Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä on suhteenne lasten kanssa leikkimiseen?

Vierailija
12.10.2013 |

Mulla on yksi 2-vuotias lapsi. En leiki kauheasti lapsen kanssa, luen kyllä kirjoja, teen palapelejä ja leikin JOSKUS hänen kanssaan, mutta pääsääntöisesti lapsi on saanut leikkiä itsekseen sen jälkeen, kun on alkanut liikkua ja olla muuallakin kuin sylissä.

 

Lapsi saa kyllä aina tulla syliin ja juttelemaan, mutta mä en hirveästi leiki, en edes oikein hyvin osaa. Mä ajattelen, että jos nyt alan viihdyttää lasta aina, saan sitten aina olla keksimässä tekemistä. Lapsella on aika hyvä mielikuvitus ja hän on hyvä keksimään leikkejä itse sekä pihalla että sisällä.

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
12.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut aina leikkivä äiti, huomasin kyllä olevani vähän harvinaisuus esim. puistoissa. Olen juossut, kiivennyt, liukunut, keinunut, kaivanut mukana. Tehnyt mummolassa nuotioleikkejä.

 

Sisäleikeissä riehaannun tyynysotaan, autan rakentamaan majaa. Ainakin voin auttaa leikkien alkuun, jos meinaa olla päivä, ettei ole MITÄÄN tekemistä.

 

Yli nelikymmpisenä tuo juokseminen on vähentynyt, mutta tykkään silti peuhata uimarannoilla, tehdä vesileikkejä tai möyriä lumessa.

 

Lasten leikkeihin ei tarvitse mennä väkisin mukaan ollakseen hyvä äiti, mutta useimpia hommia on kiva tehdä myös yhdessä.

 

Vierailija
2/4 |
12.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiva kun edes joskus leikit.Oma lapsi vaatii minua melkein koko ajan leikkimään ja hämmästyn jos leikkii edes kerran viikossa yksin.Oi sitä huudon määrää,kun pitäisi mennä leikkimään ja tehdä ruokakin samalla.Leikin ehkä vähän liikaakin,välillä kun ei vain jaksa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
12.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä mä leikkipuistossa leikin ja juoksen, mutta mielikuvitusleikkejä en juuri leiki. Ja kyllä mä hommia voin tehdä lapsen kanssa yhdessä, mutta musta on kätevämpää se, ettei lapsi aina odota multa leikin keksimistä. Joskus kyllä pyytää. Mä en kestäis sitä, että mun pitäis olla aina leikkimässä.

 

Ap

Vierailija
4/4 |
12.10.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suhteeni asiaan on hyvin selvä ja yksinkertainen- minä en leiki. Olen läsnä, kuuntelen, luen, ulkoilen - mutta en leiki. Leikki on lapsen työtä, mulla omat hommat. Olen aina tehnyt kotityöt lasten valveillaoloaikana, ja levännyt lasten mentyä nukkumaan. En käytä sitä aikaa mikä on töistätulon ja nukkumaanmenon välissä leikkiin vaan ihan muuhun