Pitääkö pianistin olla pitkä(sorminen)?

Kiinalaiset on pieniä ja siellä kun on kova kilpailu kaikessa ja mukulat harjoittelevat parhaillaan 6-8 h/pvä pianonsoittoa, niin kyllä niistä todella taitavia tuleekin... Huolimatta niistä pikkukätösistä.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 06:46"]

Kiinalaiset on pieniä ja siellä kun on kova kilpailu kaikessa ja mukulat harjoittelevat parhaillaan 6-8 h/pvä pianonsoittoa, niin kyllä niistä todella taitavia tuleekin... Huolimatta niistä pikkukätösistä.

[/quote]

Mutta pystyvätkö fyysisesti soittamaan kaikki ne kappaleet mitä pitkäsorminen saman ajan harjoitellut pystyy?  Vertaa: vaikka joku harjoittelisi koripalloa 10 t päivässä 2-vuotiaasta alkaen, niin ei 150 cm pitkä varmasti pääse huippukoripalloilijaksi vaikka kuinka yrittäisi.

ap

Pari paivaa sitten Elton John oli telkkarissa ja naytti kasiaan, kuinka pienet ja lyhytsormiset ne ovat. Sanoi etta kasiensa takia hanesta ei koskaan olisi voinut tulla konserttipianistia, just ja just riittavat tahan omaan musiikkiin.

Katselin joskus yhden dokkarin jossa nuori kapellimestari (16-vuotias) etsi itselleen orkesteria lahjakkaista lapsista ympäri maailmaa. Pianistit seulottiin nimenomaan Kiinasta, ja kyllähän ne ihan pirun hyvin soittaa koostaan huolimatta. Kappaleita konsertteihin ja karsintoihin ei valkattu sen perusteella, että "onpas sulla pikkukätöset" vaan ihan kappaleiden musiikillisten ansioiden perusteella (ja vaikeita kappaleita olivatkin). Nuori kapellimestari sanoi, että kiinalaiset on todella kovatasoisia soittajia, mutta ne laitetaan soittamaan aivan liikaa (sen 6-8 h/pvä). 

Orkesteriin tuli valituksi 10-vuotias poika (siis kiinalainen) ja todella hyvin soittikin. Kappale jota orkesterin kanssa soittivat, oli tämän nuoren kapellimestarin itse säveltämä, eikä se säveltänyt sitä kiinalaispianistin pikkukätöset tärkeimpänä ajatuksenaan. Olihan siinä jokunen kohta, jossa pianistin täytyi vähän venyttää sormiaan osuakseen oikeille koskettimille, mutta se ei ollut mikään ongelma.

Tässä pätkä (10 min) tuosta konsertista

Pitkä ei ainakaan tarvitse olla. Minun poikani on aina ollut keskimääräistä lyhyempi, mutta soittaa pianoa oikein mukavasti. Esim. PT 3 (entinen 3/3) -kurssitutkinnon hän suoritti olleessaan 140 cm pitkä.

Toisaalta en ole koskaan huomannut, että poikani olisi erityisen pienikätinen. Ylettyykö ap:n tyttären kädet niin, että hän pystyy soittamaan oktaavin kerralla (esim. peukalolla keski-C ja pikkurillillä sitä seuraava C yhtä aikaa)? Jos pystyy, niin en usko käden koon tulevan ongelmaksi pianonsoitossa. Ja jos ei tällä hetkellä pysty, mutta tyttö on vielä kovin nuori, voi käsi hyvinkin vielä kasvaa tästä tarpeeksi. Tuo oktaavin kerralla soittaminen on minusta sellainen minimivaatimus. Jos siihen ei pysty isonakaan, joutuu kyllä tekemään aika paljon omia sovituksia.

Oktaavia ei vielä saa, mutta on reilusti alle 130 cm. Minä yletän oktaavin (itsekin olen alle 160 cm). Pedaaleille ei tietenkään myöskään yletä.

Kiva tietää, että ainakaan perusopinnoissa ei lyhyys haittaa. 

ap

Kyllä lyhytsormisuus on iso haitta. Viulu olisi parempi soitin.

Oktaaviin ylettäminen on kaiketi se tärkein juttu. Minulla ei yletä kuin juuri ja juuri koskettimien reunoista. Se tarkoittaa sitä, että moni kiva kappale (mm tuttu kesäillan valssi) jää soittamatta. Kyllä on monesti harmittanut, vaikka pianistia minusta ei tullutkaan (pääsoitin oli toinen). Eniten harmitti se, kun kaveri väitti ongelman korjaantuvan soittamalla ja venyttelemällä - no ei korjaantunut ;) Olen lyhyempi kuin ap, ja pienikätinen. Pituus ei aina mene yks yhteen käsien koon kanssa: onhan jalkojakin eri kokoisia saman pituisilla.

Mua taasen harmittaa, kun en lapsena päässyt pianotunneille. Mulla on tosi pitkät sormet ja muuten olen musikaalinen. Olen ajatellut, että jossain vaiheessa aikuisiällä alan harjoitella soittamista. Pianossa on niiiin kaunis ääni.

Soitin aikoinaan aktiivisesti pianoa, jatkoin musiikkiopistossa vielä I-tutkinnon (mikä se sitten nykynimistössä onkaan) suorittamisen jälkeen. Mulla on aika lyhyet sormet, mutta pystyin kompensoimaan ulottuvuusongelmaa koskettimilla teknisellä taidokkuudella. Soitonopettajani soitatti mulla viikottain teknisiä harjoituksia, joista yksi oli juuri sellainen "laaja liike" -harjoitus. Riippuu tietysti sävellyksistäkin, tarvitseeko sormien "venyä" soittaessa. Esim. Sibeliuksella oli itsellään iso pari oktaavia kattava koura, ja monet hänen pianosävellyksistään ovat sen mukaisia... Mutta itsekin soitin paljon Sibeliusta ja tykkäsin kovasti. En ainakaan muista, että olisi koskaan tullut sellaista kappaletta eteen, mihin sormeni eivät kertakaikkiaan olisi riittäneet tai että ne olisivat kipeytyneet venytyksistä. Ja kun mullakaan ei ammattimuusikon ura ollut tähtäimessä, en stressannut asiasta.

Pianistina menestyminen ei ole kiinni sormien pituudesta vaan ihan muista tekijöistä, kuten tekniikasta, harjoittelun määrästä ja tietysti lahjakkudesta. Itse olen aika pienikokoinen ja siis kädetkin ovat pienet (olen aina saanut kuulla kommentteja pienistä käsistäni, siis vielä aikuisiälläkin). Silti pärjäsin - ja pärjään edelleenkin - pianistina siinä missä pidempi sormisetkin. Konserttipianistia musta ei koskaan tullut, mutta se johtuu ennen kaikkea laiskuudestani harjoittelussa :D

Yksi pianonsoitonopettajistani muuten sanoi minulle kerran, että pitkistä sormista on enemmän haittaa soittamisessa kuin lyhyistä: pitkät sormet ovat helpommin "tiellä", kun taas lyhyet ovat siellä missä pitääkin. Tiedä sitten pitääkö tämä paikkaansa, kun kokemusta ei ole muuta kuin näistä lyhyistä sormista.

Niin, ja saan (tai sain aktiivisesti soittaessani) helposti yli oktaavin, jopa helpommin kuin monet "iso" kätiset kaverini. Eli ei se ole käden koosta kiinni.

t. "Pikkutassu"

No jos ei ole käsien koosta kiinni niin ainakin sormien liikkuvuudesta ja venymisestä. Eikä ne veny, jos on jäykät sormet, vaikka miten yrittäisi venyttää. Mun 20-vuotias tyttö ei saa oktaavia, mutta 11-vuotias saa helpostikin. Pituuseroa heillä on 20 cm, mutta 11-vuotiaan sormet ovat pidemmät ja liikkuvammat. He soittavatkin ihan erityyppistä musiikkia.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 09:20"]

Kyllä lyhytsormisuus on iso haitta. Viulu olisi parempi soitin.

[/quote]  hohhoijakkaa....olen viulisti ja siinä vasta pitääkin sormien venyä.

Kun harjoittelee aktiivisesti joka päivä, sormet oppivat hyvän tekniikan ja löytävät katsomattakin oikealle koskettimelle. Minun sormeni yltävät oktaaviin ja ylikin, mutta koska en ole harjoitellut vuosiin, olen kadottanut kyvyn löytää oikeat koskettimet ajattelematta. Ideanahan on, että soittaja katsoo aina nuotteja eikä sormia. Tämä onnistuu harjoittelulla myös pienempikätiseltä soittajalta.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 10:32"]

No jos ei ole käsien koosta kiinni niin ainakin sormien liikkuvuudesta ja venymisestä. 

[/quote]

No notkeat sormet tytöllä ainakin on. Muutenkin nivelet ovat yliliikkuvat. 

Vaikka olen tyttöä paljon pidempi ja isompikätinen, niin ei meidän "otteen leveydessä" ole kuitenkaan kovin suurta eroa (vain yksi koskettimellinen).

ap

[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 09:50"] 

Yksi pianonsoitonopettajistani muuten sanoi minulle kerran, että pitkistä sormista on enemmän haittaa soittamisessa kuin lyhyistä: pitkät sormet ovat helpommin "tiellä", kun taas lyhyet ovat siellä missä pitääkin. Tiedä sitten pitääkö tämä paikkaansa, kun kokemusta ei ole muuta kuin näistä lyhyistä sormista.

 [/quote]

Näin maallikkona voisi kuvitella, että lyhyissä sormissa kulkisi viestit nopeammin kuin pitkissä. Eli että lyhyet sormet olisi vat nopeammat kuin pitkät. Eli hyötyäkin lyhyistä sormista voi olla.

Ei tarvitse olla pitkäsorminen, mutta se auttaa.

Venyvä, notkea kämmen auttaa paljon. Sitä voi treenata.

Riippuu vähän minkä tason pianistia olet kasvattamassa. Kyllä hän löytää oman paikkansa musiikkimaailmassa aikuisena, oli fyysiset rajoitteet sitten mitä tahansa.

Olisipa kiva tietää, mikä tilanne on nyt 7 vuotta myöhemmin. Ensinnäkin itse mietin, että vain harvasta tulee maailmankuulu konserttipianisti, vaikka olisi sibeliusakatemiat ja muut käyty. Eli musiikin harrastaminen ei ole turhaa. Tulee anatomia vastaan jousisoittimisissa, jos tulee koskettimissakin. Toisaalta hämmästyttävän pienet lapset kykenevät hämmästyttävän hyviin suorituksiin. Eiköhän aivojen sisällä olevat tekijät ole merkityksellisempiä.

Itse olen lyhyt aikuinen ja aloittanut vasta keski-iän kynnyksellä soittamisen. Saan toki soitettua oktaavin, mutta käsi jännittyy helposti kappaleissa, joissa käytetään runsaasti oktaavia vaikkapa säestyksessä. Eli nopeutta niihin kappaleisiin ei saa lisättyä. Ja kappaleen luonteesta on paljon pois, jos jättää oktaavista toisen sävelen pois. Suurimmalla osalla muista aikuisista sormilla on pituutta vähintäänkin 1/2 cm enemmän, ja se vaikuttaa jo soiton helppouteen. Aikuisena aloittaneilla tai hyvin pitkän tauon jälkeen jatkaneilla tosin jo ikääntymisen aiheuttama jäykistyminen voi haitata soittoa.

Toisaalta repertuaaria on runsaasti, joten on helppo löytää kappaleita, joissa lyhyet sormet eivät ole ongelma. Oikeasti, ei sitä kättä voi määrättömiin levittää. Ja jatkuvasta jännittyneestä asennosta saa rasitusvammoja. Eli kappaleita voi jonkin verran sovittaa, tai vain siirtää kättä ja käyttää pedaalia. En kannata väkisin venyttämistä. Jos käsi ei yllä oktaaviin ja jalka pedaalille, on ohjelmisto valittava sen mukaan. On paljon osa-alueita, joita voi kehittää, vaikka ihan kaikki kappaleet ei onnistuisi. Eli soitto ei mene hukkaan.

Joka tapauksessa kannattaa laatia varasuunnitelmia, eikä ladata elämää yhden kortin varaan. Musiikin harrastamisesta on taatusti hyötyä jokaiselle lapselle. Ammattimuusikko hänestä tulee omasta tahdostaan, jos tulee, ei vanhempien. Esim. laulun aktiivisen tosi teolla treenaamisen voi aloittaa vasta täysikasvuisena, eli musiikissakin voi etsiä uusia suuntia. Tai sitten keskittyä opetukseen. Tai säveltämiseen. Tai kuoronjohtoon. Myös suomalaiset kapellimestarit ovat maailmalla kysyttyä tavaraa. Ei soittotaito hukkaan mene, etenkin kun lapsi on oppimisen suhteen etulyöntiasemassa aikuisen suhteen. Harrastus jättää positiiviset jälkensä aivoihin, ja varmasti auttaa monen muun aivan erilaisen asian opettelussa myöhemmin.

Kyllä isokätisyys on selvästi etu pianisteille. Sormien ei niinkään tarvitse olla pitkät, riittää että koko koura on iso.

Itse olen nainen ja soitan melko helposti desimin valkoiselta valkoiselle koskettimelle. Mutta konserttipianistin ura jäi saavuttamatta ihan toisista syistä.