1,5 kuukauden ikäinen vauva ei anna hetkeksikään pysähtyä

Meillä on 1,5  kuukauden ikäinen vauva, joka nukkuu yönsä erinomaisen hyvin: 9–12 tuntia kahdella tai kolmella syötöllä, joiden jälkeen nukahtaa useimmiten nopeasti takaisin. Päivät ovatkin sitten hankalampia.

Lapsi ei nuku muuta kuin liikkeessä, vaikka selvästi tarvitsee unta.: haukottelee aikansa ja lopulta alkaa itkeä silkkaa väsymystä. Aamupäivisin on vielä  usein hyväntuulinen ja jaksaa useimmiten olla lattialla tai sitterissä sen verran, että saan aamupalan syötyä ja lehden luettua. Päivisinkin saattaa jaksaa olla sitterissä, lattialla tai sylissä ilman että liikun, lyhyitä aikoja kerrallaan tyytyväisenä, mutta koskaan ei nukahda edes rinnalle päivisin. Usein alkaa kuitenkin kitistä ja lopulta suorastaan karjua, jos aika missään näistä menee hänen mielestään liian pitkäksi. Joskus (erittäin harvoin) jatkaa uniaan, jos tuon vaunujen kopassa sisälle tai lasken liinasta omaan sänkyynsä. Tällaisia päiviä on noin kaksi tai kolme viikossa.

Iltaa kohden ei kestä enää olla oikein muualla kuin liinassa, ja  liikettä pitää olla koko ajan. Teen päivässä kaksi tunnin vaunilenkkiä, joiden aikana useimmiten nukkuu (joskus vain katselee puiden latvoja puolet lenkistä tyytyväisenä), mutta herää ja alkaa itkeä, jos vaunut pysähtyvät. Sylissä viihtyy ja tyyntyy, jos kävelen. Kantoliina lopettaa itkun aina kuin seinään, mutta edellytyksenä on jatkuva liike. Jos istun tai pysähdyn, alkaa lapsi pönkiä itseään  ulos liinasta. Tätäkin kirjoitan lapsi liinassa, itse seisten ja kyykäten samalla. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Miten olette jaksaneet? Kunto kestää, mutta henkisesti olen aika poikki. Onneksi saan kantoliinan avulla kädet sen verran vapaaksi, että voin syödä, käydä vessassa ja hoitaa välttämättömät kotityöt. Päivässä olen liikkeessä vähintään 8 tuntia, usein enemmänkin. Lopun ajan lapsi on lattialla, sitterissä, isällään (tai jollakulla muulla) liinassa tai sylissä tai sitten yöunilla.