Miksei naisilla ole tavoitteellisuutta raha-asioissa?

Kyllä minä naisena olen tavoitteellinen raha-asioissa. Tavoitteet ovat kuitenkin sen verran vaatimattomat, että siihen riittää tällä hetkellä se, että palkkaa pitää saada vähintään 3500 e/ kk brutto eli ei tarvita mitään huippuansioita. Viime vuoden vuositulo oli 55 000 e. Nettovarallisuutta on kertynyt 200 000 euroa, työelämässä 15 vuotta. Olen sinkku, asun yli 200 000 euron omistusasunnossa ja autoni (farmari) vaihdan viimeistään siinä vaiheessa, kun se on vähän yli 3 vuotta vanha.

Tavoitteita on niin monia.... 

Kotoa olen sen oppinut, että omillaan pitää tulla toimeen eikä ripustautua kenenkään varaan. Parisuhde on sitten oman hyvän elämän päälle pelkkää plussaa.

Ei meillä miehellä riittäisi mielenkiintoa muuhun kuin pakolliseten laskujen maksamiseen (ei viitsisi kilpailuttaa), tsekkaamaan että pankkitilin saldo kuukasittain kasvaa eikä laske ellei ole ollut "isoja" hankitoja (lapsen talvihaalari ei ole iso hankinta, se on normaalia kulutustavaraa) ja lukemaan hintalappuja kaupassa. Siksi lienee parepi, että minä, nainen, rakennan budjetit, huolehdin ostokset ja kilpailutukset ja katson missä tilillä miehen kannattaa säästöpossunsa pitää. Toki miehellä on lopullinen sanavalta niihin omiin rahoihinsa...mutta näin talous on meillä pyörinyt useamman vuoden.

Nro 6, jonka mies osti kalliin BMW:n, jatkaa vielä: On totta, että mieheni on toiminut erittäin tavoitteellisesti saadakseen haluamansa. Kasvatti yritystään aggressiivisesti, teki paljon töitä, ei lomia.

Mitä vaimo teki sillä aikaa? Hoiti vauvoja, teki lyhyttä työpäivää ehtiäkseen hakemaan lapsia päivähoidosta, vei harrastuksiin ja viikonloppuihin uimahalliin kun mies oli töissä. Nyt ollaan sitten tässä kahden elintason perheessä, miehellä on varaa luksukseen ja minä kituuttelen pikkupalkalla. Ei kai tässä voi syyttää kuin itseään, mutta ei minulla mitään kaduttavanakaan ole. Jonkunhan ne lapset piti hoitaa.

Mutta asuminenhan on usein perheen isoin menoerä? Eikös se ole useammin nainen, joka haluaa ison omakotitalon hyvältä alueelta, ja talon pitää olla vielä uusi tai mittavasti remontoitu? Miksei hän sitten valitse alaa sen mukaan?

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 12:45"]

Mutta asuminenhan on usein perheen isoin menoerä? Eikös se ole useammin nainen, joka haluaa ison omakotitalon hyvältä alueelta, ja talon pitää olla vielä uusi tai mittavasti remontoitu? Miksei hän sitten valitse alaa sen mukaan?

[/quote]

Mihin perustat tämän väitteen? Meillä ainakin se ok-taloon haluava oli mies. Ja nimenomaan uuteen, koska ei hänellä ole aikaa tai mielenkiintoa tehdä mitään remontteja.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 12:40"]

Nro 6, jonka mies osti kalliin BMW:n, jatkaa vielä: On totta, että mieheni on toiminut erittäin tavoitteellisesti saadakseen haluamansa. Kasvatti yritystään aggressiivisesti, teki paljon töitä, ei lomia.

Mitä vaimo teki sillä aikaa? Hoiti vauvoja, teki lyhyttä työpäivää ehtiäkseen hakemaan lapsia päivähoidosta, vei harrastuksiin ja viikonloppuihin uimahalliin kun mies oli töissä. Nyt ollaan sitten tässä kahden elintason perheessä, miehellä on varaa luksukseen ja minä kituuttelen pikkupalkalla. Ei kai tässä voi syyttää kuin itseään, mutta ei minulla mitään kaduttavanakaan ole. Jonkunhan ne lapset piti hoitaa.

[/quote]

Toinen mahdollisuus: Kumpikin vanhempi tekee haastavia töitä ja tienaa hyvin ja arkiviikot suunnitellaan kalenterien kanssa toinen vie, toinen tuo-periaatteella niin, että lasten hoitopäivät pysyvät sopivan mittaisina. Lisäksi hyödynnetään aikaiset aamut, illat lasten nukkumaan menon jälkeen sekä viikonlopun luppoajat töiden tekemiseen. 

Kunnallisen kolmiperhehoitajan voi saada kotiinkin : ) 

Jos tilanne taas on se, että lapset pitää välttämättä hoitaa kotona ja hoitajan on välttämättä oltava oma vanhempi, niin se on perheen oma päätös ja sen vaikutus talouteen pitää sietää.

Aloitusviesti pitää paikkansa. Naiset hakeutumalla hakeutuvat aloille, joilla karrikoiden työ on kevyttä eikä kovin vastuullista. Vastaavasti palkkakin on paljon huonompi, kuin yksityisten firmojen puolelta löytyvät verrokit.

Tämä ei ole tavoitteellista taloussuunnittelua, tämä on mukavuudenhalua. Jos näin on itse toiminut, ei voi syyttää yhteiskuntaa/liike-elämää/asenneilmapiiriä/paavia naisten palkkauksen polkemisesta.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 12:50"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 12:40"]

Nro 6, jonka mies osti kalliin BMW:n, jatkaa vielä: On totta, että mieheni on toiminut erittäin tavoitteellisesti saadakseen haluamansa. Kasvatti yritystään aggressiivisesti, teki paljon töitä, ei lomia.

Mitä vaimo teki sillä aikaa? Hoiti vauvoja, teki lyhyttä työpäivää ehtiäkseen hakemaan lapsia päivähoidosta, vei harrastuksiin ja viikonloppuihin uimahalliin kun mies oli töissä. Nyt ollaan sitten tässä kahden elintason perheessä, miehellä on varaa luksukseen ja minä kituuttelen pikkupalkalla. Ei kai tässä voi syyttää kuin itseään, mutta ei minulla mitään kaduttavanakaan ole. Jonkunhan ne lapset piti hoitaa.

[/quote]

Toinen mahdollisuus: Kumpikin vanhempi tekee haastavia töitä ja tienaa hyvin ja arkiviikot suunnitellaan kalenterien kanssa toinen vie, toinen tuo-periaatteella niin, että lasten hoitopäivät pysyvät sopivan mittaisina. Lisäksi hyödynnetään aikaiset aamut, illat lasten nukkumaan menon jälkeen sekä viikonlopun luppoajat töiden tekemiseen. 

Kunnallisen kolmiperhehoitajan voi saada kotiinkin : ) 

Jos tilanne taas on se, että lapset pitää välttämättä hoitaa kotona ja hoitajan on välttämättä oltava oma vanhempi, niin se on perheen oma päätös ja sen vaikutus talouteen pitää sietää.

[/quote]

Täsmennätkö vielä, kenen mielestäsi pitää sietää ne seuraukset, jos toinen tienaa vähemmän kuin toinen? Pitääkö asua halvalla ja ajaa bussilla, vaimon palkan mukaan? Vai kalliilla, koska siihen on varaa, vaikkakin miehen rahoilla? Tämä on toki mielipideasia, mutta mitä mieltä itse olet? Vai onko ainoa vaihtoehto elää kalenteri kädessä ja niin, että molemmat tekevät paljon ja vaativia töitä?

Onpa taas täyttä paskaa tämäkin ketju. Ei läheskään kaikki miehet ole mitään mersun tai bemarin perässä juoksijoita. En tajua minkälaisia juppeja te tunnette, tavalliset duunarit ym. kyllä elävät sillä mitä on, tienaa sen rahan kumpi hyvänsä, tärkeintä on, että on katto pään päällä ja tulee lapset hoidettua mahdollisimman hyvin. Omakotitalo ostetaan sellainen johon on varaa, ja sitä sitten maksellaan hamaan harmauteen, ja toivotaan että se talo edes jää lapsille perinnöksi. Enkä ole koskaan tuntenut edes kaukaisesti sellaista naista joka haluaisi jonkun ruman järkyttävän kalliin käsilaukun, erittäin typerä yleistys naisten haluamista asioista. Kyllä suurimmalle osalle naisia on ne lapset ja heidän tarpeensa etusijalla, sitten tulee omia harrastuksia, matkustelua perheen kanssa ym. sitten jos tosiaan rahaa jää muuhunkin voi ehkä miettiä jotain kalliimpaa tavaraa kuten autoja. Eiköhän se naisen tavoitteellisuus ole siinä että saa sillä vähällä rahalla mitä on perheen käytettävissä perheelle kunnon ruokaa ja kunnolliset ei-merkkivaatteet, se on se rikkain kymmenesosa väestöstä jolle raha on niin tärkeää että pitää oikein ylimääräisiä töitä tehdä sen eteen että saa leuhkia uudella autolla.

Koska naiset (useimmat) ovat tajunneet taman elaman tarkeimman pointin- parempi olla hetkessa onnellinen kuin montakymmenta vuotta kitumista kulissien vuoksi, koska mitaan maallistahan me emme voi ottaa tuonpuoleiseen mukaan.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 13:37"]

Koska naiset (useimmat) ovat tajunneet taman elaman tarkeimman pointin- parempi olla hetkessa onnellinen kuin montakymmenta vuotta kitumista kulissien vuoksi, koska mitaan maallistahan me emme voi ottaa tuonpuoleiseen mukaan.

[/quote]

Ja tämän onnellisuudenhan mahdollistaa hyvätuloisen miehen ujuttaminen parisuhteeseen, eikö totta?

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 13:37"]

Koska naiset (useimmat) ovat tajunneet taman elaman tarkeimman pointin- parempi olla hetkessa onnellinen kuin montakymmenta vuotta kitumista kulissien vuoksi, koska mitaan maallistahan me emme voi ottaa tuonpuoleiseen mukaan.

[/quote]

Niin, pääasia että on ITSE onnellinen. Jätetään se ikävä tienaaminen ja raataminen miehelle, itse tehdään valikoiden pätkätöitä tai osa-aikatöitä kun ei se materia mulle merkkaa mitään - kunhan minulla on miehen tilin käyttöoikeus.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 13:37"]

Koska naiset (useimmat) ovat tajunneet taman elaman tarkeimman pointin- parempi olla hetkessa onnellinen kuin montakymmenta vuotta kitumista kulissien vuoksi, koska mitaan maallistahan me emme voi ottaa tuonpuoleiseen mukaan.

[/quote]

Niin, pääasia että on ITSE onnellinen. Jätetään se ikävä tienaaminen ja raataminen miehelle, itse tehdään valikoiden pätkätöitä tai osa-aikatöitä kun ei se materia mulle merkkaa mitään - kunhan minulla on miehen tilin käyttöoikeus.

[/quote]

Niin totta, niin totta.

T. Mies.

Itse en ole lainkaan tavoitteellinen rahan suhteen, mutta eipä ole miehenikään. Kumpikaan meistä ei himoitse omakotitaloa tai parempaa autoa. Meille aineettomat jutut on tärkeämpiä. :)

En ymmärrä lainkaan sitä, miksi joku roikkuu rahan takia työssä, joka on selvästi liian stressaavaa ja koko elämä pyörii sen ympärillä. Harva varmaan ajattelee kuollessaan, että olisipa tehnyt enemmän rahaa vaikka väkisin, että olisi saanut sen hienomman auton.

Just joo, ja se mieskö on aivan tahdoton lapatossu ja tekee töitä vaan vaimon eteen? Kyllä mun mies tekisi tasan samaa työtä kuin nytkin vaikka minua ja lapsia ei olisi, en usko että olisi ottanut lopputiliä töistä jos ei olisi minua aikoinaan tavannut. Suurin osa miehistä on ihan valmiiksi jo töissä kun aletaan perhettä perustaa, ja kyllä mies varmasti saisi jäädä lasten kanssa kotiin jos haluaisi, muttä hänen pitäisi sitten myös sopeutua siihen köyhempään elämään kun vaimo tienaa vähemmän. Meillä ainakin mies haluaa parasta lapsilleen, ja siksi ei edes halunnut että menisin töihin kun lapset oli pieniä, minä kyllä olen nyt työtön ja etsin töitä, mutta mies on sanonut että vaikka hän haluaisi itse olla kotona lasten kanssa mielummin kuin olla töissä, hänen on pakko pysyä töissä että saadaan maksettua omakotitaloa, perinnöksi lapsille. Jos mulla kävisi oikein hyvä munkki, ja pääsisin kohtuullisen hyväpalkkaiseen työhön, mies jäisi heti vuorotteluvapaalle, kun asuntolaina ja muut asumiskulut ja ruoka saataisiin maksettua, niin hyvä. Meistä kumpikaan ei ole niin ahne että tehtäisiin molemmat töitä hulluna jonkun auton tai vastaavan takia, vaan lasten kanssa oleminen on tärkeintä.

Kaikki eivät halua viettää koko elämäänsä töissä. Lisäksi monilla on sellainen tossukka mies, joka ei kirveelläkään jäisi kotiin lasten kanssa. Jos lapsia ei halualaittaa päivähoitoon, ei liene vaihtoehtoja? Ja se että työskentelee matalapalkka-alalla tai on jopa kotiäiti (eli PUMMI av-kielellä), ei todellakaan automaattisesti tarkoita että laittaisi miehen kustantamaan korkean elintason. Kas kun joillekin riittää ihan tavallinen elämä.

Minulla on tavoitteita elämässä rahan suhteen, ja tällä hetkellä uhraan elintasoamme sille eli opiskelen. Voisin käydä töissäkin ja osallistua elinkustannuksiin, mutta pitkällä juoksulla se ei olisi kannattavaa verrattuna suunnitelmiini valmistua hyväpalkkaiseen ammattiin. Kyllä, elän miehen siivellä, mitä sitten? Valmistumiseni jälkeen osat vaihtuvat ja mies jää koti-isäksi, jos saamme lisää lapsia.

Luitko sä ajatuksella tuon sun aloituksesi? "Mies haluaa itselleen mersun, niin säästää" mutta "nainen haluaa LAPSILLEEN vaatteita, niin mies maksaa loppukuun menot".. eikö ne olekaan sen miehenkin lapsia? Vai vastuu lapsista ja niidne hankinnoista on aina ja vain äidillä? Ja mitä tulee noiden eri alojen palkkaukseen, niin ei kyllä mene jakeluun, miksi lastentarhanopettaja tai sh saa niin paljon vähemmän palkkaa kuin esim joku sw insinööri.. jos siis katsotaan vaan työn vaativutta ja vastuullisuutta. Tiedän kyllä, että kyse on markkinataloudesta. 

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 10:57"]

Minua rehellisesti sanoen kyllä väliin ärsyttää naiset, jotka tekevät kaiken helpoimman kautta

[/quote]

Minua taas säälittää ne, jotka tekevät kaiken vaikeimman kautta. Tai totta puhuen ei säälitä. En edes oikeastaan ajattele kaltaisiasi ihmisiä.

Vastaajat taitavat sekoittaa kaksi eri asiaa: sen että materia ei oikeasti merkkaa mitään, ja sitten sen  että materia merkkaa mutta ei olla valmiita ITSE niitä tienaamaan. Kuinka monta kertaa täällä on paasattu että ei ikinä katselisi miestä joka vaatii kulut puoliksi. Siis puoliksi, sehän on niin tasa-arvoista kuin olla ja voi! Ja joku uusperheellinen valitti että pitääkö hänen nyt tyytyä vain sen arvoiseen asuntoon kun hänellä on varaa. Kröhöm, eiköhän tuo ole juuri niin kuin pitääkin, vai onko tytöt oppineet kotoa että heille kuuluu aina jotain suurempaa ja parempaa kuin mitä oma pankkitili antaa myöten?

Puhumattakaan siitä, että kotiäidit vaativat miehen KOMPENSOIMAAN tulojen menetykset kun jäävät vuosiksi kotiin. Peruselatus on eri asia, mutta miehen pitäisi vielä maksaa ekstraa (perheen elatuksen lisäksi) naiselle siitä että tämä nyt ilmoittaa olevansa kolme vuotta pois töistä. Missä on realismi?

Ei mun tartte. Mulla on kiinnostava työ, akateeminen koulutus, hyväpalkkainen mies. Asun hyvinvointivaltiossa. En motivoidu rahan perässä juoksemiseen. Ohjaan itse elämääni.