Miksei naisilla ole tavoitteellisuutta raha-asioissa?
Vaikka naiset täällä väittävät että ovat itsenäisiä ja pärjääviä, niin miksi naiset yhä raha-asioissa jättäytyvät miehen varaan? (Tai no, tiedän vastauksen, siksi kun he voivat tehdä niin).
Mutta oikeasti. Kuinka usein olette törmänneet määrätietoiseen naiseen, joka valitsee kovapalkkaisen mutta ei ehkä niin mukavan alan, painaa ylitöitä tai ottaa ehkä kakkosduunin ostaakseen vaikka haluamansa hyvän auton tai merkkikäsilaukun?
Ymmärrän, että raha ei ole kaikille tärkeää, mutta kyllä naiset tuntuvat haluavat hyvän auton, omakotitalon hyvältä alueelta, lapsille ja itselle merkkivaatteita, ja nämä asiat ovat usein vielä tärkeämpiä perheen äidille kuin isälle. Miks naiset eivät sitten elä ideologiansa mukaisesti, eli haluan jotain kallista -> teen helkutisti töitä? Miksi he valitsevat matalapalkka-alan ja sitten pistävät miehensä maksamaan valtaosan, muistuttaen tietysti että kyseessä on vaan tasa-arvo-ongelma kun hän ei tienaa kuten mies?
Jos mies haluaa vaikka uuden Mersun, usein hän tekee sitten vaikka ylitöitä tai tinkii jostain muusta saadakseen haluamansa. Nainen ostaa luotolla lastenvaatteita ulkomaisesta nettikaupasta ja sitten JÄLKIKÄTEEN ilmiottaa miehelleen että sä maksat loppukuun menot kun mun pienestä naispalkasta meni kaikki epäitsekkäästi lapsille.
Ja olen itsekin nainen.
Kommentit (49)
Haluan olla tavoitteellinen lapsien kasvattamisessa, ystävyyssuhteissa, sukulaisuussuhteissa ja harrastuksissani. Hienoa autoa tai asuntoa en ole koskaan kaivannut. Rahaa noihin minulle tärkeisiin asioihin ei paljoa tarvita, joten en ole nähnyt tarvetta tehdän töitä enempää kuin nyt.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 13:42"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 13:37"]
Koska naiset (useimmat) ovat tajunneet taman elaman tarkeimman pointin- parempi olla hetkessa onnellinen kuin montakymmenta vuotta kitumista kulissien vuoksi, koska mitaan maallistahan me emme voi ottaa tuonpuoleiseen mukaan.
[/quote]
Niin, pääasia että on ITSE onnellinen. Jätetään se ikävä tienaaminen ja raataminen miehelle, itse tehdään valikoiden pätkätöitä tai osa-aikatöitä kun ei se materia mulle merkkaa mitään - kunhan minulla on miehen tilin käyttöoikeus.
[/quote]
missa kohtaa sanoin noin? taisi mielikuvitus tehda tepposet. kayn toissa ja tienaan omat rahani, mutta en nae tarpeelliseksi raataa itseani puolikuoliaaksi vaikka saisinkin muutaman satasen enemman.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 13:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 12:40"]
Nro 6, jonka mies osti kalliin BMW:n, jatkaa vielä: On totta, että mieheni on toiminut erittäin tavoitteellisesti saadakseen haluamansa. Kasvatti yritystään aggressiivisesti, teki paljon töitä, ei lomia.
Mitä vaimo teki sillä aikaa? Hoiti vauvoja, teki lyhyttä työpäivää ehtiäkseen hakemaan lapsia päivähoidosta, vei harrastuksiin ja viikonloppuihin uimahalliin kun mies oli töissä. Nyt ollaan sitten tässä kahden elintason perheessä, miehellä on varaa luksukseen ja minä kituuttelen pikkupalkalla. Ei kai tässä voi syyttää kuin itseään, mutta ei minulla mitään kaduttavanakaan ole. Jonkunhan ne lapset piti hoitaa.
[/quote]
Toinen mahdollisuus: Kumpikin vanhempi tekee haastavia töitä ja tienaa hyvin ja arkiviikot suunnitellaan kalenterien kanssa toinen vie, toinen tuo-periaatteella niin, että lasten hoitopäivät pysyvät sopivan mittaisina. Lisäksi hyödynnetään aikaiset aamut, illat lasten nukkumaan menon jälkeen sekä viikonlopun luppoajat töiden tekemiseen.
Kunnallisen kolmiperhehoitajan voi saada kotiinkin : )
Jos tilanne taas on se, että lapset pitää välttämättä hoitaa kotona ja hoitajan on välttämättä oltava oma vanhempi, niin se on perheen oma päätös ja sen vaikutus talouteen pitää sietää.
[/quote]
Täsmennätkö vielä, kenen mielestäsi pitää sietää ne seuraukset, jos toinen tienaa vähemmän kuin toinen? Pitääkö asua halvalla ja ajaa bussilla, vaimon palkan mukaan? Vai kalliilla, koska siihen on varaa, vaikkakin miehen rahoilla? Tämä on toki mielipideasia, mutta mitä mieltä itse olet? Vai onko ainoa vaihtoehto elää kalenteri kädessä ja niin, että molemmat tekevät paljon ja vaativia töitä?
[/quote]
Tämähän on helppo yhtälö: perhe on yksikkö. Sen jäsenien saamat tulot käytetään perheen hyväksi. Liitot, joissa on vain sinun rahat ja minun rahat, eivät pitkälle pötki.
Toinen merkittävä asia on, että varsinkin perheellisten - toki myös muiden - pitää olla laskutaitoisia ja ymmärtää tulo- ja menorakenteensa. Perheiden sisäisten riitojen ehdoton ykkösaihe tutkitusti on raha, sen käyttö ja sen riittämättömyys. Mitä järkeä on siinä, että äiti jää kotiin "lasten parhaaksi", jos sillä viritetään talous tiukaksi kuin viulunkieli. Äidin työkokemus vanhenee eikä eläkettäkään kerry. Kaupan päälle saadaan ne mehevät riidat rahasta. Onko se aivan varmasti parempi tilanne kuin että vanhemmat käyvät töissä ja lapset hoidossa ja taloudelliset huolet eivät paina?
Ja kyllä hyväpalkkaisesta työstä on paljon mukavampi jäädä vauvalomalle kuin huonopalkkaisesta. Ehkä sukanvarteenkin on jäänyt jotain, millä kustantaa ylimääräisten hoitovapaiden luksus.
Mutta tähän on kai tultu, kun naiset haluaa toteuttaa hoivakutsumustaan ja tehdä pienipalkkaista työtä kunnalla, josta puolestaan on helppo jäädä kokonaan kotiin "lasten parhaaksi" kun ajatellaan, ettei se taloudellinen menetyskään ole niin merkittävä. Vaikka jo satasen ero budjetissa on merkittävä, ainakin kun opiskelijan elämää seuraa.
Onhan niillä tavoite: päästä naimisiin ja jäädä kotiin miehen elätettäväksi. Joillakin tähän liittyy vielä vauraustavoitteita, eli pitää saada hyvätuloinen tai rikas mies tai mieluiten molempia. Itselle riittää kun on se mies.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 13:58"]
Puhumattakaan siitä, että kotiäidit vaativat miehen KOMPENSOIMAAN tulojen menetykset kun jäävät vuosiksi kotiin. Peruselatus on eri asia, mutta miehen pitäisi vielä maksaa ekstraa (perheen elatuksen lisäksi) naiselle siitä että tämä nyt ilmoittaa olevansa kolme vuotta pois töistä. Missä on realismi?
[/quote]
Jos YHDESSÄ todetaan, että pienet lapset hoidetaan kotona, niin kyllä se kotivanhempi "ansaitsee" ruuan ja vanhan villapaidan lisäksi parturia, meikkejä jos käyttää, tarvittavat vaatteet, huvit ja vapaa-aikaa. Sekin pitää huomioda, että niiltä vuosilta jää eläke karttumatta.
Tosin samalla säästyy päivähoitomaksut.
Enpä tiedä ketään, joka olisi kuolinvuoteellaan harmitellut, että olisipa tullut tehtyä enemmän töitä.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 10:06"]
Vaikka naiset täällä väittävät että ovat itsenäisiä ja pärjääviä, niin miksi naiset yhä raha-asioissa jättäytyvät miehen varaan? (Tai no, tiedän vastauksen, siksi kun he voivat tehdä niin).
Mutta oikeasti. Kuinka usein olette törmänneet määrätietoiseen naiseen, joka valitsee kovapalkkaisen mutta ei ehkä niin mukavan alan, painaa ylitöitä tai ottaa ehkä kakkosduunin ostaakseen vaikka haluamansa hyvän auton tai merkkikäsilaukun?
Ymmärrän, että raha ei ole kaikille tärkeää, mutta kyllä naiset tuntuvat haluavat hyvän auton, omakotitalon hyvältä alueelta, lapsille ja itselle merkkivaatteita, ja nämä asiat ovat usein vielä tärkeämpiä perheen äidille kuin isälle. Miks naiset eivät sitten elä ideologiansa mukaisesti, eli haluan jotain kallista -> teen helkutisti töitä? Miksi he valitsevat matalapalkka-alan ja sitten pistävät miehensä maksamaan valtaosan, muistuttaen tietysti että kyseessä on vaan tasa-arvo-ongelma kun hän ei tienaa kuten mies?
Jos mies haluaa vaikka uuden Mersun, usein hän tekee sitten vaikka ylitöitä tai tinkii jostain muusta saadakseen haluamansa. Nainen ostaa luotolla lastenvaatteita ulkomaisesta nettikaupasta ja sitten JÄLKIKÄTEEN ilmiottaa miehelleen että sä maksat loppukuun menot kun mun pienestä naispalkasta meni kaikki epäitsekkäästi lapsille.
Ja olen itsekin nainen.
[/quote]
Jaa, tapansa kullakin.
Minulla oli nuorena tuommoinen avopuoliso (mies). Osteli palkkapäivänä itselleen aina kaikkea kivaa, ja loppukuu elettiin pelkästään minun rahoillani. Lainojaan ei osannut hoitaa. Lyhennykset tulivat aina täytenä yllätyksenä, ja taas herra oli rahaa vailla minulta. Ne lainat olivat herran vanhoja kulutusluottoja ja opintolainoja.
Hänen touhujaan ei voi perustella edes pienemmillä tuloilla, sillä hänen tulonsa olivat vähintään yhtä suuret kuin minunkin tuloni.
Pienillä tuloilla semmoista tyyppiä oli kauhean raskas kannatella mukanaan, ja poistuinkin suhteesta kun huomasin että touhu muuttuu vaan koko ajan pahemmaksi.
Onneksi en vastaaviin vätyksiin ole myöhemmin törmännyt :)
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 14:57"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 10:06"]
Vaikka naiset täällä väittävät että ovat itsenäisiä ja pärjääviä, niin miksi naiset yhä raha-asioissa jättäytyvät miehen varaan? (Tai no, tiedän vastauksen, siksi kun he voivat tehdä niin).
Mutta oikeasti. Kuinka usein olette törmänneet määrätietoiseen naiseen, joka valitsee kovapalkkaisen mutta ei ehkä niin mukavan alan, painaa ylitöitä tai ottaa ehkä kakkosduunin ostaakseen vaikka haluamansa hyvän auton tai merkkikäsilaukun?
Ymmärrän, että raha ei ole kaikille tärkeää, mutta kyllä naiset tuntuvat haluavat hyvän auton, omakotitalon hyvältä alueelta, lapsille ja itselle merkkivaatteita, ja nämä asiat ovat usein vielä tärkeämpiä perheen äidille kuin isälle. Miks naiset eivät sitten elä ideologiansa mukaisesti, eli haluan jotain kallista -> teen helkutisti töitä? Miksi he valitsevat matalapalkka-alan ja sitten pistävät miehensä maksamaan valtaosan, muistuttaen tietysti että kyseessä on vaan tasa-arvo-ongelma kun hän ei tienaa kuten mies?
Jos mies haluaa vaikka uuden Mersun, usein hän tekee sitten vaikka ylitöitä tai tinkii jostain muusta saadakseen haluamansa. Nainen ostaa luotolla lastenvaatteita ulkomaisesta nettikaupasta ja sitten JÄLKIKÄTEEN ilmiottaa miehelleen että sä maksat loppukuun menot kun mun pienestä naispalkasta meni kaikki epäitsekkäästi lapsille.
Ja olen itsekin nainen.
[/quote]
Jaa, tapansa kullakin.
Minulla oli nuorena tuommoinen avopuoliso (mies). Osteli palkkapäivänä itselleen aina kaikkea kivaa, ja loppukuu elettiin pelkästään minun rahoillani. Lainojaan ei osannut hoitaa. Lyhennykset tulivat aina täytenä yllätyksenä, ja taas herra oli rahaa vailla minulta. Ne lainat olivat herran vanhoja kulutusluottoja ja opintolainoja.
Hänen touhujaan ei voi perustella edes pienemmillä tuloilla, sillä hänen tulonsa olivat vähintään yhtä suuret kuin minunkin tuloni.
Pienillä tuloilla semmoista tyyppiä oli kauhean raskas kannatella mukanaan, ja poistuinkin suhteesta kun huomasin että touhu muuttuu vaan koko ajan pahemmaksi.
Onneksi en vastaaviin vätyksiin ole myöhemmin törmännyt :)
[/quote]
Mutta eihän se mitään vätystelyä ole ;) Yhdessä tienataan ja yhdessä tuhlataan, ei väliä kuka maksaa kunhan laskut tulee hoidetuksi. Eikös se näin mennyt?
Tää on kyllä tosi kiva palsta kun täällä voi keskustella monenlaisista asioista. :)