Tulevan puolison entisen kuolleen puolison syntymäpäivä... mitä mieltä?

Kuka viettää kuolleen ihmisen syntymäpäivää?? Neva hööd ☠

Hänen lapsensa halusivat perheensä kasaan, ja sattui sun vapaaviikonloppuun. Ei sen kummempaa. Lapset monesti menee nokkimisjärjestyksessä uuden puolison ohi.

Hermostut turhasta. Selvästi se edellinen oli oikeasti tärkeä. Jos hän ei olisi siitä edellisestä välittänyt, ei välittäisi sinustakaan.

Ei vainajalle kannata olla mustasukkainen. Ei taatusti palaa sotkemaan kuvioita.

Piti lukea otsikko varmaan 5 kertaa, jotta ymmärsin sen.

Jos joku tietty synttäri on muodostunut perinteeksi perheessä, niin kyllä sitä voidaan vuosikausia viettää vaikka synttärisankari olisi kuollut.

Mene mukaan.

Me muuten vietetään kahta hääpäivää nykyisen mieheni kanssa, kummankin ekan liiton hääpäivät. Opittiin niistä liitoista paljon ja hyviä lapsia syntyi. Nykyisen liiton hääpäivää harvoin muistetaan, mutta tapaamisemme vuosipäivä juhlitaan aina.

Niin se Ex perhe on sua tärkeämpi. Sopiiko se sulle?

Ei kutsuttu mukaan. Enkä olisi mennytkään. Siellä olisi kuitenkin ollut fiilis, ennen kaikki oli paremmin... miksi X:n piti kuolla niin nuorenta. Ja X:n iso muotokuva nököttäisi tuimana kirjanhyllyssä tuijottamassa.  Jotenkin ei innosta... 

Kuolleen puolison appiukon? Eli miehesi isän kanssa? Vai tarkoititko miehesi ex-appiukon eli kuolleen puolison isän kanssa?

Puolisoni kuoli vajaa 2v sitten. Hän oli syntynyt heinäkuussa parhaaseen mansikka-aikaan. Joka vuosi söimme hänen syntymäpäivänään mansikkakakkua. Olemme jatkaneet perinnettä, vaikkei hän itse olekaan enää sitä syömässä. Emme kuitenkaan sen kummemmin juhli. Viime vuoden kesällä vein haudalle ruukkumansikan.

Lapsena kuolleet 'viettävät syntymäpäiviä', mutta muuten vain suurempien valtiomiesten syntymäpäiviä muistetaan. 

En ole koskaan mokomaa kuullutkaan, mutta ehkä heidän perheellään on juuri se tietty päivä ollut josakin syystä erityisen suuri juhlapäivä.

Ei sovi. Siksi mietinkin onko tässä avioitumisessa kuitenkaan mitään järkeä. 

Kyseessä ex-appiukko eli kuolleen puolison isä. 

Tuo vainaja on lastensa äiti ja kuolemasta on vain muutama vuosi. Muisteleminen on ihan luonnollista. 

Itsellänikin lapset menevät aina nokkimisjärjestyksessä puolison edelle. Eli olisin tehnyt saman päätöksen: tottakai tuen lapsiani tuona vaikeana päivänä. 

Turhasta suutuit. Tyhmänä pilaat itseltäsi koko viikonlopun yhden illan vuoksi. Myönnä rehellisesti olevasi mustasukkainen kuolleelle, vasta sen jälkeen voit käsitellä asiaa. Kuollut ex-puoliso, jonka kanssa on yhteisiä lapsia.. tulee aina olemaan elämässä mukana muistoissa ja ajatuksissa. 

Älä ole pikkumainen. Miehellä on ollut elämää jo ennen sinua.

On mahdollista, että olen mustasukkainenkin. Mutta kun tuo vainaja tunkee joka kohdassa väliin. Puheissa, tavoissa jne. Me teimme niin... silloin oli näin... jne. jne. Eräänä iltana kun tulin iltavuorosta yllätin puolison katselemassa X:n kuvia. Ei tuntunut kivalta.

Minäkin olen vain ihminen, ja toivoisin tietenkin olevani se tärkein. Itselläni on takana raskas avioero 23 vuoden jälkeen. Olen mahdollisimman tarkasti siivonnut ex:n pois elämästäni, enkä tuo häntä esiin keskusteluissa jne. Rakastin ex:ää ja meillä on yhteisiä lapsia, mutta elämä hänen kanssaan kävi mahdottomaksi ja jouduin tuon rakkauden ikään kuin kuolettamaan.  

Tälläinen on tietysti haastava ja vaikea tilanne. Itse olen työuuupunut ja siksi tämä viikonloppu latautui jotenkin todella merkitykselliseksi ja sitten siitä lähti toinen päivä pois.. 

En usko, että teillä on tulevaisuutta. Et tule pärjäämään mustasukkaisuutesi kanssa etkä voi vaatia miestä unohtamaan menettämäänsä puolisoa.

Tulee vielä viikonloppuja. 

Siis ap kokee oman ensimmäisen liittonsa olleen sellainen, että hänen piti väkisin "tappaa" rakkaus ja kun uudella miehellä eka liitto olikin hyvä ja rakkaus jäi, niin se on pahasta?

Sen miehen vuoksi toivon, että ap "tappaa" tämänkin omistushalun, jota hän rakkaudeksi kuvittelee. Kamala ajatella, että ap:n takia sen miehen tulee kieltää kymmeniä vuosia elämästään.

Meillä juhlitaan joka vuosi jo 25 vuotta sitten kuolleen siskon syntymäpäivää nyt aikuisiksi kasvaneiden lastensa kanssa. Siskon mies (siis leski) meni naimisiin ap:n kaltaisen naisen kanssa, joka ensitöikseen hävitti kaiken mahdollisen lasten äidistä muistuttavan. Siis poltti valokuva-albumit, rikkoi häälahjaksi saadun astiaston, kantoi hääpuvun kierrätyskeskukseen jne. ja perusteli tätä kaikkea sillä, että sehän on kuollut, sitä ei ole. Tälle kaikelle vastapainoksi syntyi vuotuinen muistelupäivä, jolloin äiti sai olla puheissa läsnä ilman, että siitä rangaistiin.

Jäin leskeksi 7v sitten. Kyllä me edelleen ns juhlitaan lasten isän synttäreitä vaikka minulla uusi puoliso ja jonka kanssa 2 lastakin jo.

Kesäkuun kymmenes päivä muistellaan erityisen hyvin häntä, syödään hyvää ruokaa ja kakkua yms, viedään haudalle ihanat kukat. Tehdään jotain pientä mistä hänet muistetaan, esim tänä vuonna käytiin pienellä päiväreissulla paikassa jossa hän tykläsi käydä ja katsottiin yksi hänen lempparileffoista.

Nyksästäni tämä on ok ja mukava perinne. Ei aihetta mustasukkaisuuteen.

Miehesi ja sinun tilanne on eri. Sinä erosit kun taas miehen puoliso kuoli. Mies käsittelee edelleen puolisonsa kuolemaa ja menetettyä tulevaisuutta hänen kanssaan. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, että hän rakastaa sinua.

Eletty elämä kulkee aina meidän kaikkien kanssa mukana halusimme tai emme.

Ilmoitat miehellesi että miettii mikä on tärkeää, jos noin laittaa menneisyyden sinun edelle niin ehkä voitte miettiä eroa