoitoon joka toinen viikonloppu että pääsee viihteelle, mutta vähän outoa se omaan silmään on. Ja ei oo kyse mistään kakskymppisistä vanhemmista, vaan yli 30v ikäisistä ihmisistä .Okei, itse pääsen ulos kaksin mieheni kanssa ehkä 2-3 kertaa vuodessa joten mikäs mä olen sanomaan.  Kateellinenkin joo, pikkasen, mutta silti...

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
13.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Keskitypä nyt vain omaan elämääsi ja lapsiisi kun olet ne hankkinut. Jokainen elää tavallaan.

Vierailija
2/7 |
13.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 14:50"]

Okei, itse pääsen ulos kaksin mieheni kanssa ehkä 2-3 kertaa vuodessa joten mikäs mä olen sanomaan.  Kateellinenkin joo, pikkasen, mutta silti...

[/quote]

Minä pääsen joka viikonloppu tai vaikka joka päivä, jos siltä tuntuu. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita. Joten kadehdittavaa kyllä riittää.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
13.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Outoa siinä on lähinnä se, että miksi on lapsia tehty jos menojalka vielä noin kovaa vipattaa.

Vierailija
4/7 |
13.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain lapsen 18 vuotiaana joten kaikki ulkopuoliset tuntuivat olettavan että haluan bailailla ja vauva on paljonkin isovanhemmilla yökylässä. Minua ei kuitenkaan lapsen tulon jälkeen moinen ole kummemmin kiinnostanut. Vauva on nyt pian 8kk ja minä 19. Tähän mennessä olen käynnyt ulkona vain kerran, omilla synttäreilläni. Silloinkin piti käydä vähän väliin soittelemassa että onhan kaikki nyt varmasti hyvin :D Innokkaita hoitajia olisi jonoksi asti, mutta ei tule ainakaan juhlimisen takia vietyä. Kerran kävin kaverin kanssa ulkona syömässä ja tällöin myös oli lapsi hoidossa. Siinäpä se oikeastaan :) Ihanaa olla kotona vauvan kanssa viikonloppuisin. En tiedä mitään parempaa kun että vauva nukahtaa syliin illalla telkkaria katsellessa <3

Vierailija
5/7 |
13.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla hieman vastaava tilanne, joten ymmärän ap:ta. Ja tosiaan voi olla paljonkin omaa elämää johon keskittyä, vaikka joskus tällaista miettisikin. Osoittaa että osaa ajatella montaakin asiaa yhtä aikaa. Tällä tavalla löytää myös ne hyvät puolet siitä aina kotona olemisestakin.

 

Naapurillani on myös hyvätukiverkosto ympärillään ja ihan kieltämättä ilman enempää sekaantumista olen ihmetellyt, että lapset menee hoitoon, että äiti ja isä saa viikonlopun siivota. Tai no sitä siivousta on yhtenä päivänä muutama tunti.

 

En tiedä, vaikka minulla olisi vastaava tukiverkosto niin laittaisinko sittenkään lapsia pois jaloista siivoamisen vuoksi, tuskin. Hyvin nuo on tähänkin mennessä mukana menneet.

 

Mutta joo osaan kyllä sitten arvostaa kovastikin sitä kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa kun esim. miehen äiti on meillä ja päästää kaksin ulos. Tai jos lähettyvillä asuva tätini pyytää lapsia yökylään.

 

Mutta oikeastaan elämämme on hyvää ja tiedän että tätä kestää aikansa. Pian taas ollaan ihan kaksin.

Vierailija
6/7 |
13.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiva että joku sentään ymmärsi täällä pointtini :) vaikka av:lla on tapana aina ampua alas ne aloitukset just tyyliin" ite olet omat lapsesi hommannut, älä sekaannu muiden asioihin" .... Enkä siis sekaannu, aidosti ihmettelen että vielä yli 30v:nä menojalka vipattaa joka viikonloppu :) Mulla ei enää, ei ees silloin kun mieheni kanssa aloin seukata - oli kiva olla yhdessä viikonloput kotona ja nyt on kiva olla yhdessä viikonloput, lasten kanssa =) Joskus halutaan mekin olla kaksin ja varmasti sitä aikaa vielä tuleekin kun saadaan tuo 1v kasvamaan vähän isommaksi. Mietin lähinnä että jos meillä olisi vastaavat tukiverkot kun kavereilla, niin haluisinko ees lähteä viihteelle, mökeille jne n. 2-3 kertaa kk:ssa - en haluaisi ja näemmä niitä muitakin on. Enkä siis kritisoi heidän tapaansa elää, vähän vaan ihmettelen. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
13.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No meitä on niin monenlaisia. Minä olen 36 v. ja todellakin kävisin mielelläni lähes joka viikonloppu ulkona, jos siihen vain olisi tilaisuus. Nyt päästään harmillisen harvoin.