Lue keskustelun säännöt.
En halua käydä töissä kodin ulkopuolella, haluan kotirouvaksi
12.10.2013 |
Olen valmis tinkimään "ylellisyyksistä" eli uutena ostetuista vaatteista, kampaamokäynneistä, ulkonasyömisistä, ulkomaanmatkoista, muodin mukaisesta sisustamisesta jne, kunhan saan jättäytyä pois työelämästä, ja sen sijaan hoitaa kotia, laittaa itse terveellistä ja hyvää ruokaa, ja olla lapselle ja miehelle läsnä, kaikkea tätä kiireettä ja stressittömin mielin.
Mun mielestä tämä olisi ihan win-win-tilanne, lapset olisivat vähemmän hoidossa eskarien/koulujen jälkeen, heidän ei tarvitsisi olla laisinkaan yksin kotona, miehen ei tarvitsisi tehdä kotitöitä, joiden tekemisestä ei pidä, eikä hänen tarvitsisi riidellä väsyneen vaimonsa kanssa näistä. Minä saisin stressittömämmän elämän, viihdyn kotona perinteisiä naisten töitä tehden.
Tavaraa tietysti hankittaisiin vähemmän, ja ulkomaanmatkat jäisivät, mutta eikö stressitön arki ole sen väärti? Arkea kun tämä elämä kuitenkin suurimmaksi osaksi tahtoo olla.
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 09:38"]
Itseäni kauhistuttaisi ajatus kotirouvan elämästä, inhoan siivousta ja sisustusta. Mutta kukin taaplaa tyylillään. Me ei sisusteta eikä matkusteta nytkään, joten sikäli en joutuisi luopumaan juuri mistään, vaikka jäisinkin kotiin. Mutta en vain yksinkertaisesti halua.
[/quote]
No mäkin inhoan siivoamista, siksi meillä käy siivooja. Sisustaminen? Huonekalut on, meille sopivat, mä en ymmärrä miksi sitä "sisustusta" pitäis jotenkin harrastaa ja jatkuvasti jotain muuttaa? Matkustellaan kyllä ja matkustellaan jatkossakin - ei tarvitse enää miettiä kuin yhden ihmisen loma-aikoja ja koiralle hoitopaikka. Taloudellisesti ei ole ongelmaa vaikka kotona olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kotona ja mieheni luksusta
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:43"]
Kaikki te jotka olette kotona tai aiotte jäädä kotiin määräämättömäksi ajaksi: kertokaapa miten ja millä aiotte elää sitten kun tulee eteen tilanne, että perheen pääasiallinen elättäjä sairastuu, tulee työttömäksi, työkyvyttömäksi, kuolee tai lähtee?
[/quote]
Omilla rahoillani, ja jäähän mieheltä sitten perintöäkin. Ja äidiltäni myös.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:35"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 10:20"]Minä olen ollut kotirouvana nyt reilun vuoden. Olen nauttinut. Kiireetöntä olemista, ei aikaisia heräämisiä aamuisin. Onnekas olen siinä, että mistään en ole joutunut luopumaan. Tuntuu, että nyt on enemmänkin niitä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja Harkitse tarkoin mistä olet valmis luopumaan. t. kotirouva, ei lapsia [/quote] Voiko olla kotirouva ilman lapsia? Miten olisi vaikka oloneuvoksetar?
[/quote]
No tietysti voi. Jos on lapsia, on kotiÄITI. Itse miellän kotirouvan just sellaiseksi jolla ei ole lapsia tai ovat jo aikuisia. Eli itse olen nimenomaan kotirouva.
Tämä lienee provo, mutta ei haittaa.
Mulla oli tuo tilanne joitakin vuosia mutta tuli ero. Nyt taas Pakko käydä töissä. Onneksi oli ammatti ja kokemusta omaslta alalta muuten olisin enemmän kusessa kun nyt. Mutta hyvä juttu jos pystyy koko ikänsä tuota elämää elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut kotiäitinä nyt 5 vuotta. Tuilla pärjää todella hyvin ja elämä on ihanaa!! Päiväkään en ole katunut
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 20:47"]
Äitini oli kotona lähes koko lapsuuteni. Oli ihanaa kun sai olla hänen kanssaan
[/quote]
Niin meilläkin, ei tarvinnut mennä mihinkään päiväkotiin vaan sai olla kotona, ainoana lapsena. Olen tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 21:12"]
Itse olen ollut kotiäitinä nyt 5 vuotta. Tuilla pärjää todella hyvin ja elämä on ihanaa!! Päiväkään en ole katunut
[/quote]
Sitähän nuo rahan perässä juoksijat eivät ymmärrä. Lapsen tärkein koko elämään vaikuttava kehitys uhrataan työnantajalle. Kyllä tuilla saa laadukkaan elämän.
kotirouville on takuueläke, saanet saman eläkemäärän kuin jos oisit ollut tössä (lähihoitaja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi miehet ei tee tämmöisiä aloituksia? Haluan olla kotona ja chillata kun vaimo elättää?
Takuueläke on keskustan ansiota. Mahtaa ottaa päähän, kun pienituloinen saa samanlaisen eläkkeen, kuin ihminen joka ei ole päivääkään töitä tehnyt. Keskusta arvostaa perhearvoja. Teille rahan perässä juoksijoille, rahalla ei saa mitään oikeasti arvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin haaveilin kotirouvan elämästä ennen kuin meillä oli ensimmäistäkään lasta. Kuvittelin hääriväni kotona lapsikatraan kanssa, leipovani, ompelevani vaatteita ja ties mitä. Pyh ja pah, ei minusta ole kodin hengettäreksi. En silti ole päässyt oikein työelämään takaisin, vaikka opiskelin tässä välissä AMK-tutkinnonkin itselleni.
Vaatteet on ostettu aina uusina ja on matkusteltukin ihan riittävästi. Mutta koti on sotkussa, kun ei se ylimääräinen aika ole muuttunut siivousintoiluksi. Siivoojaakaan en kehtaa ottaa, joku kynnys siinä on. Hävettää, ettei saa kotia pidettyä siistinä, mutta olisihan se vielä nolompaa ottaa siivooja, kun itse on työtön.
Kyllä kotirouvailu tietynlaisille ihmisille varmaan sopii, mutta ei tätä varauksettomasti voi suositella sellaisille ihmisille, joiden vahvuudet ovat jossain ihan muunlaisissa asioissa.
Täällä suunnitellaan samaa. Mies ehdotti kotiin jäämistä, kun molempien töissäkäyviä yhdistettynä arjen asioiden hoitamiseen tuntuu niin hankalalta. Isompi lapsi on koulussa ja joutuu olemaan "heitteillä" 4-5h päivässä, mistä pidämme huonoa oloa molemmat.
Kotiin jäädessä koti olisi aina siistinä, ruoat tehtynä, lapset tallessa ja ennenkaikkea ei kiirettä.
En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä, mutta ehkä jään kotiin.
Olin 5v kotona lasten ollessa pienempiä ja meillä se toimi hyvin.
Eläkettä en mieti, säästämme eläkettä varten sijoittamalla ylimääräiset rahat asuntoihin, jotka voi sitten myöhemmin myydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jäin juuri kotirouvaksi. Perhe ja oma hyvinvointi on nyt etusijalla.
Lähihoitajan palkka on niin pieni, ettei siinä ole isoa eroa, onko kotona vai töissä, jos on alle 3-vuotiaita lapsia. Ja lähihoitajalle riittää kyllä aina töitä.
Itseäni kauhistuttaisi ajatus kotirouvan elämästä, inhoan siivousta ja sisustusta. Mutta kukin taaplaa tyylillään. Me ei sisusteta eikä matkusteta nytkään, joten sikäli en joutuisi luopumaan juuri mistään, vaikka jäisinkin kotiin. Mutta en vain yksinkertaisesti halua.
Toivottavasti miehesi on samaa mieltä. Ihan hyvä ajatus varmaan teille kaikille. Meillä oli muuten sama homma, mutta minä en ole varsinainen kotihengetär enkä suorastaan nauttinut kotonaolosta.
Jäin hyvin palkatusta (4500 € netto) työstäni kotiin, eikä ole edes lapsia. Ei vaan kerta kaikkiaan huvittanut enää. Onneksi ei ole rahasta kiinni, vaan on velaton (pun intended, only the opposite) koti ja sijoituksia. Jos vain voit, niin tee sama. Työuraa arvostetaan tässä yhteiskunnassa kohtuuttoman paljon.
Kannattaa. Huomaan itse, että aika lapselle on niin antoisaa. Kodinhoito maistuu puulta, otan sen työnä. Rahattomuus tietysti stressaa, eli se kaikesta tinkiminen. Kaikesta kauniista tinkiminen. Lasten harrastukset ja tarpeet on etusijalla, matkustuskin on listalla. Sisustus ja kampaamo yms. on pois listalta.Väitän, että avioerokin näillä järjestelyillä on kauenpana kuin molemmat töissä tilanteessa. Jäin kotiin ja palaset loksahtivat paikoilleen. Elämä on nyt hyvää, en tiedä sitten eläkeiässä. Ehkä teen silloin töitä:-)
Haaveilen joka ikinen päivä samasta asiasta, mutta minulle se ei ole juuri nyt mahdollista. Vihaan joka ikistä arkiaamua johon herään. Olen niiiiiiin kyllästynyt ihmisiin etten haluaisi enää koskaan käydä töissä ellei työ sitten ole sellaista, jossa saan olla ihan yksin. Suurin haaveeni on päästä pois työelämästä ihmisten takia.
Äitini oli kotona lähes koko lapsuuteni. Oli ihanaa kun sai olla hänen kanssaan