Mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluu varakkaassa perheessä kasvanut, korkeasti koulutettu työtön milleniaali?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa on sosiaalinen pääoma? En koe, että varakkaasta lapsuudestani on ollut minulle yhtään mitään hyötyä, päin vastoin.  Myöskään vanhemmilta ei mitään kuukausirahaa aikuiselle ihmiselle heru, eikä he mulle mitään työpaikkaakaan oo järkkäämässä.

Mitä haittaa varakkaasta lapsuudesta on ollut? Ei kai vaan joku ole kadehtinut? Tiedätkö millaista on elää lapsuutta, jossa aamulla et löydä yhtään sopivan kokoista vaatetta jotka pukisit kouluun ja kaikki nauraa pienille tai rikkinäisille vaatteillesi?

Sitä haittaa, että kun mitään ei ole koskaan puuttunut ja rahaa on aina ollut, ei ole koskaan tajunnut rahan arvoa ja miten sitä käytetään. On vain katsonut vanhempia ja ajatellut että mustakin tulee sit isona automaattisesti tollanen, meen vaan töihin ja tienaan paljon. En koskaan tajunnut, miten paljon työtä sen kaiken eteen pitää tehdä. Olen tuhlaillut vaan rahaa, bilettänyt ja tehnyt mitä huvittaa, opiskellut mitä huvittaa miettimättä työllistääkö se, en ole ottanut mitään tosissaan.  Luulen, että jos lapsuudessa olisi nähnyt rahan arvon jotenkin niin olisi tehnyt enemmän töitä aikuisena oman elintason eteen. 

Juuri näin! Perheen varakkuuden pitäisi tuoda tullessaan ihan vain turvallisuutta, silloin varakkuus olisi hyvä juttu.

Mutta valitettavan monessa varakkaassa perheessä vanhemmat ovat todellisuudesta vieraantuneita ja elävät omassa eliittikuplassaan, joten lapsetkaan eivät sitten opi elämän/yhteiskunnan/rahan realiteetteja. Lapselle kehittyy sairaalloinen leväperäinen huolettomuus, täysi kyvyttömyys käsittää rahan arvoa ynnä muita normaaleja elämän haasteita ja rajoituksia.

Amerikassa on tuolle keksitty jopa psykologinen nimitys: affluenza! Googlaa se.

Tietysti tuollaisen lapsuuden jälkeen on todella vaikea oppia elämään normaalia elämää, vaikea oppia elämään "aikuisten oikeasti". Eli ainakin ensimmäiset 10 vuotta aikuisuudesta ovat aivan kamalia. Tuollainen lapsuus antaa surkeat eväät elämään eli on lapselle todellinen taakka, ihan aito oikea ongelma. Eli sikäli on ihan oikein että psykologitkin ovat kiinnittäneet asiaan huomiota, ihan oikein että varakkaan lapsuuden uhreja pyritään auttamaan ;)

Mutta typerää sitten on että USAssa tuolla affluenzalla on jopa onnistuttu puolustamaan syytettyjä oikeudessa. Teini Ethan Couch ajoi kännissä autoa ja kolaroi ja neljä ihmistä kuoli. Hänen olisi pitänyt joutua vuosikausiksi vankilaan. Ei joutunut, koska lakimies sanoi että Ethan ei ole rikollinen vaan hän tarvitsee apua koska hän säälittävä reppana kärsii affluenzasta, tyyliin "Ethan tulee varakkaasta perheestä joten ei hän mitenkään voinut ymmärtää mitä pahaa voi tapahtua jos ajaa kännissä autoa, ei tämä ole hänen vikansa".

No, siis, varakkaat vanhemmat saattavat tehdä hirveän karhunpalveluksen lapsilleen. Parempi olla lapsena köyhä ja oppia mitä elämä on, kuin että olisi lapsena varakas ja ihan pihalla.

PS. Jos lapsuuden viettää todellisuudesta vieraantuneessa varakkaassa kuplassa, niin kun aikuisena päätyy sen kuplan ulkopuolelle todellisuuteen, niin on ihan hukassa.

Pari surullisenhauskaa elokuvaa missä on pääosassa suunnilleen tuollainen nuori joka ei ole saanut minkäänlaisia eväitä tosielämään:

1. Harold and Maude (vuodelta 1971, ohjaaja Hal Ashby)

2. Rushmore (vuodelta 1998, ohjaaja Wes Anderson)

Myös romaani Sieppari ruispellossa kertoi samanlaisesta nuoresta.

Tuollaisia nuoria on vaikka kuinka paljon. Minäkin olin sellainen. Nyt vasta yli 30 vuotiaana syrjäytyneenä ymmärrän että lapsena/nuorena olin avaruusolio. Nyt vasta olen mediassa nähnyt että miten normaalit ihmiset elävät. Näen ihan ihmeissäni tyyliin "oho, ahaa! siis tuollaista ihmisten elämä on, siis tuolla lailla ihmiset aikansa viettävät".

Alottaja kuuluu edelleen ylempään keskiluokkaa. kun hän niin nuori.

Oler työtön. Mietipä itse mihin luokkaan kuulut. Saatat tulla keskiluokasta, mutta ei se ole mikään elämän kestävä privilegio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hittoa on sosiaalinen pääoma? En koe, että varakkaasta lapsuudestani on ollut minulle yhtään mitään hyötyä, päin vastoin.  Myöskään vanhemmilta ei mitään kuukausirahaa aikuiselle ihmiselle heru, eikä he mulle mitään työpaikkaakaan oo järkkäämässä.

Mitä haittaa varakkaasta lapsuudesta on ollut? Ei kai vaan joku ole kadehtinut? Tiedätkö millaista on elää lapsuutta, jossa aamulla et löydä yhtään sopivan kokoista vaatetta jotka pukisit kouluun ja kaikki nauraa pienille tai rikkinäisille vaatteillesi?

Sitä haittaa, että kun mitään ei ole koskaan puuttunut ja rahaa on aina ollut, ei ole koskaan tajunnut rahan arvoa ja miten sitä käytetään. On vain katsonut vanhempia ja ajatellut että mustakin tulee sit isona automaattisesti tollanen, meen vaan töihin ja tienaan paljon. En koskaan tajunnut, miten paljon työtä sen kaiken eteen pitää tehdä. Olen tuhlaillut vaan rahaa, bilettänyt ja tehnyt mitä huvittaa, opiskellut mitä huvittaa miettimättä työllistääkö se, en ole ottanut mitään tosissaan.  Luulen, että jos lapsuudessa olisi nähnyt rahan arvon jotenkin niin olisi tehnyt enemmän töitä aikuisena oman elintason eteen. 

Juuri näin! Perheen varakkuuden pitäisi tuoda tullessaan ihan vain turvallisuutta, silloin varakkuus olisi hyvä juttu.

Mutta valitettavan monessa varakkaassa perheessä vanhemmat ovat todellisuudesta vieraantuneita ja elävät omassa eliittikuplassaan, joten lapsetkaan eivät sitten opi elämän/yhteiskunnan/rahan realiteetteja. Lapselle kehittyy sairaalloinen leväperäinen huolettomuus, täysi kyvyttömyys käsittää rahan arvoa ynnä muita normaaleja elämän haasteita ja rajoituksia.

Amerikassa on tuolle keksitty jopa psykologinen nimitys: affluenza! Googlaa se.

Tietysti tuollaisen lapsuuden jälkeen on todella vaikea oppia elämään normaalia elämää, vaikea oppia elämään "aikuisten oikeasti". Eli ainakin ensimmäiset 10 vuotta aikuisuudesta ovat aivan kamalia. Tuollainen lapsuus antaa surkeat eväät elämään eli on lapselle todellinen taakka, ihan aito oikea ongelma. Eli sikäli on ihan oikein että psykologitkin ovat kiinnittäneet asiaan huomiota, ihan oikein että varakkaan lapsuuden uhreja pyritään auttamaan ;)

Mutta typerää sitten on että USAssa tuolla affluenzalla on jopa onnistuttu puolustamaan syytettyjä oikeudessa. Teini Ethan Couch ajoi kännissä autoa ja kolaroi ja neljä ihmistä kuoli. Hänen olisi pitänyt joutua vuosikausiksi vankilaan. Ei joutunut, koska lakimies sanoi että Ethan ei ole rikollinen vaan hän tarvitsee apua koska hän säälittävä reppana kärsii affluenzasta, tyyliin "Ethan tulee varakkaasta perheestä joten ei hän mitenkään voinut ymmärtää mitä pahaa voi tapahtua jos ajaa kännissä autoa, ei tämä ole hänen vikansa".

No, siis, varakkaat vanhemmat saattavat tehdä hirveän karhunpalveluksen lapsilleen. Parempi olla lapsena köyhä ja oppia mitä elämä on, kuin että olisi lapsena varakas ja ihan pihalla.

Arvelen, että jos suku on suuri ja se on pitkään ollut rikas, niin sitten niiden eliittikupla on niin vakaa ja vanhemmat sen verran järjissään, että lapset opetetaan samoille tavoille ja lapset voivat aikuistuttuaan pysyä samassa kuplassa. Esim vanhat rikkaat suvut kuten Cargill, Rockefeller ja Kennedy. Onko sieltä kukaan koskaan pudonnut ulkopuolelle heitteille köyhälistöön?

Äkkirikkaat ovat ongelma. Äkkirikkailla katoaa suhteellisuudentaju, he eivät pysy järjissään vaan luulevat että voivat tehdä mitä vain ja elää miten lystäävät. He pilaavat lapsensa. Joten äkkirikkaiden vanhempien lapsilla on suuri riski pudota äkkiköyhiksi. Mikä laulaen tulee se viheltäen menee - seuraavalla sukupolvella. Eikä tuo koske vain nykypäivän idioottimiljardöörejä kuten Jeff Bezos ja Jack Mao, vaan valitettavasti nykypäivänä melkein puolet suomalaisista kuvittelee olevansa mahtavia ihan vain koska niillä on varaa ostaa upouusi kiiltävä Audi. Sääliksi käy puolta suomalaisista lapsista.

Luuseri