Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli todella traumaattisesta synnytyksestä?
09.10.2013 |
Sellainen, jossa sekä äidin, että vauvan hengen lähtö on ollut lähellä? Kipulääkkeet eivät auttaneet, synnytys oli suurta tuskaa useamman päivän ajan, menetin paljon verta ja kesken kiireellisen sektion puudutteen vaikutus lakkasi, jolloin tunsin kaiken mitä he sisälläni tekivät. Nukutuksen aikana sydämeni oli pysähtynyt...:( Itkettää, miten tästä pääsee yli? Miten ikinä enää uskaltaa edes haaveilla lapsista...:(
Kommentit (16)
Kuinka kauan aikaa on kulunut? Aika korjaa haavat varsinkin sun saat pidellä lastasi sylissä ja katsella hänen kasvuaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:19"]
Nukutuksen aikana? Sektiohan tehdään puudutuksessa.
[/quote]
Ei varmaan toista kertaa voi mennä noin huonosti eikä se tuosta pahene. Pahin on siis ohi. Niin voi ajatella, jos se auttaisi vähän. Että tärkeintä on lopputulos: jäitte henkiin kumpikin.
Suosittelen ammattiapua ja lepoa, käytä tilaisuudet hyväksesi kuntoutumiseen. Turvaa tukiverkkoon, toivottavasti sitä on. Puhu asioistasi neuvolassa ja puhu toisenkin kerran, jos ei heti auta. Pyydä neuvolapsykologille, mene lääkärille, voit ehkä jutella esim. alan sairaanhoitajan kanssa, terapeutin, psykologin tms. Käytä kaikki apua, minkä voit saada!
Aika parantaa. Ei kai ole heti pakko ajatella toista lastakaan? Anna itsellesi aikaa, keskity tähän hetkeen ja lapseesi.
Minulla oli myös vaikea synnytys, olin väsynyt jo valmiiksi (syystä tai monestakin), ei tukiverkkoja. Sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen, johon auttoi lääkäri ja lääkkeet. Kärsin kuitenkin liian kauan ennen kuin tajusin tilanteeni. Vaikea synnytys on unohtunut vähitellen, kun on kulunut aikaa ja on tullut uutta mietittävää, paljon on tapahtunut elämässäni viime vuosina ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen. Oikeastaan kaikki on muuttunut.
Toista lasta en ole hankkinut enkä enää hanki. En välttämättä aikonutkaan, koska en ole enää ihan nuori. Aika pian kuitenkin harkitsin asiaa vakavasti kaiken jälkeen, mutta koska ainokaiseni oli kovin vaativa, pekäsin etten jaksaisi kaikkea kahden pienen lapsen kanssa. Vaikea synnytys vaikutti päätökseen, mutta silti olisin yrittänyt unohtaa sen, jos tosissani olisin halunnut lisää lapsia.
Muuten, elämä yhden lapsen(kin) kanssa on ihanaa!
Vertaistukipläjäys täältä :)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:19"]
Nukutuksen aikana? Sektiohan tehdään puudutuksessa.
[/quote]
Puudutuksen vaikutus siis lakkasi, ja siitä syystä minut nukutettiin.
Vain aika auttaa...
t. kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sä nukuit, mutta silti tunsit "kaiken mitä he sisälläsi tekivät" ja muistat jälkeenpäin, vaikka sydänkon pysähtyI??? :o
En ole koskaan päässyt ohi omasta kaukukokemuksesta, aikaa siitä on jo 24v.
Tein virallisen valituksenkin, sain vain siitäkin haukkumiset.
Ei aika paranna, se saattaa vaan lieventää muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukutus tulee vasta sitten kun tarvitaan eli, kun puudutus on jo hävinnyt ja tuntee leikkelyn. Ja tottakai tuollaiset muistaa!
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:26"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:19"]
Nukutuksen aikana? Sektiohan tehdään puudutuksessa.
[/quote]
Puudutuksen vaikutus siis lakkasi, ja siitä syystä minut nukutettiin.
[/quote]
okei, sit ymmärrän. Aika varmaankin on ainoa joka auttaa - ja ystävät ja ammattiapu tarvittaessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vähän lievempi kokemus, mutta silti aika traumaattinen. Mä en aikonut tehdä enää lapsia sen kokemuksen jälkeen, mutta kun tulin suunnittelematta raskaaksi aloin heti pelkäämään synnytystä. Mulle auttoi se, että puhuin puhuin ja puhuin asiasta. Puhuin psykiatrilla, pelkopolilla, neuvolassa, kavereiden kanssa, synnytystä hoitaneiden kätilöiden kanssa, doulan kanssa, synnytysvalmennusta pitäneiden tyyppien kanssa. Tutustuin synnytykseen ihan joka kantilta, luin kirjoja ja teoriaa, kahlasin nettiä läpi. Hain kaiken tiedon ja tein muistiinpanoja, suunnittelin ja mietin tarkkaan seuraavaa synnytystäni. Listasin kaiken mikä helpottais mua synnytyksessä ja kirjoitin ylös sen mikä jäi vaivaamaan edellisessä synnytyksessä. Lähetin paperit etukäteen synnärille jotta ehtivät tutustua tapaukseen siellä.
Mua helpotti se että luin. Luin siis ihan kaikkea, kaikki erilaiset kirjat synnytyksestä. Luin tiukasti lääketieteelliset julkaisut mutta luin myös vaihtoehtoisista jutuista, hörhöjutuista, luomujutuista. Googlasin kaikki aineet mitä mun synnytyksessä käytettiin ja tein muistiinpanoja.
Niin mä selvisin jotenkin. Kun mä menin tokaa kertaa synnyttämään, mulla kävi niin hyvä onni että kaikki sujui toisella kerralla ns. normaalisti. Sain myös hyvän synnytyskokemuksen, vaikkei se tietysti vie pois sitä ekan synnytyksen traumaa. Mutta nyt on sellainen olo että en mene ihan paniikkiin kun mainitaan sana synnytys, voin jopa uskoa että ehkä, ehkä joskus mä synnytän vielä kolmannenkin kerran.
Nro 8, sinulla on ilmeisesti jotain vaikeuksia sisälukutaidon kanssa? Yritäpä tavata uudelleen, ehkä onnistut selvittämään mitä ap tarkoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja mikä tärkeintä; älä missään nimessä lue synnytyksestä mitään vauvapalstoilta!
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:28"]
Siis sä nukuit, mutta silti tunsit "kaiken mitä he sisälläsi tekivät" ja muistat jälkeenpäin, vaikka sydänkon pysähtyI??? :o
[/quote]
Sektio aloitettiin puudutuksessa, jonka vaikutus kuitenkin lakkasi kesken leikkauksen. Tuolloin tunsin kaiken, tästä hetkestä näen vieläkin painajaisia. Tuolloin minut nukutettiin. Jostain syystä nukutusaineen vaikutus pysäytti sydämeni. Tämän kuulin jälkikäteen lääkäriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kuinka pääsee asiasta yli. Itselläni traumaattisesta synnytyksestä on 10 vuotta ja vieläkin se ahdistaa. No minulla ei ole kohtua enää, joten ei tarvitse miettiä uutta synnytystä. Itse en aluksi jaksanut sen kummemmin setviä synnytystä. Nyt en enää kehtaa mennä 10 vuoden takaisesta tapahtumasta keskustelemaan. Ehkä pitäisi. Hyvä terapeutti varmaan auttaisi.
Ammattiapu voi olla joskus tarpeen. Minä olin 4 vuotta sitten pahassa kolarissa , jossa isänä kuoli ja minä meinasin kuolla. olin tuolloin raskaana ja vauva kuoli. Suuren verenvuodon takia minulta leikattiin revennyt kohtu vois ja elvytettiin kesken leikkauksen. Kylkiluu-ja lantiomurtumat jättivät paljon pysyviä vaivoja. Onneksi henki säilyi ja onneksi minulla on jo 3 lasta , koska enää en lapsia tietenkään voi saada.
Onnettomuuden jälkeen oli vuoden verran valtavan surullinen, vanha ja väsynyt olo. Kävin 2 vuoden ajan terapiassa joka auttoi suuresti. Myös aika auttaa , mutta ei se vaikeaa kokemusta koskaan hyväksi muuta. Sitä vaan oppii hyväksymään , että minulle nyt kävi näin.
Nukutuksen aikana? Sektiohan tehdään puudutuksessa.