Lue keskustelun säännöt.
Leikitkö koskaan näin aikuisena?
09.10.2013 |
Minä tunnustan leikkiväni vieläkin silloin tällöin, varsinkin siivotessa. Leikin hotellin siivoojaa. Laitan huoneita kuntoon vaativille asiakkaille kovass akiireessä. Joskus leikin taksiautoilijaa tai julkkista jota haastatellaan. Autolla yksin ajaessani leikin levyttävää iskelmätähteä ja laulan osia kappaleista tavalla, jolla kuvittelin levytysten tapahtuvan.
Ikää minulla on 40 ja risat ;-)
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä leiki. Olen kolmekymppinen.
No en tuollaista leiki, mutta nukkekodilla kyllä. Ostin sen muka lapsille mutta oikeesti se on muakin varten :)
Piirrän paperinukkeja lapselle. Piirsin itselleni lapsena. Leikin muutenkin paljon lapseni kanssa. Viime viikolla viimeksi laskin liukumäessä. Ikää yli 40 v...
Mutta yksin aika vähän, mutta enhän mä juuri yksin olekaan koskaan ja silloin on kaikkea tehtävää. Ehkä myöhemmin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä oikeastaan mitään roolileikkejä, mutta enemmän toiminnallista. Hypin trampoliinilla, rakennan legoilla, peuhaan lasten kanssa, olen tyynysotaa ukon kanssa, rakennan hiekkalinnoja ja puroja, teen jekkuja, pukeudun hullusti, parodioin ihmisiä ylinäyttelemällä. Askartelen, teen helmikoruja, maalaan vesiväreillä.... Lasten touhuja.
vm- 70
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin leikin! Yksin kotona ollessa leikin että minua haastatellaan johonkin ohjelmaan ja sitten selitän ajatuksiani poliitikkoäänelläni. Joskus kadulla kävellessä leikin että olen tärkeä ihminen ja että olen menossa tärkeään tapaamiseen. Tiskikonetta tyhjentäessä leikin että olen ravintolassa töissä ja astiat pitää saada äkkiä kokkien käyttöön. Ap:n kuvaamaa siivoojaleikkiä leikin myös joskus. Myös tuota laulajaleikkiä leikin. Erityisesti suihkussa leikin joskus esiintyväni yleisölle ja hoilotan siihen suuttimeen tai lattiankuivauslastaan. Laskuja verkkopankissa maksaessani leikin pankkineitiä joka näpyttelee asiakkaan (vaikka vanhuksen) laskuja maksuun konttorissa. Ruokaa laittaessa leikin joskus marttaa joka opastaa kodinhoidossa ja edullisessa ruoanlaitossa.
Olen kolmekymppinen. Ihanaa että en ole yksin.
Mä olen kanssa kolmekymppinen. Käyn joskus yön pimeinä tunteina leikkipuistossa leikkimässä, joskus käymme myös yhdessä ystäväni kanssa kiipeilemässä kiipeilytelineissä tai keinumassa, tekemässä hiekkakakkujakin jos joku on unohtanut lapioita ja ämpäreitä hiekkalaatikolle. Talvisin laskemme leikkipuistoihin jäädytettyjä jäämäkiä.
Kun työskentelin opiskeluaikoina siivoojana ja olin aamun ekat tunnit yksin koko talossa, leikin siellä usein töitä tehdessäni, että imuri on robottikaverini ja olemme yhdessä yksinäisellä avaruusasemalla. Leikin myös usein edellisessä työpaikassa, jossa työ koostui lähinnä tylsistä toimistorutiineista, jotain avaruusjuttuja (rakennuksen arkkitehtuuri ja tunnelma toi mieleen jotenkin vanhat scifileffat).
Viimeksi viikko sitten leikkipainimme paria vuotta nuoremman sisareni kanssa. Siskon mies sattui huoneeseen ja pudisteli vaan päätään että melkein keski-ikäiset ämmät, miten te kehtaatte...
Muuten oon kai aika normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin leikin AP:n kuvailemalla tavalla. Ihan päivittäin ja jopa syvällisemminkin. Siis luon hahmoja ja leikin niiden elämää. Välillä myös noita laulajia ja siivoajia... Ja joskus mietin, kuinka tervettä semmoinen on. Olen tullut tulokseen, että se on mun tapani kokea uutta, käsitellä asioita ja korvata puuttuvia asioita elämästäni. Jos jaksaisin kirjoitttaa leikkieni tapahtumia ylös, saidin mielettömiä tarinoita...
Ihan "tavallisia"leikkejä innostun välillä leikkimään hoitoladten kanssa, mutta harvemmin. Legoista tykkään rakennella ja pihaleikit on melko mukavia. Damoin kaikki taiteellinen, korut, piirtäminen, askartelu, ne joissa saa käyttää luovuutta.
Leikkiminen töissä on myös nimenomaan normaalia. Muistan tosi hauskoja työvuoroja, kun työkaverilla oli tapana ottaa irrallinen sähköpatteri mukaansa ja kiskoa se johdostaan ulos pissille. Toinen tunki korin päähänsä ja pyysi syöttämään banaania verkon läpi, koska apinalla oli nälkä. Joskus piti vetää peltiset pesuvadit päähän ja maastoutua pöytien alle ilmahyökkäykseltä. Joku liimaili kaikki vetokahvat, laatikot ja puhelimet täyteen kaksipuolista teippiä, johon sormet jumittuivat. Joskus pidettiin loputtoman pitkiä raportteja olemattomista henkilöistä, kun potilaita ei oikeasti ollut ollenkaan.
(nämä ovat lääkäreistä ja hoitajista)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi, ihanaa, että ootte osanneet säilyttää lapsenmielisyytenne! Minä olen leikkinyt tuollaisia mielikuvitusleikkejä viimeksi lapsena. Joskus lukioiässä kävin vielä kuvitteellisia keskusteluja pääni sisällä englanninkielisen mielikuvitusystäväni kanssa, mutta sitäkään ei ole tullut sittemmin harrastettua. Pitäisi varmaan itsekin joskus repäistä ja päästää mielikuvitus valloilleen.
Minä olen 50v enkä voi vastustaa vesilätäköiden jäiden rikkomista. Ne ritisee ja pulppuilee jotenkin niin ihanasti.
Leikkimieli on yhteydessä seksuaalisuuteen. Eli noilla leikkijöillä pitäisi olla hyvä seksuaalielämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 23:39"]
Minä olen 50v enkä voi vastustaa vesilätäköiden jäiden rikkomista. Ne ritisee ja pulppuilee jotenkin niin ihanasti.
Leikkimieli on yhteydessä seksuaalisuuteen. Eli noilla leikkijöillä pitäisi olla hyvä seksuaalielämä.
[/quote]
Mielenkiintoinen tieto. Mulla ei kyllä seksuaalisesti ole kauheasti mielikuvitusta vaikka muuten leikinkin. Eikä tällä hetkellä kyllä mitään seksielämääkään. Silloin kun oli, se oli enimmäkseen hyvin kaavamaista, lempiasento perus lähetyssaarnaaja. No mut meidän molempien mielestä se oli kyllä erittäin hyvää seksiä, että ehkä tuo sitten pitääkin paikkansa, vaikka joku muu olisi ehkä pitänyt tylsänä :)
Toisaalta leikkimisestä saa kyllä suurta mielihyvää ja iloa arkeensa. Ja semmoista jännää, kivaa huikaisevaa riemun tunnetta. Vähän samanlaista kuin seksuaalisista ajatuksista ja siitä kun näkee niin viehättävän ihmisen, että tuntuu vatsanpohjassa asti, niin kuin keinuminen. Tai kuitenkin ihan erilaista, mutta vähän jotain sinnepäin ehkä.
Oi! Tuollaista mielikuvitukseen nojaavaa leikkiä teen minäkin, saatan yöllä kävellessä kuvitella olevani musavideossa tai vakooja tai muuta hauskaa. Kotihommatkin on paljon jännempiä, kun menee omissa leikeissä
Meidän pitkähkö käytävä asunnossa on catwalk, kävelen kuin malli (oikeasti olen todella melko mallista), ruokaa laitan joskus "kameroiden" edessä ja myös tyhjennän tiskikoneen nopsasti kuin kuvittelisin ravintolassa. Saisipa saman innon vessan siivoamiseen:)
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 00:31"]
Meidän pitkähkö käytävä asunnossa on catwalk, kävelen kuin malli (oikeasti olen todella melko mallista), ruokaa laitan joskus "kameroiden" edessä ja myös tyhjennän tiskikoneen nopsasti kuin kuvittelisin ravintolassa. Saisipa saman innon vessan siivoamiseen:)
[/quote]
Mä leikin vessoja siivotessani olevani riistetty orja. Välillä karua todellisuutta ei voi paeta jännittäviin tai antoisiin mielikuvitusseikkailuihin - täytyy käyttää tuota toista äärilaitaa.
Leikin myös yhdessä ankeassa työpaikassa, että olen orja ja mut on kaapattu sinne raatamaan. Päällepäin hoidin työtehtäväni moitteettomasti, mutta pääni sisässä haudoin mitä kehittyneimpiä "pakosuunnitelmia".
"Muistan tosi hauskoja työvuoroja, kun työkaverilla oli tapana ottaa irrallinen sähköpatteri mukaansa ja kiskoa se johdostaan ulos pissille." :D Varmasti ihan mahtavan hauska työkaveri!
Minulla on fantasia leikistä, jonka joskus ehkä toteutankin. Olen pitkään ollut kotiäiti ja nyt joitakin vuosia perhepäivähoitaja. Kotivaatteissa,tuulipuvussa ja pipo päässä tulee aina oltua. Joten ajttelin leikkiä jonakin arkivapaa päivänäni bisnesnaista. Pukeutuisin jakkupukuun, laittaisin tyylikkään kampauksen ja huoleilisen meikin. Menisin lounas aikaan lounasravintolaan mahdollisesti jonkun toisen jakkupukuisen pph kanssa. Olen jo tavallaan aloittanut hiukan tätä leikkiä. Hain lapseni esikoulun jälkeisestä hoidosta päiväkodista ja leikin tulleeni ihan muista töistä, kuin kodistani. Vaihdoin tuulipuvun siistimpiin vaatteisiin. Hoitajat selittelivät ihan niitä samoja juttuja minulle mitä minä hoitolasten vanhemmille. Oikea ammattini tietenkin paljastui ajan kuluessa muillekkin kuon ryhmän vetäjälle. Mutta oli kiva leikkiä. :)